Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi?

Kirjoitettu 25.01.21
Esseen kirjoittaja: Juuso Vainula
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi?
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Vanha kunnon Letim ja Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi. Olihan tämäkin kansalliseepos joskus luettava. Tiimiakatemian synnystä ja pinkkujen alkutaipaleesta kertova opus olisi syytä lukea ensimmäisten kirjojen joukossa. Se antaa uusille pinkuille hieman käsitystä siitä, mihin ihmeen paikkaan he ovat saapuneet. Tämä mystinen maailma, jota mm. ”Tiimiakatemiaksi” kutsutaan, ei ole se helpoin opinahjo. ”Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi” ei ehkä tässä vaiheessa taivalta tuo niinkään uutta, mutta saa ajattelemaan jo kuljettua matkaa ja miettimään, mitä haluaa vielä kokea.

Tämä reflektio sisältää enemmänkin omia kokemuksia ja mietteitä Akatemiasta.

 

Jokainen Tiimiakatemialainen on varmasti kokenut ensimmäisten kuukausien hämmennyksen. ”Mitä, miksi, milloin, mikä rakettimalli?”… Taskut täynnä kysymyksiä, mutta vastauksia ei tunnu löytyvän. Ja jos löytyy, saa se sinut vielä enemmän hämilleen. Ikuinen taistelu siitä, kuinka tieto ei tunnu etenevän suuntaan eikä toiseen. Tämä herättääkin lähes joka vuosi keskustelua varsinkin uusien tiimiyrittäjien joukossa; Voisiko taloon saapumista helpottaa ja lisätä informaation kulkua?
Nyt hieman kokeneempana Akatemialaisena olen oppinut arvostamaan tuota kaikkea epätietoisuutta. Se on haaste siinä missä muutkin. On opittava sietämään kaaosta ja epätietoisuutta (tiettyyn pisteeseen asti). Selviytyäksesi sinun on opittava etsimään tietoa itse ja sitä on pystyttävä käsittelemään tiimin sisällä. Sanonta ”Kysyvä ei tieltä eksy” pätee myös Akatemialla.

Olen luonteeltani sellainen, joka haluaa pitää kaikki narut käsissään. Enkä tällä tarkoita marionetin tyylistä ”Dance for me puppets” ihmisten kontrollointia, vaan enemmänkin tiedon keräämistä. Haluan olla perillä siitä, mitä tapahtuu, milloin ja kenen toimesta. Akatemialla ja tiimissä tämä tulee vahvasti esiin. Koen, että olen lähes aina tietoinen siitä, että mitä ympärillä tapahtuu. Tämä taisi olla yksi vahvuuksistani, kun toimin Tempon ensimmäisenä tiimiliiderinä. Olin perillä talon asioista ja osasin vastata tiimiäni askarruttaviin kysymyksiin. Tämä varmasti on syy myös siihen, miksi olen ollut mukana monessa eri ”johtotehtävässä” Akatemian ja tiimin sisällä. Tahdon olla tietoinen asioista ja mahdollisesti vaikuttaa niihin. Vaikka ns. tiedonhaalimista voisi kuvailla ”positiiviseksi asiaksi”, se ei aina ole sitä.
Otetaan esimerkkinä Dynan 24h-synnytys, jota olimme Tempon kanssa järjestämässä. Maaria otti projektista johtajanroolin ja lähti sitä onnistuneesti viemään eteenpäin. Vastuut ja tehtävät olivat jaettu selkeästi ja jokainen varmasti tiesi oman roolinsa. Oma pääroolini oli juontaa kyseinen show. Vaikka roolini ei tarvitse tietoa siitä, että miten mm. lavastus järjestetään tai kuka hoitaa aamiaisen klo 6:00 seuraavana päivänä, en pystynyt olla ajattelematta kyseisiä tapahtumia. Vaikka Maarialla varmasti oli ns. paketti kasassa, en itse pystynyt olemaan epätietoisuudessa. Oli pakko selvittää, mitä tapahtuu mihinkin kellonaikaan ja kuka hoitaa kyseisen tehtävän. Edellisenä päivänä ns. kenraaliharjoituksissa kävimme vielä läpi tulevien päivien kulkua ja kyselinkin hyvin tarkkaan, että mitä tapahtuu ja missä järjestyksessä. Homma ajautui siihen pisteeseen, että minua hieman epäiltiin siitä, ettenkö olisi luottanut Maarian johtamistaitoihin. Yritin kuitenkin vakuutella tiimille, että kyseessä ei ole luottamuspula projektinjohtoa kohtaan, vaan kyseessä on oma pakkomielteeni olla ns. perillä asioista. En tiedä kumpuaako tämä ”johtajaluonteestani” (oksettavaa flexaamista, I know) vai onko minulla oikeasti vaikeuksia luottaa muiden tapoihin johtaa? Mene ja tiedä.

 

Noin 2 vuotta Tiimiakatemiaa takana ja yksi edessä. Edellinen vuosi (2020) oli huomattavasti erilainen kuin kukaan osasi odottaa. Se myös jätti jälkensä. Tempolla on aina ollut hyvä ryhmähenki. Vaikka asiat eivät aina menekään kuin Strömsössä, on meillä ollut pirun hauskaa. Teimme paljon asioita yhdessä ja näimme useasti myös Akatemian ulkopuolella. Koronan tultua tilanne kuitenkin muuttui ja edessä oli uusi haaste: Zoom.

Tämä modernin teknologian ihmelapsi, joka mahdollistaa ihmisten kohtaamisen turvallisesti kotisohvalta, on yksi saatanan monista muodoista. Ainakin näin luulen. Tämä mystinen ohjelma, joka imee ihmisestä viimeisetkin hyvät muistot, kuten ankeuttajat Harry Potterissa. On sanomattakin selvää, että ns. etäaika ei tehnyt hyvää meidänkään tiimillemme. Vaikka viime syksynä käytössä ollut hybridimalli mahdollistikin osittaisen näkemisen, ei tilanne missään nimessä ollut entisellään. Juuri hetki sitten totesimme treeneissä, että emme tee juuri mitään yhdessä ja asiaan on tultava muutos. Tarvitaan jokaisen panostusta ja osallistumista, että vanha ryhmähenki saadaan rakennettua uudestaan.

Vaikka tilanne ei ole ihanteellinen, en ole huolissani. Meillä on mahtava tiimi, joka on etämoodin ja omien projektien takia ajautunut hieman erilleen. Se, että tajuamme itse ongelman ja pystymme puhumaan avoimesti siitä, kertoo mielestäni paljon. Olemme tiimiytyneet, päässeet yli valetiimivaiheesta ja pystymme keskustelemaan asioista rehellisesti. Huomasimme ongelman ja nyt on aika korjata yhdessä korjata se.

Tämä reflektio ei kerro ”kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi”. Se taitaa myös olla semmoinen kysymys, johon jokaisen on itse etsittävä vastaus, kuten kaikkeen muuhunkin. Kukaan ei siihen ole vielä yksin pystynyt.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!