Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kukaan ei ole luuseri syntyessään

Kirjoitettu 25.02.13
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Syty ja sytytä
Kirjan kirjoittaja: Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen, Kallu Tuominen
Kategoriat: 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja herätti kyllä paljon ajatuksia. Ja laittoi pohtimaan omaa itseään, sekä peilaamaan minää tiimiin, tiimiä minään ja miettimään kaikenlaista.

Mihin päädytään milläkin tavoin, mihin kannattaa panostaa ja mistä pyrkiä eroon. Mitä minun kannattaisi tehdä erilailla viedäkseni Mittavaa ja itseäni eteenpäin. Huomasin monesti olevani vielä niin pieni ja epäkypsä teini.

Motivaatio. Motivoida, motivoitua, pysyä motivoituneena. Olenko motivoitunut, mikä minua motivoi, mistä motivoidun, mihin tarvitsisin lisää motivaatiota? Kuinka motivoida muita, miten pitää motivaatiota yllä, mitä tehdä jos motivaation puute vaivaa?

Olemme tässä syksyn ja alkukevään aikana yrittäneet luoda kaikenlaisia käytäntöjä. Pyrkineet yhdessä sopien ja keksien siihen, miten voisimme oppia ja saada liiketoimintaa aikaan. Tasapäistetty myös porukkaamme paljon. Tehty kaikki kaikkea, yhdessä ja erikseen, jopa hieman ”pakottaen”, jotenkin vapaudesta käsin kuitenkin. Tai sitten se vapaus on vaan minun oma käsitykseni Tiimiakatemiasta, jollekkin toiselle asia ja käytännöt eivät ihan yhtä vapaana ehkä näyttäydy.

Kuitenkin motivaation ylläpitämiseksi, ehkä myös herättämiseksi osittain (ehkei kaikki ole aivan täysin motivoituneita, ainakaan aina), ei voi olettaa, että kaikki sopisi kaikille. Pakotteet eivät ole paras tie motivaatioon ja siitä seuraavaan sitoutumiseen. Oppiminen olisi suotavaa ja koulumaailmassa pakotteita käytetään, joten sillä tavoin ehkä näemme, että se olisi tie oppimiseen. Saattaa ollakin, en tiedä. Itse kuitenkin lähtisin mielummin panostamaan asioihin vahvuuksiemme kautta, velvoitteita välttäen. Onko tehokkuutta esimerkiksi yhteiset myyntiaamut, jos kaikki eivät kuitenkaan osaa eivätkä halua myydä? Ei varmastikaan tehokasta, oppia siinä kuitenkin voisi.

Toisaalta en osaa sanoa, onko motivaation oltava kaikkea tekemistä kohtaan niin suurta. Koulu on yleisesti ottaen aina joskus pakkopullaa. Asioita on pakko tehdä, kirjoja luettava, kursseja käytävä, opintopisteitä suoritettava. Kyllä niitä ilman suurempaa sisäistä motivaatiota ja intoakin saa tehtyä. Mielekästä tai ei.

Toivoisin kuitenkin että kaikki voisi olla motivoutuneita. Auttaisi parempiin suorituksiin, sekä oikeaan sitoutumiseen. Oman etu jäisi taka-alalle. Tähänhän mekin pyrimme. Viihtymiseen, keskinäiseen luottamukseen, yhteiseen hyvään, yhteisöön.

Onko sittenkin kyse arvoistamme.

Mitä me Mittavassa arvostamme?

Työtunteja vai vapaa-aikaa?

Ahkeruutta vai hyvinvointia?

Kuria vai vapautta?

Varmaan jotain kaiken väliltä. Kultainen keskitie. Vastuu ja vapaus. Äh, kaikki on niin hankalaa. Ei saa ajatella liikaa. Mutta pitää vähän kuitenkin.

Kaikilla on kuitenkin se oma tapa, oma elämä, oma itsetunto, omat vahvuudet. Ollaanko me tässä huomaamattamme luotu pikkuhiljaa enemmän sitä normikouluympäristöä jonkun turvallisuudentunteen puitteissa? Täytetty kalenteriamme pakoilla ja velvoitteilla, että tuntuisi että tekeekin jotain ja paljon.

Oman itsensä ja tiimiläisten vahvuudet.

Niitä kun varmasti on ja olisi paljon enemmän, jos vain tietäisimme ja osaisimme niitä hyödyntää. Vahvuuksien tunnistaminen antaa luvan siihen, ettei tarvitse osata kaikkea.

Juu, antaa todellakin. Heikkouksien tunnistaminen antaa luvan pyytää ja saada apua. Ole nöyrä ja rehellinen itsellesi.

Itse haluaisin oikeasti tietää enemmän näiden uusien tuttavuuksieni, tiimiläisteni, vahvuuksista. Taidoista ja unelmista. Ja aionkin. ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” Ja tee se heti.

Olen erittäin, siis todella todella huono tunnistamaan vahvuuksiani ja myöntämään niitä itsellenikään. Menen jäihin. En nimittäin ole ollut erityisen hyvä missään. Koulussa olen ollut tasaisen hyvä, joissain aineissa parempi, kuviksessa muita aineita huonompi. En ole hyvä keskittymään enkä kovin kärsivällinen. Osaan leipoa ja kokata perushyvää. Jaksan juosta, minulla on perushyvä kunto, tulen toimeen ihmisten kanssa, olen ahkera.

En tee kuitenkaan mitään gourmetia, minulla ei kuitenkaan ole unelmavartalo, en ole kärsivällisin ystävä, enkä aina jaksa olla unelmavaimo. Muiden näkökulmasta asiat voi olla toisin.

Olen perfektionisti, eikä se ehkä tee aina hyvää itselleni, itsetunnolleni ja läheisilleni. Toisaalta olen elämääni erittäin tyytyväinen, olen iloinen ja positiivinen, minulla on asiat hyvin, minulla on melkein aina hauskaa ja rakastan nauramista! Onneksi ei koskaan tarvitse pärjätä yksin, eikä osata kaikkea!

Ehkä tämä koulu ei ole oikea paikka minulle. Tai sitten on, ja valehtelen vaan itselleni, että voisin sivuuttaa itsestäni jonkun puolen.

Kirjassa parhain juttu oli Hessun tarina erotuomarikoulutuksesta. Siinä saatiin kokoon unelmatiimi: yhteinen intohimo, yhteinen päämäärä. Tehtiin yhdessä, tutustuttiin, luotiin yhteyttä. Tutkittiin itseään ja toisia, omia vahvuuksia ja heikkouksia, annettiin palautetta toisille, jotta ne voivat löytää omat vahvuudet ja heikkoudet, kehitettiin itseään ja muita. Yhdessäoloa, hengailua, syvällisiä ja arkoja asioita. Luottamusta. Oikeaa tuntemista. Tunteita. Elämän jakamista. Kuuma ryhmä. Päästiin tavoitteisiin ja saatiin tuloksia. Yhteishengen vuoksi toisen voitto oli yhteinen voitto kaikille. Avoimuutta. Aitoutta. Tässä tavoitetta elämälle. Pala unelmaa.

Yhteinen intohimo

-> tutustuminen / yhdessä tekeminen

-> Luottamus, tunteminen

-> Tulokset, yhdessä voittaminen, kumppanuus

Ai niin, unelmoinnissa olen hyvä. Siitä olen varma. Rakastan sitä, harrastan sitä ja siinä olen oikeasti hyvä! Unelmissani annan itselleni luvan onnistua ja olla hyvä. Unelmoin myös ihan vaan arjesta kaikkine ongelmineen, erilaisin puittein vain. Kirjan termein sytyn unelmilleni. Teen niiden eteen asioita, pohdin valintojani myös tulevaisuuden unelmieni kannalta. Vasta tekeminen tekee unelmista totta. Siksi teenkin unelmieni eteen asioita. Elän tavallaan koko ajan unelmaani jossa yhä unelmoin, jotta voin elää unelmissa 😀

Haluan menestyä. Uskon jokaisen haluavan menestyä, kukaan ei ole luuseri syntyessään. Pitää aina muistaa se. Se mitä menestys tarkoittaa itse kullekin onkin täysin eri asia. Minulle se on muun maassa naurua, ystävyyttä, hyvinvointia, verta, hikeä, tuskaa, iloa, tekemisen täyteyttä ja kehittymistä.

Ja tämä kirja. Tää oli yksi huippukokemus oppimisesta. Avasi uuden perspektiivin elämään 😀

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!