Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Kirjoitettu 08.11.13
Esseen kirjoittaja: Mikko Niemelä
Kirjapisteet: 4
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Timo Lehtosen kirja Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi pureutuu Tiimiakatemian sisimpään olemukseen pingviinitarinan muodossa. Tarina alkaa pingviini Tirkkosen ensimmäisestä päivästä akatemialla ja huipentuu ensimmäisen vuoden kesään, jossa pinkku tapaa melontaretkellä valmentajan.

Omat fiilikseni ensimmäisenä päivänä akatemialla olivat aika identtiset kirjan pingviini Tirkkosen kanssa. Ovella skumpat käteen ja nimilapun kanssa valokuvaan. Sitten oltiinkin jo nöyryysasennossa odottamassa Johannes Partasta. Mitä tämä on? Niimpä. En tosiaan tiennyt. Nyt tiedän jo vähän enemmän, toisaalta ensimmäisenä kirjana olisi pitänyt lukea juuri tämä teos mistä nyt kirjoitan.

Akatemian alkaessa tunsin entuudestaan vain yhden pinkun. Ensimmäiset päivät pyörinkin hänen kanssaan ja löysin muita ihmisiä. Kuitenkaan, kukaan näistä ei tiimijaon jälkeen ollut kanssani samassa tiimissä. Se oli oikeastaan hyvä asia, Into on hyvä(paras) tiimi juuri tällä kokoonpanolla ja olen jo löytänyt muutaman samanhenkisen ihmisen ja ennenkaikkea ystävän. Tottakai tulen toimeen jokaisen kanssa ja pidän heitä arvokkaina. Loistoporukka joka mittarilla. On suuri rikkaus, että olemme eripuolilta suomea ja eri lähtökohdista. Jokaisella on oma erikoisosaaminen ja niitä pitää jatkossa osata hyödyntää. Tiimin sisällä avoimuus ja luottamus on kasvussa ja odotan mielenkiinnolla mitä tulevan pitää.

Sitten palataankin syyskuun alun Forest & Back retkeen. Yö puolijoukkueteltassa Toivakan perämetsissä. Puhelimetkin kerättiin pois jo menomatkalla. Harmitti. Mutta olen vasta alkanut tajuamaan tuon reissun merkityksen. “Selviytyminen” metsässä vielä silloin tuntemattomien tiimiläisten kanssa oli siisti lähtölaukaus toisiin tutustumiseen ja tiiminhengen luomiseen. Mietin ihmisten reaktioita ja tapoja toimia reissussa ja niitä oli moneen lähtöön. Yleisilme oli tiimillä hyvä, joukosta erottui johtajia, järjen ääniä ym. Toiset viihtyivät paremmin kuin toiset. Itse oli helppo ajatella positiivisesti koko tapahtumasta. Paras tapa tähän oli miettiä, että mitä jos yksi yö olisikin viikko puolijoukkueteltassa ja elohopea olisikin vetäytynyt -30 celsiukseen. Ei enää ikinä. Pidin reissusta paljon ja kuten sanottua ymmärrän vasta nyt sen merkityksen. Ajattelin Forest & Back reissua Belbinin tiimiroolitestin kautta ja yhdistelin ihmisiä eri rooleihin. Toisaalta reissusta on jo niin paljon aikaa, että muistikuvat eivät ole aivan tuoreet. Viime kuukausien aikana mielikuvat ovat kuitenkin vahvistuneet. Oman testini tulokset näyttivät seuraavilta: eniten pisteitä sai rooli takoja ja sitten jaetulla toisella sijalla diplomaatti ja tekijä. Rooleista diplomaatti on vähän ristiriidassa muiden kahden kanssa. Toisaalta voin myöntää, että olen tarkoituksella vetäytynyt hieman enemmän tarkkailijan rooliin tiimissä ja yrittänyt oppia tuntemaan ihmisiä paremmin. Löydän takojan määritelmästä paljon yhteistä omaan toimintaani, mutta olen yrittänyt olla aika hillitty aluksi. Seuraava Belbinin testi kertoo varmasti jo enemmän ja voi vain miettiä mitä mietinkään syyskuun alussa.

Oppia tarttui myös kirjan kohdasta missä kerrottiin tiimitreeneistä. Tästä eteenpäin pitää ainakin kiinnittää huomiota ja ennenkaikkea käyttää aikaa treenien suunnitteluun. Kerran olen vetänyt treenit ja eipä siinä paljoa suunniteltu. Kerättiin vetovastuuparini kanssa aiheet mitä piti käydä ja liikkeelle. Toinen asia minkä olen huomannut on se kuinka tärkeää oikeanlainen tauottaminen treeneissä on. Itseäni ei haittaa vaikka treenit venyisivätkin yli neljän tunnin kunhan n. tunnin välein pääsisi jaloittelemaan. Oma keskittymiskyky ei ole mikään timanttinen ja paikallaan olo on välillä aika vaikeaa. Jos olisin lukenut tämän kirjan aiemmin olisin varmasti osannut suhtautua treeneihin kypsemmin enkä esim. kyseenalaistanut fiiliskierroksen merkitystä. Jokin dialogikirja pitää lukee vielä tämän vuoden puolella ja ymmärtää vielä enemmän treenien merkitys.

Kirjaa lukiessa ajankohtaista tietoa sain myös oppimissopimuksia, sillä tein sen aiemmin tällä viikolla. Tutkittuani hyvät aineistot liittyen oppimissopimukseen oivalsin, että se on tosiaan tiimiyrittäjän tärkein sopimus. Ikinä. Tässä vaiheessa tiimiyrittäjänä oli erityisen mahtavaa lähteä pohtimaan omaa elämää syntymästä tähän hetkeen. Mikä johti mihinkin ja miksi olen juuri tässä. Olen aina asettanut itselleni tavoitteita, mutta tämä tyyli missä kaikki on sidottu aikaan ja määritelty tarkasti oli jossain määrin uusi. Pidän siitä paljon, mutta samalla mieleen hiipii kaikki mahdollisuudet epäonnistua. Ensimmäiset tavoitteeni on asetettu vuoden loppuun ja päätavoitteet kevääseen, toukokuun loppuun. Nyt olen määrittänyt sen kuuluisan uunin ja ne puut. Loppu on itsestä kiinni.

Mitä se tiimiyrityksen arki sitten on? Aluksi sääntöjen sopimista, toisiin tutustumista. Mutta sitten on se raha mikä mahdollistaa tämän kaiken. Se pitää hankkia, ja tunnen itse olleeni aika saamaton näin alkuun. Tiiminä pitäisi kuitenkin olla jo päässyt tämän “kaikki on niin sekavaa” alkuvaiheen ohi ja kääriä hihat. Letimin kirjassa käsitellään hyvin tätä alkuvaiheen taivalta. Lisäksi seuraavana esiteltiin Alexander Osterwalderin Business Model Canvas – malli jota olisi hyvä käyttää tiimiyrityksen liiketoimintamallina. Tällä saataisiin tiimiyritykseemme paljon selkeämpi arki ja kokonaisuus tulisi esiin jokaiselle.

Kirjan viimeisessä kappaleessa pingviini Tirkkonen kohtaa leirinuotiolla valmentajan. Se kiteyttää hyvin Tiimiakatemian toimintamallit sakaraparien muodossa ja laittaa ajattelemaan jo tässäkin vaiheessa. Poimin yhden asian täältä tähän esseeseen. “Sanon huomanneeni, että pitkän päälle hiljaiset, ujot ja introverteiksi leimautuneet tiimiläiset voivat osoittautua hyvin sosiaalisiksi ja sitoutuneiksi tiimipelaajiksi”. Eli vaikka alussa tiimi jakautuu ns. äänekkäisiin ja hiljaisiin tiimipelaajiin, ei pidä koskaan aliarvioida ihmistä joka ei tuo itseään niin vahvasti esiin kuin toiset. Aika näyttää miten jokainen tulee kehittymään akatemian polulla, mutta ketään ei saa tönäistä pois vain siksi ettei korosta alussa itseään niin paljoa tietyissä tilanteissa. Sitoutuminen ja luottamus on avain hyvään tiimiyritykseen. Näihin sanoihin päätän sekalaisen ajatuksenjuoksuni tältä erää.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!