Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Kirjoitettu 04.09.15
Esseen kirjoittaja: Heidi Aittanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

 

Pinkkuna taloon tullessa sana ”treenit” oli minulle ensin täysi mysteeri, mutta siinä ei mennyt kauaakaan ennen kuin sana tuli tutuksi. Meidän vuosikurssin pinkuille tuli aiemmista vuosikursseista poikkeava osuuskunta- ja tiimijako. Kaikki talon pinkut jaettiin kolmeen tiimiin, mutta nämä kolme tiimiä jaettiin vielä jokainen puoliksi, kahteen osuuskuntaan. Itse jakauduin vihreän akatemian pinkkuihin, Kova Meloni –tiimiin ja Ideaosuuskunta Aitoon. Tämä eriävä tiimi- ja osuuskuntajako vaikuttaa myös meidän treenikäytäntöihin.

Samoin kuin vanhemmat vuosikurssit, mekin treenaamme kahdesti viikossa. Erona on se, että treenaamme kerran osuuskuntamme kanssa ja kerran tiimimme kanssa ja vain kolme tuntia kerrallaan. Luonnollisesti meillä kesti aluksi saada treenien kulku järkeväksi ja haimme omaa treenikäytäntöämme. Ensimmäisissä treeneissä loimme treenisäännöt, joita noudattaisimme joka treeneissä. Pikkuhiljaa saimme hiottua treenit melko tehokkaiksi ja meille hyödyllisiksi. Tiimin osuuskuntajako vaikutti kuitenkin siihen, mitä asioita kävimme läpi ”omissa pikkutreeneissä” ja ”isoissa melonitreeneissä”. Huomattavissa oli mielestäni pieni kuilu meidän ja toisen Meloniosuuskunnan, Stiimin kanssa. Jossain vaiheessa hukkasimme osittain treenien idean; jakaa opittuja asioita, kokemuksia ja teoriatietoa tiimillemme sekä viedä projekteja eteenpäin ja ideoida uutta. Pääpainomme keskittyi ”omiin pikkutreeneihin” joihin toimme tärkeimmät opit ja käsittelimme projekteja, mutta usein nämäkin treenit käsittelivät osuuskuntamme asioita, joita olisimme voineet käydä lävitse myös tiimipalavereissa, treeniajan ulkopuolella. Teimme sen virheen, että koimme voivamme käydä meidän projekteihin liittyviä asioita läpi vain omalla porukalla. Todellisuudessa Stiimistä olisi ollut meille iso apu ja he olisivat tuoneet meille uutta näkökulmaa projektien, ideoiden ja ongelmien suhteen. Isot Melonitreenit tuntuivat mielestäni välillä toissijaisilta ja yhteisiä aiheita ei tuntunut löytyvän. Treeneissä oli selvästi aistittavissa kaksi eri osuuskuntaa ja oppejakaan ei ehkä jaettu yhtä innokkaasti kuin osuuskunnan treeneissä.

Huomasimme ongelman ja pidimme treenit aiheesta ”Treenit 2.0”. Tiedostimme ongelman, kiteytimme sen ja saimme suunniteltua meille paremman treenikäytännön, mutta treenikäytäntö ei löytänyt tietänsä toteutukseen. Lukuvuoden viimeisissä yhteisissä treeneissä puheenaiheeksi nousi kakkosvuoden treenit. Jatkuuko treenisysteemi samana kuin tänäkin vuonna? Aihe herätti jonkin verran keskustelua ja totesimme, että yhteiset treenitkin toimivat varmasti oikeanlaisella johtamisella. Palautimme mielemme ”hyviin” treenimuistoihin ja yllättäen suosikeiksi nousivat ne treenit, jotka olivat hyvin johdettuja ja treeneissä vietiin projektia/ideaa eteenpäin mm. erilaisien työkalujen avulla.

Meillä kesti vuoden verran tiedostaa kunnolla se syy, mikä tekee hyvistä treeneistä hyvät treenit. Treenipölyttäjien kommentit toivat ainakin itselleni uutta näkökulmaa meidän treenien suhteen. Miksi koemme, ettemme voi käydä omia projektijuttujamme läpi myös yhteisissä treeneissä? Yhtälailla varmasti kaikki oppivat niistä jotakin ja ehkä saavat myös itsellensä uusia ideoita, mikä onkin yksi treenien tärkeimmistä asioista, oppiminen. Kesä katkaisee ikävästi tämän treenioivalluksen, mutta voimme ottaa oppia virheistämme, mitä olemme tehneet treenien suhteen ja lähteä kakkosvuoteen treenikäytännöllä ”Treenit 2.1”.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!