Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuka vei juustoni?

Kirjoitettu 26.09.13
Esseen kirjoittaja: Simo-Pekka Pilli
Kirjapisteet: 3
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Spencer Johnsonin kirja Kuka vei juustoni kertoo muutoksista ja kuinka suhtaudumme niihin. Tarina on kerrottu hauskasti ja kuvainnollisesti kahden hiiren ja kahden mini-ihmisen seikkailuna sokkelossa, jossa he etsivät juustoa. Hiiret, Nuusku ja Vippe, ajattelevat yksinkertaisesti ja ovat nopeita toimimaan, kun taas mini-ihmiset Hemmi ja Hoksu ovat enemmän ihmisen kaltaisia järjellä ajattelijoita, jotka pohtivat enemmän tapahtuneita asioita. Juuston löytäminen sokkelosta kuvaa johonkin tavoitteeseen pääsyä ja sen loppuminen muutosta.

 

Toisinaan huomaan käyttäytyväni kuten Vippe, joka ryhtyy nopeasti toimintaan ajattelematta sen enempää. Joskus on hyvä olla nopea, mutta suurimmaksi osaksi olen huomannut, että olisi hyvä harkita hieman kauemmin, kuten pikkuihmiset harkitsivat tarinassa.   Kuitenkin kiireellisissä tilanteissa on hyvä ryhtyä heti tuumasta toimeen, että ei menetä mahdollisuuttaan. Hyvä esimerkki on armeijan loman anominen. Jos pohti liikaa minkä päivän olisi halunnut anoa lomaksi, saattoi muut palvelustoverit anoa kyseisen päivän, jolloin ei enää itse pystynytkään anoa samaista päivää, koska johtajia tuli olla tietty määrä kasarmilla. Kirjan myötä olen myös alkanut ajattelemaan yhä enemmän, että nopea toiminta on parempi kuin liikaa pohtiminen.

 

Löysin itsestäni myös samoja piirteitä kuin Nuuskusta. Hän vaistosi muutokset ajoissa ja oli valmiina toimintaan. Olin pitkän aikaa parisuhteessa erään tytön kanssa ja loppuaikoina juttu ei vain enää toiminut ja päätin lopettaa sen.  Parisuhdejuustoa ei enää ollut ja ei minulla ollut edes tarkoitus etsiä uutta, mutta se vain tuli luokseni ilman sokkelossa etsimistä ja vielä maukkaampana kuin edellinen. Kirjassa oli tärkeä opetus siitä, että ei kannata tuudittautua siihen, että kaikki hyvä on pysyvää, vaan muutoksia tapahtuu ja niitä tulee ennakoida.

Kirjasta ehkä eniten opin, että muutoksesta seuraa hyvää ja siihen ei tule lähtökohtaisesta suhtautua negatiivisesti. Ennen saatoin harmitella jotain muutosta ja ihmetellä miksi se tapahtui, mutta kun ajattelee muutoksen synnyttävän uuden mahdollisuuden niin siitä alkaa löytämään hyviä puolia. Muutosta ei tule pelätä, kuten kirjan Hemmi. Näen nykyään muutoksissa enemmän mahdollisuuksia kuin ongelmia ja ajattelen, että niistä oppii ja ne kehittävät.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!