Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuka vei juustoni

Kirjoitettu 04.12.13
Esseen kirjoittaja: Atte-Markus Virkkunen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kuka vei juustoni?
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tarinamuotoon kirjoitettua kirjaa on aina mukavampaa lukea kuin jäyheää ja tasapaksua faktaa faktan perään, itse ainakin tykkään enemmän. Perhana mikä stoori pikkuhiirulaisista ja mini-ihmisistä, jotka sokkelossa juoksevat juuston perässä. Tästäkin opuksesta sain irti muutamia asioita:

Elämä on sellanen saakelin iso sokkelo, josta voi löytää mukavan pikku ”juustoaseman”. Kaikki etsii omaa juustoasemaansa jossain vaiheessa, eli jonkinlaista päämäärää, tavoitetta. Tavoitteen saaavutettuaan tietyt ihmiset jämähtävät mukavuusalueelle ja nautiskelevat siellä olemisesta, kun taas toiset jatkavat koko ajan uuden, vielä isomman tavoitteen parissa. Siinä on tärkein oppi mitä sain kirjasta: menestymistä varten täytyy kyetä menemään sokkeloon ja etsiä uutta asemaa vaikkei olisi minkäänlaista tietoa mistä uutta juustoa löytää, sillä juusto menee jossain vaiheessa vanhaksi.

Toinen hyvä pointti on se, ettei mikään pysy ennallaan. Vaikka juustoa löytyykin sieltä c-asemalta ja paljon, ei se tule siellä pysymään ikuisesti. Täytyy kyetä muuttamaan omia tapojaan ja rutiinejaan, että on valmis siihen hetkeen kun juustot loppuu ja täytyy tehdä jotain muuta. Hoksu ja Hemmi eivät sitä tee tarpeeksi aikaisin vaan jäävät märehtimään muutoksen tuomia huonoja puolia sen sijaan että keskittyisivät johonkin olennaiseen kuten uuden juuston löytämiseen. Sehän on saakelin tärkeää: pitää kokoajan kehittyä ja kehittää jo olemassa olevaa juttuaan, vaikka se vaikuttaisi olevan hyvässä vaiheessa. Etenkin silloin, kun vastoinkäymisiä alkaa tulla. Tilanteisiin täytyy kyetä mukautumaan, sillä mikään ei mene niinku strömssöössä ja muutokset ovat väistämättömiä.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä tajusin olevani eniten hemmin kaltainen jäärä. Akatemialla aloittaminen oli suuri muutos elämässäni ja muutaman vuoden palkkatöissä olleena suurin muutos taisi olla tulotason romahdus. Toinen muutos oli totaalinen valinnanvapaus sen suhteen, mitä tekee ja miten tekee. Luulin olevani hyvä organisoimaan asioita ja muutenkin olevani perhanan tehokas tekijämies. Parissa kuukaudessa nämäkin luulot oli murskattu ja hokasin, että tässähän on vielä perhanasti matkaa siihen, että joskus olen ”valmis”. Juustoja vaan täytyy nyt lähteä metsästämään, että löydän omani :–)

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!