Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka rakensin gaselliyrityksen

Kirjoitettu 28.09.14
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kuinka rakensin gaselliyrityksen
Kirjan kirjoittaja: Kimmo Herranen
Kategoriat: 6.2. Myynnin ja markkinointiviestinnän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuinka rakensin gaselliyrityksen

Kimmo Herranen

 

Jos joskus kirja on luettu tarpeeseen, niin tämä kirja oli sellainen! Kirjan nimeksi voisi muuttaa ”Kuinka rakensin huonekaluyritykseni”! Ennen kuin menen kirjan oppeihin ja koppeihin niin muutama ajatus syksystä Tiimiakatemialla. Mahtava taas päästä näitä esseitä tekemään. Tekee todella hyvää minulle, kun saa kirjoittaa omia ajatuksia paperille. Tavoite olisi kirjoittaa yksi essee joka viikko, se auttaisi paljon henkiseen jaksamiseen. Mutta nyt syksyyn!

Kovan kesän jälkeen alkoi akatemia oikein ryminällä. En pitänyt koko kesänä yhtään vapaapäivää, vaan kesä koostui IKH:sta, JV-hommista sekä taksihommista. Tykkään todella paljon tehdä töitä, mutta pari vapaapäivää olisi kannattanut pitää, varsinkin jos olisi tiennyt mitä on edessä. Olin viimeistä päivää IKH:lla, kun Samuli soitti, että nyt on tilat löytynyt huonekaluliikettä varten. Oli tarkoitus pitää muutama päivä vapaata ennen kuin akatemia alkaa, mutta nyt ei ollutkaan siihen enää aikaa. Valtavalla intensiteetillä rakennettiin myymälä, haettiin myytäviä tavaroita ympäri Suomea. Muutama sataa tuntia on nyt painettu ja myymälä on erittäin hyvässä kuosissa!

Pakko ottaa vielä sen verran kiinni tiimin tilanteeseen ennen kuin menen itse kirjaan, että kyllä tuntuu taas sekavalta. Kaikilla ei ole riittävästi tekemistä, joten keskitytään ongelmiin ja pikkuvikoihin. Kiireen keskellä ei ole itselläni ole jäänyt aikaa jakaa informaatiota huonekaluliikkeen asioista. Tämä on varmasti myös aiheuttanut sen, että projekti on ollut vähän huonossa valossa. Koko tiimin projektia tästä ei varmasti koskaan saa (ei riitä yksinkertaisesti kaikille tekemistä), mutta informaation jakamista tullaan tehostamaan. Tiedon jakaminen oli yksi syy siihen, miksi otettiin Iiro mukaan projektiryhmään, että jää enemmän aikaa minulle tehdä markkinointibudjettia, kassavirtalaskelmaa, ja muita esityksiä tiimiä varten. Tähän tulen myös panostamaan! Vastauksena kysymyksiin ”mihin tarvitset akatemiaa” tai ”mitä sinä täällä akatemialla vielä teet”: tätä koko projektia ei olisi koskaan tehty ilman akatemiaa. En olisi oppinut tuntemaan Samulia, oppinut johtamaan itseäni enkä saanut tarvittavia työkaluja liikkeen perustamiseen. En ole koskaan oppinut niin paljon kuin tässä projektissa. En ota edes niin valtavasti paineita enää, nukun jopa yöt suhteellisen hyvin, vaikka voisin miettiä ja pohtia huonekaluliikkeen tulevaisuutta. Uskon jopa siihen, että jos Smartum-projektia tarjottaisiin nyt, osaisin kantaa projektin.

Nyt itse kirjaan! Oli kyllä erittäin hyvä kirja. Suosittelin tätä kirjaa heti Samulille sekä Iirolle. Hyviä myyntioppeja sekä johtamisen malleja. Ei kyllä syyttä suotta bisnekset lähtenyt rullaamaan näillä konsteilla. Itselleni paras oppi tässä vaiheessa oli kärsivällisyys bisneksessä. Olen aivan liian hätäinen sekä kyllästyn helposti, jos ei kaikki heti lähde sujumaan. Haluaisin, että huonekaluliike olisi heti täynnä ja tavarat vietäisiin välittömästi käsistä. Näin ei välttämättä vaan aina tapahdu. Uuden yrityksen kanssa menee aikaa ennen kuin ihmiset löytävät sinne, tietävät mitä on tarjottavaa sekä kertovat ilosanoman eteenpäin. Tämän takia minusta olisi hyvä pitää huonekaluliikettä jonkun aikaa, että nähdään mitä on liikkeen pyörittäminen eikä pop-upin pyörittäminen. On myös hirveästi asioita, joita haluan oppia tässä projektissa vielä! Markkinointia, budjetin tekemistä, nettisivujen vaikutusta, Google-markkinoinnin vaikutusta jne. Tässä vielä toinen oppi:

 

”Kokeile kuitenkin joskus tehdä ihan ensimmäiseksi se kaikkein inhottavin työ. Sen jälkeen se työläin. Ja siirry vasta sitten niiden pienten, mukavien ja helppojen asioiden pariin.”

 

Mukavat työt ovat huonekalujen ostaminen, kasaaminen ja myyminen. Työläintä mainosmateriaalien tekeminen ja inhottavinta on markkinointi. Vielä siis tässä vaiheessa. Uskon, että markkinointi tuntuu tällä hetkellä vaan raskaalta sen takia, että en osaa sitä vielä tehdä. Olen aika varma siitä, että opin tykkäämään siitä, kun vaan tiedän miten sitä tehdään. Epävarmuus aiheuttaa epämukavuusalueella olemista. Tällaisin myynnin taulukon voisi melkein kiinnittää huonekaluliikkeen seinälle:

 

  1. Kartoita tilanne ja tarpeet.
  2. Kysy oikeat kysymykset.
  3. Poista esteet ja ratkaise ongelmat.
  4. Ehdota ratkaisua.
  5. Päätä kauppa.

 

Tätä taulukkoa voi soveltaa suoraan huonekaluliikkeeseen! Sitä ei tarvitse sen enempää selitellä, ei myyntiä voi tuon yksinkertaisemmin kertoa. Sitten asia, jonka vein tämän esseen avulla suoraan käytäntöön:

 

”Hyviä viestejä ovat tarinat, sillä ne jäävät kuulijan mieleen.”

 

Halusin kertoa meidän tarinan ja tein tällaisen Facebookiin:

 

TARINA KAHDESTA NUORESTA YRITTÄJÄSTÄ

Luin äskettäin Kauppalehden uutisen ”Helsinki haluaa olla paras kaupunki yrittäjille” ja se sai minut kertomaan huonekaluliikkeen tarinan. Tämän kertomuksen saa jakaa, jotta muut uudet yrittäjät eivät tee samaa virhettä kuin me. MO on siis uusi huonekaluliike, joka myy poistoeriä sekä kakkoslaadun huonekaluja Jyväskylässä. Aloitimme toiminnan elokuun puolessavälissä vuokraamalla tilat Sepänkatu 7:stä. Teimme vuokrasopimuksen liiketiloista ja aloitimme tavaran tuomisen myymälään. Tilat olivat toimivat ja valoisat, isoista ovista oli helppo kuljettaa huonekaluja. Avasimme myymälän 28. elokuuta ja asiakkaita riitti! Kolmen päivän myynnin jälkeen kaupungin rakennusvirastosta soitettiin, että myymälä pitää sulkea, koska sitä ei ole kaavan mukaan merkitty liiketilaksi. Uutinen tuli täysin puskan takaa, koska olimme vuokranneet tilat liiketilana. Alkushokin jälkeen kysyimme rakennusvirastosta, että millä aikataululla voidaan siirtyä seuraaviin tiloihin? Vastauksena tuli, että myymälä pitää sulkea välittömästi! Kysyimme, että eikö tässä ole mitään joustoa ja vastaukseksi tuli ”meilläpäin ei tunneta sanaa jousto”. Tähän kohtaan haluan lainata Kauppalehden juttua: ”Helsinki haluaa palvella alueen yrittäjiä entistä tehokkaammin ja joustavammin yritystoiminnan kaikissa vaiheissa. Helsingin tavoitteena on olla Suomen yritysmyönteisin kaupunki vuoteen 2016 mennessä.” Olisiko tämä hyvä tavoite muuallekin? Paljon puhutaan siitä, että nuoria yrittäjiä pitäisi tukea, mutta missä se näkyy käytännössä? Onko todella varaa haukkua nuoria, jos yrittämisestä tehdään näin vaikeaa? Haluan vielä lainata rakennusviraston sanomisia sen verran, että kun kysyimme eikö tässä ole MITÄÄN joustoa, vastattiin: ”Jos me tässä joustetaan niin kohta kaikki kellarit ovat täynnä yrityksiä.” Olisiko se sitten niin paha tilanne? Kaikki kellarit olisivat täynnä nuoria yrittäjiä? Sen ymmärrän, että kaavoja pitää noudattaa ja emme toki olisi avanneet myymäläämme Sepänkadulla, jos tiedossamme olisi ollut, että tila ei ole kaavan mukaan liiketila. Kun tässä puhun joustosta, tarkoitan sitä, että olisimme saaneet edes viikon tai kaksi aikaa siirtyä seuraaviin tiloihin, jolloin kauppatoiminta olisi voinut jatkua sujuvasti. Tarkoitus ei ole haukkua ketään, vaan päinvastoin kannustaa luomaan suotuisampaa ympäristöä yrittäjille! Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, nyt on uudet, toimivat liiketilat Ahjokatu 15:ssä ja me nuorina yrittäjinä pääsemme taas huonekaluja myymään!! Lopuksi voisi lainata Panu Parviaisen sanoja yrittämisestä: ”Jos tämä olisi helppoa tätä tekisivät kaikki.”

Katsotaan mitä tämä saa aikaiseksi!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!