Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka SE tehdään esiintyjänä

Kirjoitettu 23.05.13
Esseen kirjoittaja: Teija Välinoro
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kuinka SE tehdään esiintyjänä
Kirjan kirjoittaja: Hyppönen Henkka
Kategoriat: 9.05. Valmentaminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Yllättävä kirja siinä suhteessa, kuinka paljon siinä käsiteltiin esiintymistä paljon syvällisemmällä otteella kuin pelkkien tekniikkajippojen esittelyllä. Kirjasta saa paljon irti, vaikka ei koskaan kuvittelisi esiintyvänsäkään – vaikka itse asiassa jokainen meistä joutuu jollain tasolla esiintymistilanteisiin, yleisönä voi olla oma työporukka, työpaikan johtoporras, asiakkaita… joka kerralla kyse on oman asiansa esittämisestä, esiintymisestä.

Omaa esiintymistä voi pohtia seuraavien kysymysten kautta:

  1. Mitä uskot viestiväsi itsestäsi esiintymiselläsi?
  2. Mitä toivoisit viestiväsi itsestäsi esiintymistilanteessa?
  3. Mitä tunteita koet säännöllisesti esiintymistilanteessa?
  4. Mitä tunteita uskot muiden havaitsevan sinussa esiintymistilanteessa?
  5. Mihin keskityt esiintyessäsi?
  6. Mitä tunnet juuri ennen esiintymistilannetta?
  7. Oletko esiintyessäsi sellainen ihminen kuin koet aidosti olevasi?
  8. Miten valmistaudut esiintymiseen?
  9. Kuka esiintyy niin kuin sinä haluaisit esiintyä?

Tämän itsearvioinnin lisäksi tarvitaan arviointia muilta, esiintymistäsi seuranneilta. Itsellä ei hirveästi esiintymiskokemusta ole. En varsinaisesti pelkää isoillekaan ryhmille puhumista, Tiimiakatemialla lähinnä ahdistaa jatkuvan hauskuuden odotus. Esimerkiksi vahvarit ovat niin pitkäpiimäistä touhua, että kaikkien keskittymistaso tuntuu pysyvän yllä vain älyttömällä hölmöilyllä. Tai sitten kukaan ei ole vielä osannut vain rakentaa tarpeeksi hyvää esitystä, jossa oma asia saadaan tuotua esille hauskasti ja mieleenpainuvasti, silti ilman älyvapaata sekoilua. Ehkä siinä olisi haastetta itselle… Joka tapauksessa en osaa akatemialla olla lavalla luontevasti, koska minusta tuntuu että porukka vain odottaa että heitä nauratetaan.

Valmentajana tai johtajana toimiminen vaatii kuitenkin kykyä esiintyä. Kykyä tuoda oma asiansa esille, vakuuttaa, saada muut pitämään sinusta. Eikä esiintyminen tarkoita näyttelemistä, vaan nimenomaan aitoutta – omat parhaat puolet esille tuoden. Yleisö tuntee sinusta vain ja ainoastaan sen, mitä he lavalla sinusta näkevät. Vaikka pään sisällä olisi minkälainen älykkö ja ihana luonne, mutta esiintymistilanteessa näkyy vain epävarma, ujo ja seinille vilkuileva höpöttäjä, ei yleisö näe sitä, mitä itse kuvittelet olevasi. En koe olevani hyvä esiintyjä, silti parissa valmennustilanteessa olen yllättänyt itseni olemalla yllättävän rento ja läsnä. Toki siihen vaikuttaa yleisö, jos toisella puolella olisi nuorten sijasta kaiken nähneitä yrityspomoja puvut päällä tiukka ilme kasvoillaan, voisi omakin esiintyminen olla hiukan toisenlaista. En kuitenkaan ole toivoton, vaan kehityskelpoinen.

Kirjassa esiteltiin metodi, jota voinee kysymyksiä muokkaamalla soveltaa lähes mihin vaan osaamisalueeseen, jota haluaa itsessään kehittää: ensin laitetaan musiikkia soimaa, tanssitaan, hypitään ja hillutaan, tavoitellaan tunnetilaa tilanteesta, jossa on ollut hyvin itsevarma. Kun on tarpeeksi hilluttu, istutaan alas ja kirjoitetaan ilman sen kummempaa pohdintaa vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

ü  Mitä rakastat esiintymisessä?

ü  Mitä vihaat esiintymisessä?

ü  Mitä pelkäät esiintymisessä?

Jos ja kun jotkut vastaukset herättävät tunteita, pysähdy tutkailemaan näitä tunteita. Onko taustalla aitoa intohimoa, uskomuksia, kokemuksia? Koska esiintymisessä ja esiintyjänä tavoite on kaiken perusta, sen tulee olla kristallin kirkas: Mitä haluat saavuttaa? Minkälaiseksi esiintyjäksi haluat tulla? Mikä on tavoitteesi? Miksi haluat saavuttaa tavoitteesi? Mitä tapahtuu, jos et saavuta tavoitettasi? Mitä keinoja aiot käyttää esiintyessäsi, jotta saavutat tavoitteesi? Mikä yksi lause kuvaa parhaiten tavoitettasi? Mitä toivot ihmisten sanovan esiintymisestäsi saavutettuasi tavoitteesi (käytä lauseita, kuin joku muu oikeasti sanoisi ne)? Miten aiot toimia saavuttaaksesi tavoitteesi? Mitä kirkkaampi tavoite, sen helpompi alitajunnalla on toimia sen eteen. On lause, jota en muista täysin ulkoa, mutta sillä haetaan sitä, että sano unelmasi ääneen niin koko universumi työskentelee puolestasi. Itse liittäisin universumin kohdalle sanan alitajuntasi. Meillä on vahva ase käytettävänämme, oma päämme.

Tunne tunteesi

Elämä on tunnetta. Mieleen jäävät asiat ovat niitä jotka ovat koskettaneet tunteita. Vaikka esiintyminen on asian esittämistä, tärkeintä esiintymisessä ovat kuitenkin tunteet. Mitä tunteita välität yleisölle? Mitä tunteita toivot yleisön tuntevan? Tietoisuus omista tunteista on esiintyjälle tärkeä työkalu, mutta linkitän tämän myös johtamiseen ja valmentamiseen. Johtaakseen ja valmentaakseen täytyy olla sinut omien tunnetilojensa kanssa. Oman mielen hallinta on omien tunteidensa tunnistamista ja päättämistä, kuinka tunteeseen reagoi, kuinka sen käsittelee. Tunnereaktioita voi ohjailla. Tunteita ei kannata tukahduttaa, ne voi tuntea, mutta kaikkiin ei kannata lähteä mukaan eikä kaikkia kannata kuljettaa mukanaan kovin kauaa. Viha, katkeruus, suru, pettymys ovat kaikki vahvoja ja oikeita tunteita, mutta jatkuvasti niiden vallassa toimiva johtaja tai valmentaja tuskin saa luotua kovinkaan positiivista toimintaympäristöä. Oma kehityskohteeni on taipumukseni negatiivisiin tunteisiin. Tietoisuus niistä kuitenkin jo auttaa, ja tunteiden hyväksyntä on ensiaskel niiden muuttamiseen. Jahas, tänään sitten tällainen fiilis. Vaikuttavassa valmentajassa tutustuttiin psykologian suuntaukseen, jossa kyse on juuri tästä: hyväksy kaikki tunteet, ne ovat oikeita tunteita ja sen jälkeen työstä niitä. Omia tunteita voi hallita ajattelemalla tai liikkumalla. Itselle liikunta on tärkeä tunteiden muokkaaja, moni ahdistus ja ärsytys on jäänyt lenkkipolulle.

Emootiot ovat tärkeitä myös tiimissä. Vasta kun tunteita pystytään käsittelemään tiimissä, päästään todelliselle turvallisuuden tasolle, ja luovuus kukkii. Jos varsinkaan negatiivisia tunteita ei pystytä käsittelemään ja niitä piilotellaan, syntyy tiimiin tyhjiö. Jotain jää aina puuttumaan. Koskaan ei päästä asioiden ytimeen. Wimmassa aika hyvin on päästy kokemaan tunteiden vuoristorataa, mutta vielä avoimempia tunnetiloista voisi luultavasti olla. Itsestä tuntuu myös, että tiimin jäsenten keskittymisen hajoaminen esimerkiksi tiimin ulkopuolisiin projekteihin hajottaa tunneyhteyttä, ja aiheuttaa ”tyhjyyttä”. Meillä on kyllä yhteinen päämäärä, mutta huomaa kyllä heti, mitä tapahtuu, kun se itselle tärkein juttu alkaa olla muualla kuin tiimissä.

Monesti omat uskomukset vaikuttavat tunteisiimme, minkälaisena pidämme itseämme tai minkälaisena oletamme yleisön pitävän meitä. Kirjassa oli esimerkki Anthony Robbinsista, jonka esiintyminen muuttui sen jälkeen kun hän oivalsi keskittyä siihen, mitä voi antaa yleisölle eikä siihen, minkälainen hän on esiintyjänä.

Mitä voin johtajana antaa toisille? Mitä voin valmentajana antaa toisille? Ei se, miten käyttäydyn, minkälainen olen.

Esiintyessä/johtaessa/valmentaessa kannattaa keskittyä virtaan, ei padon rakentamiseen.

Pato on saamista (mitä minä saan yleisöltä), puutteen tunnetta, huolta, persoonan markkinointia, yksin olemista.

Virta on antamista, runsauden tunnetta, iloa, persoonan manifestoitumista (olla luovuuden välikappale), ja olemista yhdessä toisten kanssa (ammentaminen kollektiivisesta älystä).

Johtaja, valmentaja tai esiintyjä, joka työskentelee sen pohjalta, mitä itse saa, on yksin, kaikki tulee yksin häneltä. Työskennellessä yhdessä muiden kautta, antamalla, käytössä on koko osallistujien voima. Tiimiakatemiatyyppisessä valmentamisessa kyse on juuri tästä, valmentaja on vain mahdollistaja. Tiimissä on itse voima. Pohdin usein kysymystä siitä, mitä minä voisin valmentajana antaa. Toki minulla pitääkin olla annettavaa, mutta samalla olen turhaan huolissani siitä, että kaiken pitää tulla minusta tai minulta – voin olla vain luovuuden välikappale, tiimin/osallistujien voiman mahdollistaja. Nuotit soivat kauttani, mutta joku muu on tehnyt musiikin.

Parhaimmillaan esiintymisessä vallitsee itsensä tarkkaileva havainnointi, jossa ei keskitytä vain ulkoiseen itsensä tarkkailuun (jolloin fokus keskittyy tekniseen suorituksen) eikä omien tunteiden tuntemiseen, vaan sisältä tulevaan tarkkailuun. Tunnetaan tunteita, mutta ei assosioiduta niihin vaan tarkkaillaan, tunnistetaan. Esityksessä ja valmentamisessa pitää myös keskittyä, mutta ei pakottamalla ja väkinäisesti, vaan kevyesti. Jos mieli vaeltaa, se ohjataan oikeaan kohteeseen. Varsinkin coachingissa tunnistan tämän tarpeellisuuden. Jos yrittää liikaa, katoaa hetken herkkyys, oma havainnointikyky itse asiassa laskee. Kevyt keskittyminen mahdollistaa intuition, omien aistien terävöitymisen, oikean hetken huomaamisen, osallistujan tarkkailun.

Rytmitys on tärkeää. Rytmitys tarkoittaa tunnetilojen rytmitystä – kukaan ei jaksa koko esitystä itkeä tai nauraa, vaan näitä vaihdellaan. Rytmitykseen kuuluu myös pienet pysähtymisen hetket. Esiintyjä pysähtyy hetkeksi, ei valmistaudu seuraavaan lauseeseen, vaan rentouttaa itsensä, havainnoi yleisöä. Rytmitykseen kuuluu myös huippukohtien tunnistaminen. Kun yleisö on tunnekuohun vallassa, on saavutettu kliimaksi, joko lopetetaan tai siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Ei yritetä tehdä samaa juttua entistä paremmin enää siinä hetkessä. Tunnistan tässä tärkeitä osia, joita tarvitaan valmennustilanteissa, varsinkin isommille ryhmille, mutta varsinkin aito, läsnä oleva kuuntelu on tärkeä osa coachingia. Itse syyllistyn kuumeisesti miettimään seuraavaa kysymystä, enkä rentoudu aistimaan tilannetta. Koen, että minun pitäisi pitää yllä jotain tiettyä vauhtia, vaikka pieni hiljaisuuden hetki tuskin on pahasta valmennettavallekaan.

Uskomusten värittämä todellisuus

Uskomuksia olen viime aikoina miettinyt paljonkin, kuinka paljon ajattelumme, tunteemme ja toimintamme perustuvatkaan uskomuksiin. Mikä edes loppujen lopuksi on todellisuutta? Sillä kaikki havaintommehan suodattuvat omien linssiemme läpi, linssit, jotka värittävät todellisuutta aiemmin koetun ja omien uskomustemme perusteella. Se, miten tulkitsen toisen sanomaa, perustuu vain ja ainoastaan siihen, miten koen hänet ihmisenä, miten koen itseni ihmisenä, miten tulkitsen tilannetta ylipäätään. Elämme mielikuvitusmaailmassa…

Miten uskomus muutetaan:

  • Tule tietoiseksi uskomuksestasi
  • Pura vanha uskomus, etsi uusia todisteita, lopeta uskomukseen liittyvientapojen toistaminen. Pohdi ja sisäistä, miksi sinun on pakko muuttaa vanha uskomuksesi. Keksi tilalle uusi, todisteisiin perustuva, rakentavampi uskomus
  • Vahvista uskomusta tavoilla, toiminnalla tai hokemilla

Uskomuksen muuttamisessa auttaa hokema, jota mielikuvituksen ruokkimiseksi voisi kutsua myös loitsuksi – ja tavallaanhan se sitä onkin. Sisäinen höpöttäjämme jaksaa muistuttaa ja jankuttaa heikkouksistamme, joten sen kukistamiseksi tarvitaan vain vahvempi höpötys. ”Minä osaan, minä pystyn, olen maailman paras…”

Aitous, eli skeidasuodatin

Stand up:ssa esiintyjällä on roolihahmo. Se toimii siinä lajissa. Muuten esiintyjän, johtajan tai valmentajan roolihahmo vie ajan kanssa uskottavuuden. Kuka nyt jaksaisi kovin montaa käydä kuuntelemassa näyteltyjä vuorosanoja, jos ei ole menossa teatteriin? Näytteleminen tekee esiintyjästä hitaan – hän ei voikaan luottaa aitoon reaktioon, aitoon intuitioon, koska hänen pitää miettiä roolille sopiva tapa reagoida. Hyppönen rohkaisee kritisoimaan omia mielipiteitään ja ajatuskuvioitaan, olenko oikeasti tätä mieltä? Paras tilanne on, kun alkaa tuntua, ettei meillä olekaan mitään sanottavaa. Vasta silloin mielemme alkaa tuottaa sitä oikeaa materiaalia. Itse ajateltua. Toki vaikutteita on aika mahdotonkin olla saamatta, mutta itse haluan kehittää omassa ajattelussani yhdistelyä – mitään ei oteta valmiina tietona, vaan yhdistellään muualla opittuun ja sitä kautta synnytetään itselle käyttökelpoista ainesta. Leppäsen kirjan ”Johda ihmistä” mukaan suurin osa ihmisistä ei pääse ajattelussaan sosiaalisen mielen tasoa korkeammalle. Toisin sanoen valtaosa ihmisistä kärsii oireyhtymästä nimeltä massa Group Thinking. Otamme vastaan tiedon, oikeana totuutena. Monenlaiset syömisvillitykset todistavat tämän mainiosti. Kun joku sanoi, että karppaus on mahtava asia, sitähän sitten ruvettiin harrastamaan oikein urakalla. Vuosien valistus kovien rasvojen vaarallisuudesta ja tasapainoisesta ruokavaliosta valui kuin räkä poskelta, porukka alkoi ahmia pekonia, lihaa, voita ja proteiinia. Toki nykymaailman haasteellisuus on tiedon määrä ja vastakohtaisuus. Tutkimuksia tehdään sen mukaan, mikä sopii kyseisen tahon intresseihin. Taitaa olla yhtä monta tutkimusta jotka todistavat soijan terveellisyyttä kuin vaarallisuuttakin ihmiskeholle.

Suurin osa ihmisistä siis puolisokeasti uskoo sen, mitä heille sanotaan, jotkut jopa täysin sokeasti, joten esiintyjällä, johtajalla tai valmentajalla saattaa olla aikamoinen valta yleisöönsä. Vaikuttamisen, auttamisen, motivoinnin ja manipuloinnin rajat saattavat olla yllättävän häilyviä. Varsinkin valmentajan on hyvä tunnistaa käytössään oleva valta ja tutustua etiikkaan. Anthony Robbins ajaa ihmiset totaalisen hurmoksen tilaan ja sen jälkeen myy yleisölleen kymmenien tuhansien dollarien lippuja ”Only for you, only this time”. Liiketoimintaa kyllä, valmentamisen ja etiikan näkökulmasta hiukan kyseenalaista.

Miellyttäjä menettää pelin

Kiltteys ja muiden ärsyynnyttämisen varominen on minun yksi kehityskohteeni. Kaikkia ei voi eikä pidä miellyttää. Miellyttäjä hukkuu massaan, kadottaa parhaan terän. Sarasvuohan käyttää tätä aika tehokkaasti hyväkseen, sanoo ja ärsyttää tahallaan. Moni muukin yrittää. Tietenkin, jos se on väkinäistä, ei aitoa, kääntyy ärsyttäminen itseä vastaan. Ei minusta saa suunsoittajaa, mutta jonkinlainen oma raamitus pitää löytää, oma reviiri, jota puolustaa kovemmallakin kädellä. Ei tarvitse olla jästipää, mutta voi opetella puolustamaan omia arvojaan, näkemyksiään, voi sanoa että minä kyllä nyt olen tätä mieltä, ota tai jätä. Jotenkin vaan tuntuu kurjalta, että joku suuttuisi minulle, kokisi ärtymystä.

Asenne määrää tahdin

Tässä oli itselle mielenkiintoinen näkökulma asenteeseen. Sen tiesin, että asenne, tunnistettu tai tunnistamaton, vaikuttaa aina käyttäytymiseemme. Se paistaa läpi tahtomattamme elekielestämme. Aina pitäisi siis tarkistaa oma asenteensa esittämäänsä asiaan. Tunnustella sitä, pureskella sitä. Miten voin hyödyntää asennettani, miten se saattaa vaikuttaa negatiivisesti, miten asenne ylipäätään näkyy esityksessäni? Toinen esityksen sisältöön vaikuttava tekijä on näkökulma, missä sikäli ei ole uutta, mutta jota ei kannata unohtaa. Esitys, jossa ei ole selkeää tulokulmaa, on lattea, mitätön. Nämä kaksi on hyvä pitää mielessä pientäkin presentaatiota esittäessään- mikä on asenteeni, mikä on näkökulmani, miten näkökulma ruumiillistuu esityksessä? Sama pätee kirjoitettuun tekstiin.

Ihmisen tarpeet

Kirjassa esiteltiin Anthony Robbinsin määrittelemät ihmisen tarpeet.

Perustarpeita ovat

  • Turvallisuus: elämän perusasiat, suoja, ruoka, lämpö jne. Kun ihmiset eivät pysty kontrolloimaan fyysisiä olosuhteita, turvaa saatetaan hakea esim. uskonnosta
  • Vaihtelu: kehon ja mielen tilan vaihtelu, ympäristöä, virikkeitä, tekemistä ym. vaihtelemalla
  • Ainutkertaisuus: Jokaisella on tarve tuntea itsensä ainutkertaiseksi. Huomiota haetaan jopa negatiivisilla keinoilla, vihaisuudella, avuttomuudella, omien ongelmien esiintuomisella
  • Liittyminen: Yhteyden tarve toisiin ihmisiin tai asioihin.

Kaksi henkistä tarvetta

  • Kasvu. Ihmiset eivät ole henkisesti tyydyttyneitä ellei heidän kapasiteettinsa kasva.
  • Jakaminen. Ihminen ei selviä ilman toisen apua, mutta he eivät voi olla henkisesti tyydyttyneitä antamatta jotain muille.

Valmentamisessa nämä lienee hyvä pitää korvan takana. Ainutkertaisuuden tarpeeseen liittäisin myös kuulluksi tulemisen tarpeen. Me haluamme tulla kuulluiksi, nähdyiksi, tunnustetuiksi. Coachingin vaikuttavuus perustuu paljon tähän: tilanteessa kaikki huomio on valmennettavassa. Juuri hänen sanoillaan on merkitystä, juuri hänen tunteillaan on merkitystä. Moni saattaa elää elämäänsä kovinkaan montaa kertaa tuntematta itseään nähdyksi ja tunnustetuksi. Ja se tekee pahaa jälkeä.

Luin siis kirjaa reflektoiden paljon valmentamisen ja johtajuuden kautta: vaikka kirjassa puhuttiin nimen mukaan esiintymisestä, siinä puhuttiin todellisuudessa paljosta muustakin.

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!