Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kusetat itse itseäsi!

Kirjoitettu 10.12.15
Esseen kirjoittaja: Annu Karkama
Kirjapisteet: 2
Kirja: Älä usko kaikkea mitä ajattelet
Kirjan kirjoittaja: Joni Martikainen
Kategoriat: 1. Oppiminen

Kusetat itse itseäsi!, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

 

Ah, ai että on ihana huomata tulevansa jatkuvasti huijatuksi- omasta toimestaan. Tartuin kirjaan koska olen viime aikoina saanut huomata että minulla on ollut vuosia erilaisia ”ajatusharhoja” omasta menneisyydestäni: muistikuvia, jotka perustuvat eri muistojen kokonaisuuksiin ja jotka olen hartaasti muistanut ”factoina” ja toki sellaisenan eteenpäin jakanut. Kun tällaisia hassuja vääriä muistoja alkoi tipahdella enemmän tietoisuuteen, en voinut vastustaa kiusausta lukea tätä kirjaa kun se silmieni eteen napsahti. Kuinka paljon aivomme oikeasti meitä huijaavat?

Kirja alkaa mielenkiintoisesti näköharhalla kahdesta pöytätasosta, jotka vaikuttavat selvästi erikokoisilta- ja mallisilta, mutta lopulta selviää että reunojen mitat ovat aivan samat. Näköharha antaa vertailua siitä, kuinka paljon silmämme johtavat meitä harhaan ilman että ymmärrämme sitä. Kun olet keskittynyt seuraamaan jotain tiettyä asiaa, vaikkapa suoritusta siitä kuinka monta koria koripallomatsissa tehdään, et ehkä huomaa mitä kaikkea pelin ympärillä tapahtuu. Mitä usemapia keskittymisena aiheita sinulle annetaann, vaikkapa korien lisäksi laskettavaksi se, kuinka monta syöttöä pelaajat toisilleen tekevät, aivosi keskittyvät koko ajan suppeammin ympäristön tapahtumiin – näin ollen et välttämättä huomaisi kentällä pyörähtänyttä epätavallista näkyä, kuten vaikkapa gorillaa jammailemassa.

Aivoilla on tietyt resurssit, joiden pohjalta ihminen toimii ja joka myös rajoittaa toimintaa. Uskoisitko että mm. akasiapuu osaa tuottaa lehtiinsä 10minuutissa kuolettavaa tanniinia, joka estää sen ,etteivät antiloopit syö liikaa sen lehvistöä. Akasiapuu suojelee täten omia resurssejaan, muokaten omaa toimintaansa. Sama pätee ihmisiin, mutta hieman eri toiminnoilla. Aivot rajoittavat tiettyjä toimintoja, jotta toinen toiminto pääsee toimimaan paremmin  ja tarkemmin.

 

Ihminen joutuu jatkuvasti miettimään toiminnan ja ajattelun välillä. Aikanaan esi-isät, jotka miettivät päätöksiään39702_orig liian pitkään, joutuivat helposti saaliiksi. Toiminta ilman ajattelua vei pedon suuhun, muta niin myös ajattelu ilman toimintaa. Esi-isien olikin etsittävä kultainen keskitien, jossa ajattelu ja toiminta olivat hyvässä suhteessa kulutettuun energiaan. Kun tätä saalistuksessa hyödynnettyä kultaista keskitietä vertaa nykypäivään, ovat olosuhteet tietenkin aivan erit, mutta toiminnan ja ajattelun suhdetta täytyy silti välillä miettiä. Lisään tähän ajatuksia kirjasta  ”Tahdonvoima” ( Basam Books, 2011, John Tierney  Roy F. Baumeister) jossa puhutaan itsehillinnästä ja tahdonvoimasta ja niiden käytön vaikutuksesta aivoihin. Tahdonvoima saa virtaa glukoosista ja tahdonvoimaa voidaan vahvistaa säätelemällä aivojen glukoositasoja.  Itsehillintä kulkee käsikkäin päätöksenteon kanssa, joten päätösten tekeminen kuluttaa myös glukoositasoja. Vaikka ihminen ei enää saalistakaan eläimiä selviytyäkseen, joutuu hän kuitenkin päivittäin toimimaan eri päätösten kanssa. Varsinkin yritystoiminnassa päätöksiä joutuu tekemään joskus nopeastikin ja tällöin ihminen aivoineen on edelleen se sama jäännös esi-isästään.  Nykyään ihmiset ovat hirvittävän stressaantuneita ja tämä johtunee paljolti myös näistä aivojen toiminnoista. Päätöksiä joudutaan tekemään, isojakin, nopeita ja raskaita. Jos suhdannetta ei löydy, käyvät aivot ylikierroksilla ja päätöksistä voi lopulta tulla aivan holtittomia ja perusteettomia.

Tästä päästänkin mielenkiintoiseen jatko-aiheeseen.  Jotta ihmisen ajattelu ja toiminta olisi mahdollisimman energiatehokasta, on ihmisellä taipumus suosia ”tuttuja ratkaisuja”. Tämä on varmastikin samaa sarjaa ”mukavuusalueen kanssa”. Kun ihminen kohtaa päätöksentekotilanteen hän 90-prosenttisesti päätyy valitsemaan tutumman vaihtoehdon.  Jos ihmistä pyydetään valitsemaan vaikka kahden eri urheilijan välillä, kumman hän uskoo voittavan pelin, hän todennäköisemmin valitsee sen pelaajan, joka on hänelle tuttu. Kaupan tuotteita valitessa käteen tarttuu ennemmin tuttu tuote. Kuinka paljon markkinoinnissa oikeastaan edes halutaan vaikuttaa ostajaan yksittäisen mainoksen sisällöllä, onko tärkeämpää kuitenkin vain ”tulla nähdyksi” ja täten tutummaksi asiakkaalle. Ei ostaja kaupassa mieti ”se oli hyvä mainos” vaan ajatus on ”tämän tuotteen tiedän, tämä on tuttu minulle” ja päätyy siksi ehkä ostamaan.

Mainostaminen vaikuttaa alitajuisesti ihmisiin todella paljon. Kirja antaa esimerkin bussissa istuvasta naisesta, joka saattaa yhtäkkiä alkaa miettimään omaa epätyytyväisyyttään omaan vartaloonsa. Hän ei tiedosta mistä ajatus lähti, mutta jatkojalostaa ajatustaan eteenpäin. ”Pitäisi varmaan liikkua enemmän, tämä on varmaankin todellinen ongelma minulle kun se näin yhtäkkiä alkoi painamaan mieltä?” Eikä hän koskaan ymmärrä, että bussi saattoi kulkea ison bikinimainoksen ohi ja mainos herätti alitajuisesti ajatuksen tietynlaisesta vartalosta ja herätti assosiaatioita liittyen aiheeseen.

Glass-half-full-webIhmisilä on myös jännä tapa tuoda esiin omaa tyytyväisyyttään tai tyytymättömyyttään – mutta ymmärtämäät miksi vaikka tyytymättömyyden kontekstia. Kirjassa puhutaan testistä, jossa lasiin kaadettiin vettä puoleen väliin. ”Onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi?”. Lasiin kaadetaessa, suurin osa vastasi ”puoliksi täynnä”.  Täydestä lasista pois kaadettaessa (puoleen väliin) useimmat vastasivat ”puoliksi tyhjä”. Vastaus oli siis sidonnainen siihen, miten lasin/veden kanssa oli toimittu ennen kysymyksen asettelua. Itselleni heräsi tästä ajatus liittyen hallituksen mainitsemiin leikkauksiin esim. opintotukien kanssa. Tukien leikkaamisesta on nostettu hirvittävä haloo koska ”jotain otetaan pois”. Kuitenkaan ei huomioida opintolainan euromäärän nostamista, joka toisaalta antaa opiskelijalle mahdollisuuden parempaan tulotasoon kuin mitä opiskelija tällä hetkellä voi saada. Leikkaukset ovat eurollisesti paljon pienemmät, kuin lainojen antama lisätulo. Suomessa on totuttu mielestäni liian hyvälle ilmaisen tukirahan kanssa ja siksi ”pois ottaminen” tuntuu pahalta. Varmasti opintotukimetelin takana on aivan perusteltujakin juttuja, mutta osittain mielestäni tämä voisi olla syynä.

Aiemmin törmäsin verkkokauppa-kirjassa samaan kuvioon kuin tämäkin kirja kertoo. Kyseessä on myynnin kikka. Monesti verkkokaupoissa törmää tilanteeseen, jossa samankaltaista tuotetta on myynnissä kolmea eri vaihtoehtoja. Tätä käytetään myös kivijalkamyymälöissä. Jos esillä on vain kaksi tuotetta, ostaja todennäköisemmin päätyy ostamaan halvemman tuotteen. Jos esillä onkin kolme tuotetta, voi halvin tuote tuntua huonolaatuiselta muihin vaihtoehtoihin verrattuna ja ostaja todennäköisemmin päätyy joko keskimmäiseen tai kalleimpaan tuotteeseen, riippuen tuotteen ominaisuuksista suhteessa hintaan. Jos myyjä haluaa tiettyä tuotetta myytävän eniten, hän luo tälle tuotteelle parhaan viitekehyksen luomalla ympärille tuotevaihtoehtoja, joiden hommana  on käytännössä seistä hyllyssä vain parantamassa halutun tuotteen myyntiä. Kyllä me ostajat olemmekin sitten vietävissä! Ihan kismittää huomata että on astunut samaan miinaan kerran jos toisenkin. Mutta syytän siitä aivojani. Olen vain aivojeni uhri. Täten vapaudun henkilökohtaisesta vastuusta.

Nyt vaan miettimään, mistä kaikesta muusta vastuusta voisinkin samalla verukkeella karata. Heh.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!