Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi?

Kirjoitettu 12.10.14
Esseen kirjoittaja: Essi Järviö
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lähdin lukemaan tätä kirjaa vähän eri lähtökohdista, kuin edellisiä.

Tiimissä työt tuntuivat kaatuvan päälle. Ensimmäinen kulubudjetti oli juuri saatu suurin piirtein laadittua, ja edelleen lista kuluista ja veloista piteni ja piteni. Oltiin herätty tiimissä siihen, että nämä pitäisi saada tässä syksyn aikaa katettua, mutta porukka on keskittynyt käynnissä oleviin projekteihin ja yrityksen perustamisasioihin. Asiakaskäyntejä ei ollut kertynyt nimeksikään. Kontaktivapaa olisi seuraavalla viikolla ja sen jälkeen luvassa pari täysin rikkinäistä viikkoa, koko tiimi kiinni kaikessa paitsi tuloksen tekemisessä.

Itselläni oli vielä kontaktivapaalle luettavaksi kevyet kolme kirjaa ja kirjoitettavaksi neljä esseetä. Valmentaja oli antanut tehtäväksi täyttää lomakkeen, jossa kysyttiin viikon top 5 onnistumisia, tärkeimpiä tehtäviä ja tavoitteita. Omani eivät oikeastaan liittyneet asiakkaisiin tai olleet tuomassa rahaa ainakaan kovin nopeasti sitä kaipaavalle yritykselle.  Miten tästä selvitään? Olenko huono ja tehoton työntekijä?

Pari oman tiimin pinkkua olivat juuri lukeneet Tiimiakatemia-kirjan, ja sen myötä laskeutuneet jonkinlaiseen rauhan ja rentouden tyyssijaan. ”Tajuan nyt, että ei tarvi olla vielä täydellinen, se kaikki tulee sit ainakaan”, oli eräänkin edellisenä päivänä stressaantuneena kiukutelleen pinkun kommentti. Lähdin hakemaan samanlaista sisäistä rauhaa kirjasta.

Rauha ja rentous jäivät saavuttamatta. Puolet Lehtosen pointeista meni kuin sumussa ihan ohi vaikka kuinka yritin ymmärtää. Olenko hidasälyinen? Olenko tyhmä? Ehkä kirjan opit ja kopit avautuvat ensiviikolla unessa? Luulen, että luen kirjan uudestaan keväällä. Ja vaikka joka vuosi. Varmasti siitä löytyy joka vuodelle uusia ajatuksia.

Tässä kuitenkin muutama juttu, mitkä jäivät päällimmäisenä tämän pinkun mieleen.

 

1. Opettele hallitsemaan kaaosta ja käyttämään sitä hyödyksesi.

Järjestelmälliselle tyypille, kuten minä, tämä tulee olemaan haaste. Olen kuitenkin jo huomannut, miksi se on niin tärkeää. Parhaat ideat syntyvät kaaoksen keskellä. Dialogiringissä on tärkeää olla myös rentoa jutustelua, sillä se luo rennon ilmapiirin ideoiden heittelylle.

Pidimme tällä viikolla bänditapahtuman projektiryhmällä palaveria ja teimme esimotorolaa. Olin ottanut puheenjohtajan roolin ja pyrin johtamaan keskustelua, ettei palaveriin menisi koko iltaa. Annoin keskustelun kuitenkin rönsyillä ja yllätyin. Saimme vaikka kuinka monta ideaa esimerkiksi markkinointiin liittyen, ja minäkin, joka saan normaalisti tosi harvoin mitään luovia ideoita, keksin idean tapahtumamme sloganiin ja erikoisohjelmanumeroon! Voisiko minustakin kehittyä pieni keksijän alku Tiimiakatemian kaaoksessa? Mitä mahdollisuuksia!

 

2. Kuuntele, kunnioita, odota vuoroasi, puhu suoraan.

Olen mielipiteiltäni välillä aika kärkäs tyyppi. Jos jokin asia tulisi mielestäni tehdä tietyllä tavalla, saatan tuoda sen ilmi käskevästi ja hyökkäävästi ja vaikuttaa äkäiseltä. Saatan olla omissa ajatuksissani täysin kuurona ja sitten yhtäkkiä keskeyttää toisen puheen töksäyttämällä oman mielipiteeni. Olen onneksi nyt alkanut tiedostaa tämän ja aion alkaa kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseeni. Otan huomioon, että olen oikeasti läsnä keskusteluissa. Odotan, että tiimikaveri puhuu loppuun enkä keskeytä, sillä hienoin pointti voi tulla vasta viimeisten sanojen kohdalla. Tarkkailen, miten esitän oman kantani ja kehitän ulosantiani. Pyydän tiimiltäni palautetta.

Neljä mainittua dialogin perussääntöä on syytä muistaa ja ottaa jokaisen käytäntöön, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Suora puhe ja toimiva dialogi ovat tiimityöskentelyssä avain kaikkeen päätöksentekoon ja keskusteluun, tiimisopimuksen tekemisestä lähtien. Mielestäni omassa osuuskunnassani dialogi toimii yleensä hyvin. Kaikki saavat puhua, kaikkien mielipidettä ja panosta keskusteluun kunnioitetaan, ja suoraan ei pelätä sanoa. Keskeytyksiä toki tapahtuu, mutta ne vievät keskustelua yleensä eteenpäin.

Sen sijaan koko sinisessä pinkkutiimissä tässä olisi mielestäni vielä parannettavaa. Yleensä esimerkiksi treeneissä vain muutamat ovat äänessä. Tuntuu, että muillakin olisi sanottavaa, mutta he eivät ehdi tai uskalla sanoa sanottavaansa peläten ehkä muiden reaktiota tai sitä, että itse keskeyttävät muiden keskustelun. Välillä tuntuu, että kaikki eivät edes aina kuuntele, sillä sovitut asiat jäävät unholaan heti, kun check out päättyy ja treeneistä poistutaan. Isossa ryhmässä tuntuu olevan hirveästi jännitteitä, ja suoraa puhetta todellakin tarvittaisiin puhdistamaan ilmaa.

Valmentaja sanoo Lehtosen kirjassa:

”Muista eroavat ajatukset ovat ihan OK. Ne ovat tärkeitä, niiden avulla paljastuu meille asioiden todellinen luonne ja ne antavat meille paljon ajattelemisen aihetta.”

 

3. Ansaitset paikkasi tiimissä vain omalla tekemiselläsi.

Olen vielä aika hukassa omassa tiimissäni. Välillä olen johtavassa roolissa, mutta usein tuntuu, etten saa tikkua ristiin tiimin hyväksi.

Tämän asian kanssa olen aika lukossa. Ahdistaa, sillä rahallinen tavoite tuntuu kohoavan yhä korkeammalle, ylitsepääsemättömäksi kuin vuori, mutta asiakkuuksia ei synny. Tuntuu, etten ole tarpeeksi hyvä tiimilleni. Osalla on omat henkilökohtaiset visiot ja tavoitteet kirkkaana mielessä, ja ne menevät yksiin tiimin tavoitteiden kanssa. Itse olen aika mukautuvaa tyyppiä, ja olen tottunut saamaan ohjeet tekemiselleni. Nyt minun pitäisi alkaa johtaa itse itseäni. Se on Järviön tytöllä kasvun paikka. Viikko-ohjelmat kalenteriin ja niitä noudattamaan mars. Tavoitteet korkealle ja suunta rohkeasti niitä kohti. Ei pidä odottaa täydellisyyttä, vaan oppiminen tapahtuu tekemällä, onnistumalla ja epäonnistumalla.

Oma paikka pitää ansaita teoilla, ei puheella. Joka päivä.

 

4. Asiakas on tiimiyrityksen edellytys.

Ilman maksavaa asiakasta ei ole yrittäjyyttä. Ei myöskään Tiimiakatemialla tiimiyritystä.

Kontaktivapaan jälkeen tiimiyrityksemme tärkeimpien prioriteettien tulisi olla asiakaskäynnit ja jo syntyneiden kontaktien lämmittely. Tarvitsemme kipeästi uusia projekteja kassavirran synnyttämiseksi.

Mielestäni voisimme myös tutustua Lehtosen kirjassaan esittelemään Alexander Osterwalderin Business Model Canvas –malliin. Siinä tulisi mietittyä montaa yritystoimintaamme liittyvää perusasiaa, jotka eivät ole aiemmin tulleet mieleenkään, mutta jotka voisivat tehostaa toimintaamme ja kohdistaa sitä oikeaan suuntaan. Mikä on oma yrityksemme arvolupaus? Mitä resursseja meillä on? Ketkä ovat tärkeimmät yhteistyökumppanimme? Ketkä ovat (tärkeimpiä) asiakkaitamme, mitä kautta viestimme heidän kanssaan ja miten pidämme suhteita yllä? Mitä kuluja meillä on ja miten katamme ne? Mitkä toimenpiteet ovat avainasemassa, että oma mallimme toimii?

Osaan näistä olemme jo perehtyneet, toisiin osa-alueisiin syvemmin, toisiin pinnallisemmin. Monta kohtaa on kuitenkin vielä kokonaan käymättä läpi. Kuukausipalaveria odotellessa.

 

Viimeisestä luvusta en tajunnut mitään. Luulen, että tärkeimmät jutut omaan tiimiin liittyen olivat tässä. Näiden pohdintojen jälkeen pää on tyhjä. Ensi vuonna uudestaan.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!