Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kun ei uskalla olla uskaltamatta

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Nalle Puh ja Menestyksen taito

 

Mitä Menestys oikein on? Siihen kysymykseen kirja tarjoaa vastauksen hauskalla tavalla esimerkkejä puolen hehtaarin metsästä etsien. Kirjassa esiintyvä Muukalainen opettaa Puolen hehtaarin metsän asukkaille mitä menestys on ja mitä sen tavoittaminen ja tavoittelu oikein vaativat.

 

Menestys

Ensimmäisenä on hyvä lähteä pohtimaan, mitä menestys oikeastaan on. Kirjassa Muukalainen kysyi muilta tätä ja he huomasivat aika nopsaan menestyksen tarkoittavan jokaiselle eri asiaa. Siksi ei koskaan kannata kuunnella liiaksi muita ja päätellä elämän tarkoitusta ja tavoitteita toisten mielipiteiden ja ajatusmaailmoiden pohjalta. Pysähdy hetkeksi ja syvenny oman itsesi ajatteluun ja mieti mitä menestys juuri sinun mielestäsi tarkoittaa.

 

Unelma

Kun mielessä on jonkinlainen käsitys siitä, mitä menestys itselleen merkitsee, voi alkaa miettiä mikä oma unelma on. Se on haastava asia päättää, mutta täytyy pitää mielessä se, että tilanteet elävät ja unelmat muuttuvat. Tärkeää on se, että jatkuvasti mielessä on jokin unelma, mitä haluaa tavoitella.

 

Päämäärä

Unelman ollessa selkeänä tiedossa, voi lähteä miettimään mikä on päämääränä. Unelma on liukuvampi käsite ja isompi saavutus, mutta se tarvitsee päämääriä, joiden avulla pääsee kohti unelmaa. Päämäärät ovat selkeämpiä ja helpommin mitattavia kuin unelmat.

Päämääriä on pitkälle aikavälille ja lyhyelle aikavälille. Pitkän aikavälin tavoitteet ovat suurempia saavutuksia, mitkä saattavat tuntua etäisiltä ja saavuttamattomilta. Siksi on hyvä jakaa tämä aikaväli pienempiin helpommin saavutettavissa oleviin steppeihin, mitkä vievät kohti isoa päämäärää.

Tärkein asia, mitä minulle valkeni päämäärän ja tavoitteen asettamisesta oli se, että kukaan muu ei saa asettaa tavoitteitani. Olen aina ajatellut vihaavani tavoitteita ja asetettuja määräaikoja ja pakotettuja asioita, mitkä pitää saavuttaa ja kuinka paljon niitä pitää saada. Noh, olen vieläkin paljon enemmän tunteella tekijä, enkä tykkää asetetuista numeroista, mutta muuten voin kyllä asettaa itselleni tavoitteen. Kukaan muu ei saa sotkea sormiaan siihen vaan haluan itse miettiä kirjan pohjalta haluamani menestyksen, unelman, päämäärän, tavoitteet, suunnitelmat yms. Tavoitteet asetetaan usein aivan liian harkitsemattomasti ja miettimättä taustalle kuuluvia asioita. Miksi me asetamme ne ja mikä on meidän pohjimmainen tarkoitus, mikä ajaa meitä kohti menestystä? Tiiminä olemme nyt miettineet tavoitteet, mitä seuraamme (niin kuin ennenkin ollaan tehty), mutta sitten kun tavoite on saavutettu, jäädään tyhjän päälle. Tiiminä meillä pitäisi jatkuvasti olla mielessä, mikä on tiimillemme menestys ja tiimin unelma. Tavoitteet ja päämäärän voisi asettaa sitten niiden pohjalta eikä vain siksi, että täytyy. Lisäksi sitä mukaa kun tiimi saavuttaa tavoitteitaan, pitäisi muistaa lisätä uusia, jotta kehitys ei pysähdy.

Palkitseminen on tärkeä asia. Kun on saavuttanut päämääränsä, voi olla tyytyväinen itseensä ja palkita itsensä tai tiiminä palkita kaikki hyvästä suorituksesta. Kehua ja mainintaa ei saa unohtaa, sillä se on myös yksi merkittävä motiivi, että jaksaa jatkaa seuraavaa päämäärää kohti.

 

Suunnitelma

Suunnitelman ja To Do listan laatiminen on erittäin tärkeää, jotta hahmottaa oikeasti, mitä tavoitteeseen pääseminen vaatii. Listaan kannattaakin merkitä vaiheet mitä, milloin ja kuka. Mitä kaikkia asioita tavoitteeseen pääsemistä varten tulee tehdä, milloin ne pitää tehdä ja kuka ne tekee. Vastuuhenkilön valitseminen tehtävään kuin tehtävään on erittäin tärkeää, jotta homma tulee tehtyä. Asiat eivät tapahdu itsestään.

Joskus päämäärään pääseminen vaatii uusia taitoja ja myös vanhojen taitojen tunnistamista ja kehittämistä. Aika-ajoin tulisikin oikeasti kerrata, mitä taitoja itsellä oikeasti on ja mitä taitoja unelman ja päämäärän saavuttaminen vielä lisäksi tarvitsee. Itse tajusin juuri sen, että jotta saavutan haluamani työpaikan, minun täytyy lisätä osaamistasoani. Osaan aika lailla luonnostani työhön suurimman vaadittavan ominaisuuden, mutta tajusin, että eivät muut voi tehdä ikuisesti puolestani niitä asioita, mitä itse en osaa. Jos ajatellaan että tämä haluamani työ vaatii viisi konkreettista osaamisaluetta, jotta työntekijä hallitsisi tehtävänsä täysin, voin ajatella osaavani niistä yhden.

 

Resurssit

Kuitenkin vaikka osaan vain yhden viidestä vaadittavasta taidosta, minun tulee myös punnita, mitä minun kannattaa osata ja mitkä asiat voin helpommin ulkoistaa. Resurssit toimivat vaihtoehtoiskustanteis periaatteella ja resursseita tärkeimmät ja päällimmäisimmät ovat aika, raha, tiedot ja taidot. Jos tarvitsen rahaa, minun täytyy käyttää siihen aikaa, tietoa ja taitoa. Jos minulla on rahaa, mutta ei aikaa, voi palkata jonkun tekemään osan töistä puolestani, jolloin saan lisää aikaa. Voin käyttää rahaa myös tietojeni ja taitojeni kerryttämiseen, mikä koulutuksen aikana vaatii rahan lisäksi myös aikaa, mutta voi lopulta johtaa siihen, että saankin aikaista enemmän rahaa ja tehokkuuden lisääntyessä saan lisää aikaa.

Siksi asioiden puntarointi ja tärkeys järjestykseen laittaminen on hyvin tärkeää. Mikä on minulle juuri nyt tärkeää, miten sen saa ja mitä se vaatii. Eli siis näistä viidestä työhön vaadittavasta asiasta minun todellisuudessa pitää tällä hetkellä osata juuri se yksi asia mitä osaan (visuaaliset taidot). Kokonaisuuden toimivuutta helpottamaan olen alkanut opetella toista osa-aluetta, minkä arvotan toisiksi tärkeimmäksi (laskutus ja taloudelliset taidot). Kolmas asia ei omassa tilanteessani ole vielä ajankohtaista (IT ja kuvankäsittelytaidot), mutta voin alkaa opiskella sitä heti kun suinkin kerkeän ja mahdollisuus oppia asiaa tulee eteen (esimerkiksi aiheeseen liittyvä valmennus). Neljäs asia on tällä hetkellä ulkoistettu (myynti), mutta minun tulisi oppia ottamaan tämä rutiininomaiseksi osaksi päivittäistä työelämää. Viides asia on myös sellainen, mitä minun pitäisi tehdä jatkuvasti (henkilöbrändäys ja markkinointi). Se on minulle haaste ja asia mikä pitäisi arvottaa paljon korkeammalle, kuin mitä sen tällä hetkellä arvotan. Nämä taidot saavutettuani löydän aivan varmasti lisää kehitettävää ja jokainen viisi kohtaa sisältävät nekin pienempiä steppejä, mitkä pitää saavuttaa, jotta opin taidot oikeasti.

Resursseissa on tärkeää muistaa sekä omat taidot, että tiimin ja lähipiirin taidot. Jos itse ei osaa niin joku toinen osaa ja ei ole väärin pyytää osaavaa ihmistä avuksi tai ihan projektiin mukaan. Tästä asiasta oli hauska lukea, kun tuli mieleen, että tähän mennessä olen ottanut kaikkiin projekteihini projektiryhmän juurikin projektiin vaadittavat taidot listaten ja niiden perusteella oikeat ihmiset valiten. Teenkin käytännössä kaikki projektini tällä hetkellä eri ihmisten kanssa juurikin tästä syystä.

 

Ajankäyttö

Monesti puhutaan ajanhallinnasta, mutta faktahan on se, että aikaa ei voi hallita. Se liikkuu koko ajan sekunnin kerrallaan vääjäämättä eteenpäin. Ajan käyttöä voi sen sijaan opetella hallitsemaan ja tehostamaan keskittymällä tärkeisiin asioihin ja lisäämällä työtehoa ja karsimalla turhia asioita, jolloin aikaa jää enemmän käytettäväksi.

Tiimissä huomaa herkästi juurikin näitä ajankäyttöön liittyviä eroja. Toinen on saanut kaikki asiat tehtyä tehokkaasti ja ajallaan ilman minkäänlaista ongelmaa ja toinen ei kykene suorittamaan edes murto-osaa näistä asioista tuntematta ajan loppuvan kesken. Voi hyvinkin olla, että se, joka saa asiat aikaan ei tunne itseään kiireiseksi ja päiviään täyteen ahdetuiksi ja toinen joka ei kerkeä tekemään työtään tuntee olonsa täysin ylityöllistetyksi. Ero näiden kahden välillä voi hyvinkin olla tärkeiden asioiden välissä olevassa turhassa ajassa. Turha aika muodostuu kaikesta siitä ylimääräisestä tekemisestä ja sähläämisestä, mitä ei oikeasti tarvitsisi tehdä ja monesti sitä ei edes tajua. Aika saattaa kulua todella nopeaa ilman, että oikeasti saakaan aikaan mitään, vaikka päivä tuntui koko ajan hyvin kiireiseltä.

 

”On tärkeää muistaa, että meillä joka ikisellä on sama määrä aikaa käytettävissä mihin itse kukin haluaa. Nimenomaan sillä, miten sen ajan käyttää, voi vaikuttaa Päämääriensä Saavuttamiseen.”

 

Minun täytyy alkaa tarkkailemaan paremmin ajankäyttöäni. Syksyn aikana päiväni ovat olleet ihan liian pitkiä, vaikka olenkin saanut paljon asioita aikaan. Haluaisin kuitenkin saada käyttööni enemmän aikaa harrastuksilleni, ystävilleni, parisuhteelle ja perus kodinhoidolle. Voin suoraan myöntää, etten ole tehnyt varmaan kahteen kuukauteen itse ruokaa, vaan avopuolisoni on syksyn ajan huolehtinut ruuan olevan valmista, kun illalla pääsen kotiin. Vaikka töiden osalta minulla menee paremmin kuin koskaan, en voi olla tyytyväinen tilanteeseeni ennen kuin työ ja arki ovat tasapainossa ja siihen tarvitsen ajankäytön muutosta.

Poimin kirjasta muutaman neuvon, mitä pidän hyvänä oppina itselleni ja mihin minun tulee kiinnittää huomiota:

  • Sovita ohjelmaasi aikaa yksilöllisyydelle, luovuudelle ja joustavuudelle
  • Nollaa keskeytykset ja vähennä rutiinitehtävät minimiin
  • Ylläpitoaikaa (syömiseen, nukkumiseen ja virkistykseen käytetty aika) ei saa vähentää!
  • Tee tärkeät asiat kun olet parhaimmillasi

 

Näistä ensimmäisen kohdan nostin esille siksi, koska täytyy muistaa, ettei kalenteria saa ahtaa liian täyteen. Aina tulee eteen asioita, mille pitää äkkiä löytää aikaa ja jotkin asiat voivat viedä aikaa enemmän kuin mitä niihin oli ajatellut menevän. Kalenterista pitäisi tehdä sen verran löyhä, että päivästä löytyy aikaa muutoksille, ideoille ja luovuudelle.

Erityisen tärkeäksi olen huomannut tämän toisen kohdan ihan kantapään kautta. Meillä akatemialla on avotoimisto. Olen itse mielelläni vähän enemmän rauhallisesti siellä toimiston pöydässä tekemässä hommia, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Monille akatemia tuntuu olevan työnteon lisäksi hengailua ja juttelua varten tehty kohtaamispaikka, mikä aiheuttaa sen, että hiljaista työskentelyä akatemialla voi tehdä vasta virka-ajan päätyttyä. Toimiston tila on suunniteltu huonosti, sillä täysin keskellä toimistoa on sohvaryhmät, mitkä toimivat, kun porukkaa on siinä lukemassa. Taukotilana se ei kuitenkaan toimi. Mutta siis, toimistolla kahdeksan ja kahden välillä pystyn tehdä ainoastaan joitain rutiinitöitä, mitkä eivät vaadi syvää keskittymistä ja joiden ohessa pystyn myös jutella hieman. Jos haluan kirjoittaa kirjapisteitä, se on mahdollista yleensä vasta suurin piirtein kolmen jälkeen iltapäivällä, kun suurimmat moottoriturvat ja räväkimmät persoonat ovat lähteneet toimistolta. Sen jälkeen toimistolle jäävät rauhallisemmat työskentelijät ja oikea tekeminen voi alkaa. Tämä kokonaisuudessaan tarkoittaa sitä, että olen väkisinkin toimistolla aamusta iltaan, jos haluan saada mitään aikaiseksi. Pari kertaa olen tehnyt niin, että menen toimistolle vasta kahdelta ja pidän iltavuoron. Tämä toimii muuten ihan hyvin, mutta joudun silloin aamulla selittämään tiimille miksi minua ei toimistolla näy. Yhteenvetona voinkin todeta tarvitsevani työtilan, missä saan työrauhan. Joko minun täytyy rakentaa kotiin työpiste itselleni tai sitten keksiä toimistolta jokin nurkka mihin voin piiloutua melulta suojaan. Työtehokkuus nousuun!

Tästä päästäänkin kolmanteen seikkaan, eli ylläpitoaikaan. Se on juurikin sitä mistä olen aikaa ottanut, kun virka-ajassa en ole saanut tarvittavia töitä tehtyä. Aionkin kiinnittää huomiota työtehokkuuden parantamisen lisäksi siihen, että muistan syödä ja juoda myös työpäivän aikana. Kehon ja mielen kunnossapito täytyy muistaa aina.

Lisäksi neljäntenä seikkana oli tällainen hauska pointti, että laadi aikataulu siten, että teet tärkeät asiat, kun olet parhaimmillasi. Tämä on mielenkiintoinen seikka, koska en ole ennen pahemmin ajatellut, milloin olen parhaimmillani. Joskus se on aamulla, jos oikein ajoissa aloitan virkeänä tekemään töitä ja pääsen heti flow tilaan. Se on paras flow minkä voin saada ja olen tyytyväisin itseeni sen jälkeen. Helpoiten olen kuitenkin saavuttanut flow tilan illalla yksin työskennellessäni kuulokkeet korvilla. Vaikeinta flow tilan saavuttamisessa on kuitenkin sen rauhallisen työtilan löytäminen ja kehon pitäminen virkeänä siihen asti, että flow löytyy ja että sen saa pidettyä yllä. Usein on käynyt niin, että kolmen jälkeen illalla, kun toimistolla hiljenee ja olisi itsellekin aika mennä syömään, saankin kipinän työskentelyyn enkä malta lähteä syömään. Se johtaa sitten siihen, että pystyn työskentelemään hyvin viiteen asti ja sen jälkeen kituutan puoliteholla kuuteen ja sinnillä seitsemään tai kahdeksaan. Eli siis ravinto kuntoon ja flow tiloja metsästämään. Lisäksi täytyy enemmän kiinnittää huomiota omaan tehokkuuteen eri kellonaikoina, jos niissä huomaisi joitain yhtäläisyyksiä, mitä voisi jatkossa käyttää hyödyksi.

 

Prokrastinaatio vaivaa…

Se että mikään ikinä tulee tehtyä ja mitään saavutettua vaatii sen, että asioita täytyy oikeasti alkaa tehdä. Suunnittelu on usein jopa liian suuressa roolissa ja itse tekeminen unohtuu tai innostus laantuu, koska kaikki se kului suunnitelmaan ja sen liialliseen vatvomiseen. Ja tietenkin uskallus voi olla toinen tekijä, mikä vaikeuttaa toteuttamista, mutta se pitää ymmärtää, että uskaltamatta ja tekemättä mitään ei tapahdu. Minua kauhistuttaa enemmän se, että jäisin paikalleni kuin se mitä tapahtuu, kun saan aikaan asioita. Tekeminen ja asioiden aikaan saaminen on kuitenkin positiivinen asia mikä tuo hyvää mieltä ja oloa. Paikalleen jääminen ja vatvominen on ihan hirveää ja ikävää ja kokonaisuudessaan kamalan ahdistava ja negatiivinen asia. Siksi en uskalla olla uskaltamatta.

 

Ylös, ulos ja hommiin!

 

 

Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!