Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi

Kirjoitettu 28.09.13
Esseen kirjoittaja: Linda Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaaralliset ideat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lainasin kesän alussa Alf Rehnin kirjoittaman kirjan Vaaralliset Ideat. Tiimiakatemialla tarvitaan uuden luomisen taitoa ja ideointia jatkuvasti, joka on itselleni ollut hyvinkin hankalaa. Aina kun puhutaan siitä, että nyt pitäisi johonkin projektiin keksiä sitä ja tätä, minuun iskee pieni paniikki, koska en koe itseäni sellaiseksi ihmiseksi jolla ideoita lentelee harva se sekunti. Minulle luova ajattelu on vaikeaa, varsinkin kun pitäisi osata ajatella laatikon ulkopuolelta.

Kirja käsittelee siis sitä, miten voimme kehittää vaarallista ajattelua. Luovuuskirjoja on tuhansia, mutta Rehnin mukaan ne ovat latteita ja toistavat samoja kliseitä siitä, miten mukavaa luovuus on. Mutta silloin kun liikumme mukavuusvyöhykkeen ulkopuolella ja yritämme pohtia niitä epämiellyttäviäkin asioita, voimme keksiä radikaalisti uusia mahtavia ideoita!

Olin NBForumilla kuuntelemassa Alf Rehniä , joka vetikin minun mielestäni hyvän setin. Sielläkin hän painotti sitä, että innovoinnin tulisi olla energian lähde! Nykyään se onkin vain stressinlähde. Jatkuvasti toitotetaan, miten ihminen ei voi kehittyä ilman innovointia. Innovoidaan sitä ja innovoidaan tätä. Innovoimme muka jatkuvasti, mutta missä se näkyy konkreettisesti? Itselle koko sana aiheuttaa jo kohta oksennusrefleksin. Saatamme keksiä paljonkin kivoja ideoita ja puhua siitä, miten lähdemme kehittämään tällaista kivaa ideaa eteenpäin. KIVA IDEA, siinäpä se ongelma onkin. On kivaa miettiä mitä VOISI tehdä, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Kun itse ideaa pitäisikin oikeasti lähteä toteuttamaan, ei se enää olekaan kivaa. Itse kylläkin syyllistyn tähän myös täysin. Ajattelutyö ja haaveilu on kivaa, mutta kun asialle pitäisi alkaa tekemään konkreettisia tekoja, niin siinä vaiheessa hauskuus yleensä loppuukin ja tilalle tulee stressi.

Tiimissämme ei oikein osata vielä ottaa kritiikkiä kunnolla vastaan. Monesti kyseenalaistaja tai kritiikkiä heittävä tyyppi leimataan negatiiviseksi, ilonpilaajaksi ja idean lannistajaksi. Ja siihen se idea jääkin, kun joku esittää vastustavan mielipiteen. Heti ollaan ajattelemassa ”No kai tää mun idea onki sit ihan huono ku noi sano noin.” Oikeasti näitä vastustajia tarvitaan! Kaikilla parhailla ideoilla on ollut vastustusta. Vastustaminen kehittää ideaa, mutta me kun otamme heti itseemme kun joku antaa kritiikkiä niin mieluummin luovutamme kuin puolustamme ja kehitämme ideaa.

Yksi mieleenjäävimmistä asioista oli se, kuinka Rehn puhui kirjassaan kopioinnin tärkeydestä. Meille on opetettu, että luovuus ja uudet ideat saattavat kasvattaa työntekiijän arvoa. Toisten ideoita ei saa kopioida. Se on rumaa ja epäkohteliasta. Oma luova ajattelu saattaa kuitenkin rajoittua paljonkin, jos emme pääse ylitse siitä, että vanhojen ideoiden uudestaan käyttöönotto on järkevää ja sitä tehdään koko ajan. Voimme käyttää samoja ideoita hieman muokaten sisältöä ja luoda näin uusia innovatiivisa kokonaisuuksia. Muuttakaamme siis asenteita ja avatkaamme silmämme kopioinnin hyödyille!

Toinen asia mikä jäi erityisesti mieleen on se, että meidän tulisi muistaa olla myös ”lapsellisia!” Lapset ovat itsekeskeisiä ja ahneita eivätkä he häpeile sitä. He ovat ihastuttavan avoimia kaikkine paheineen. Rehn antoi hyvän esimerkin tästä asiasta: Jos lapsi haluaa pikkuleivän, hän ei ala selitellä, että kun on niin paljon stressiä tai että hän haluaa testata miltä pikkuleipä maistuu. Ei, lapsi haluaa pikkuleivän yksinkertaisesti siksi, että hän vain haluaa sen. Jos osaisimme olla asettamatta rajoja kaikelle oppimallemme, niin ajattelumme olisi laajempaa ja saisimme aikaan monia luovia ideoita. Lapsi ei ole oppinut vielä mihin esimerkiksi lusikkaa käytetään. Näin ollen lapsen ajattelu ei myöskään rajaudu siihen, että se on tarkoitettu vain syömiseen.

 

Luovasta ajattelusta ja innovoinnista puhuessa tulee kuitenkin muistaa, että nämä kaksi asiaa eivät tarkoita samaa! Luova ajattelu on vapaata ja laajaa ajattelutyötä, kun taas innovointi on idean kehittämistä ja idean viemistä käytännön tasolle. Innovaatio on luovan ajattelun konkreettinen tulos.

Kirjasta oli mielestäni melko hankala bongata konkreettisia asioita, joita voisi viedä heti suoraan käytännön tasolle. Oli kuitenkin asioita, jotka jäivät hyvin mieleen.


Kirjan kopit ja opit:

  1. Uskalla kopioida!
  2. Ole lapsellinen!
  3. Vaali vihollisiasi! Kaikilla hyvillä ideoilla on vastustajia, ja niitä tarvitaankin. Vastustus testaa ja kehittää ideaa.

 

Vaikeaa, epäsuosittua ja epämukavaa – siinä luovuuden arvoinen motto!”

 

 

Linda Heikkilä

Osuuskunta Idealeka

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!