Kun epäonnistuminen ei ole vaihtoehto

Pinkkuvuoden esseitä 12/2016

Tiimiakatemia oli henkilökunnan hommissa Projektipäivillä, kuten muinakin vuosina! Tällä kertaa uusi sukupolvi sai taas saappaat täyttääkseen, jossa me onnistuttiin kuulemma oikein hyvin. Ensi vuonna uudestaan!

Projektipäivien teema vuonna 2016 oli Uskalla erehtyä, ja se näkyi kaikissa luennoissa sekä seminaareissa.

Kävin kuuntelemassa luennon ”Kun epäonnistuminen ei ole vaihtoehto -kokemuksia projektipainajaisesta”. Vaisalan edustaja kertoi siitä, kun hänen vetämä projektinsa vaan venyi, resursseja kului eikä valmista tullut. Se oli hyvin konkreettinen kertomus, sillä asioita ei vähätelty tai kierrelty, van ne kerrottiin kokonaan. Jos tarinassa jollakin oli ollut henkilökohtaisisa ongelmia, ne eivät olleet vain jotain ongelmia vaan esimerkiksi äidin kuolema tai puolison työttömyys.

Kyseisessä projektissa oli ensinnäkin vain epärealistisia odotuksia ja tavotteita, jota alkoivat kasaamaan taakkaa projektiryhmän harteille. Tiimi vaihtui jonkun verran, ja sen sisällä oli yksi tiimipilaaja ja muutama tapaturmaherkkä kaveri.

Mistä voi aloittaa, kun projektissa ilmenee katastrofin merkkejä?

• Tiimihenki kuntoon tiedustelemalla
• Satsaa yhteistyöhön
• Yhdessä tehtävät tavoitteet (niihin sitouttaminen): viikko- ja kuukausitähtäimellä
• Läpinäkyvyys ja viestintä tiimin sisällä ja ulospäin
• Pyydä rahaa ja resursseja, jos se auttaa
• Oma jaksaminen kuntoon: vapaa-aika, henkinen & fyysinen hyvinvointi

Lista on tosi simppeli ja osa asioista mieltei itsestäänselviä, mutta silti ne voi unohtua kun touhotetaaan eteenpäin. Jotta omat projektit pysyisi kasassa, voikin tähän listaan palata tasaisin väliajoin ihan muuten vaan. Ja sitä suuremmalla syyllä, jos jokin asia on vinossa.

On turha jäädä vain paikalleen miettimään ”Mihin olenkaan nokkani työntänyt?”

Iiris Nokka

https://tavotteenamia.wordpress.com/