Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Leimahduspiste

Kirjoitettu 27.11.14
Esseen kirjoittaja: Mikko Tammilehto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Leimahduspiste
Kirjan kirjoittaja: Malcolm Gladwell
Kategoriat: 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 6.2. Myynnin ja markkinointiviestinnän taidot ja työkalut, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Yritykset ja muut organisaatiot joilla on jokin tavoite, painiskelevat tuotteinensa ja visioinensa jatkuvasti sen kanssa, että miten saadaan luotua omasta toiminnasta ilmiö, joka loisi paljon liikettä, saatua huomiota ja huikean määrän joko kassavirtaa ja voittoa tai vision toteutumista. Mitä kaikkea räjähtäviin ilmiöihin liittyy, miten ne syntyvät ja mitä tekijöitä ilmiö kaipaa. Missä vaiheessa tämän kaiken täytyy tapahtua? Voiko yritys hallinnoida oman tuotteensa myyntiä täysin itse? Tarvitseeko ilmiön luomisesta aina maksaa paljon rahaa, vai voiko ilmiö syntyä itsestään?

 

Aion kokeilla tiimin kanssa tehtävää, minkä huomasin kirjassa, Se menee näin:

Mieti mielessäsi ja kirjoita paperille 20-40 tuttuasi. Ne eivät saa olla nykyiseltä työpaikaltasi tai harrastuksistasi.

Jäljitä jokaisen tutun kautta polku siihen pisteeseen, että huomaat mistä tunnet kyseisen ihmisen.

Esimerkiksi jos minä tunnen Joelin, täytyy minun löytää polku siihen pisteeseen, jotta huomaan kenen kautta ja miten tunnen Joelin.

 

Viesti ja epidemia kulkee ihmisten kautta. Siksi on mielestäni tärkeää jäljittää tuttujen alkuperä siihen pisteeseen, että tiedät esimerkiksi kuka on vastuussa suurimmasta osasta ystävyyssuhteita. Esimerkiksi tuo, että mistä minä tunnen Joelin? Tunnen Joelin erään Ilkan kautta, jonka tunnen hänen kaksoisveljen Vernerin kautta, jonka taas tunnen vanhalta ala-asteen luokaltani kun istuimme samassa pulpettiryhmässä. Tästä huomataan, että ”omat ystävät” eivät olekaan täysin omia, vaan verkostosi on kasvanut aina joidenkin ihmisten kautta johonkin suuntaan. Samalla kun kartoitat lähimpiä tuttujasi siihen pisteeseen että tiedät mistä tunnet heidät, voit samalla miettiä millaisia ihmisiä he ovat luonteeltaan. Onko heistä aineksia avainpelaajiksi, joita käsitellään myöhemmin tässä esseessä.

 

 

Jokainen ilmiö mitä vastaamme tulee on tarvinnut tiettyjä avaintekijöitä prosessissaan ilmiöksi. Ilmiö luodaan siis hyvällä, onnistuneella viestinnällä. Kaikki informaatio mitä vastaanotamme on jollain tapaa viestintää ja viestinnässä tehokkuuden ja mieleenpainuvuuden ratkaisee se, miten saamme viestin juurtumaan asiakkaan mieleen. Tehokas viesti siis vetoaa ihmisiin sillä tavalla, että se juurtuu heidän mieliinsä ja vaikuttaa heidän toimintaan. Viestin tehokkuuden maksimoinnissa kuitenkin ratkaisevaa on se, kuka viestin esittää ja millaiseksi tyypiksi hänet mielletään. Se millaiseksi ihmiseksi viestintuoja mielletään on ratkaisevaa siksi, että ihmiset automaattisesti linkittävät viestin painoarvon siihen mielikuvaan mikä heillä juuri tästä viestintuojasta on.

Kun viestistä luodaan epidemiaa, joka leviää suusta suuhun ja monen tietoon tehokkaasti, tarvitaan siihen tiettyjä ihmistyyppejä, jotka toimivat avainpelaajina viestin eteenpäin viemisessä. Avainpelaajatyypit ovat:

 

Connector

 

Connector on se ihminen, joka tuntee paljon muita ihmisiä ja se ”hyvä äijä” jonka kanssa on helppo jutustella. Hän on se, joka pyörii monissa ympyröissä ja tuntee ihmisiä ja siksi tiedostaa monia asioita mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän on monelle porukalle se yhdistävä tekijä mitä tarvitaan, jos eri porukoita halutaan yhdistää keskenään. Hän on se, joka heille on yhteistä ja joka tuntee jäseniä eri ryhmistä. Hän siis vaikuttaa jatkuvasti monessa eri porukassa ja on se mukava kaveri kenet kaikki tuntee. Kaikki tuntevat ainakin yhden connectorin, sillä connector on kaikkien kaveri!

 

Maven

 

Maven on asiantuntija. Hän on se henkilö, joka kertoo totuuden ja jolla on faktat kunnossa. Mikäli viesti jota viedään eteenpäin ei ole tarpeeksi selkeä hänelle, ei sitä voi viedä eteenpäin. Hän haluaa tietää mistä puhuu. Maven on se jolta kysyessä saat vastauksen mihin tahansa. Häntä ei kiinnosta brassailu tai muu turha, vain asiantuntijuudella ja faktoilla on väliä. Maven on tavallaan se seula, mistä viestin täytyy mennä läpi jotta se muodostuu epidemiaksi. Viestin täytyy olla Mavenille selkeä ja vedenpitävä, sillä ilman asiantuntijuutta hän ei voi epidemiaa edistää. Kysy häneltä mitä tahansa, hän tietää vastauksen.

 

Salesman

 

Salesman on sitten se henkilö, joka tykittää ideaa eteenpäin. He ovat nimensä mukaisesti myyntimiehiä. Niitä mukavia heppuja, jotka ovat loistavia taivuttelemaan ja suostuttelemaan ihmisiä kuuntelemaan ja seuraamaan heitä. He ovat hyviä argumentoimaan ja edistämään omaa visiotaan. He ovat epidemian lopullisia tartuttajia.

 

Jokainen, joka viestistä innostuu ja vie sitä eteenpäin, ei kuitenkaan välttämättä vie sitä juuri samanlaisena eteenpäini miten itse ons en vastaanottanut. Jokainen parantelee viestiä hieman omin maustein, kuten itse parhaaksi näkee. Viesti luonnollisesti siis muuttuu matkalla sen edistäjien toimesta.

Kun viestiä viedään eteenpäin ja nämä kolme avaintekijää löytyvät yhtälöstä, on viestillä aina parempi mahdollisuus muodostua epidemiaksi. Kun se saadaan alkuun ja saadaan mahdollisesti mukaan vielä lisää muita avainpelaajia, on meillä käsissämme leimahduspiste. Viestistä on muodostunut epidemia.

 

Leimahduspisteessä ihmiset ovat eriarvoisia. Kuuntelemme mielellämme sellaista henkilöä ketä arvostamme ja kehen koemme voivamme luottaa. Kuten aiemmin todettiin, viestintuojalla on hämmästyttävän suuri merkitys sen kannalta, ottaako ihmiset viestin todella ajatuksiinsa vai meneekö se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mieti, jos sinulla on kaksi ihmistä tuomassa samaa viestiä, ja toisen maine on mielletty usein esimerkiksi siihen, että hänellä ei aina ole kaikki faktat kunnossa ja hän puhuu täysin fiilispohjalta ja on äkkipikainen. Toisen maine on taas suora, asiallinen, hänellä on faktat kunnossa ja hyviä, harkittuja mielipiteitä eri asioista, niin kumpaa uskot ennemmin? En sano, että aina olisi juuri näin tai tämä olisi jokin totuus, mutta tämän tarkoitus onkin herättää ajatuksia viestin vastaanottamisessa.

 

Kaikki tietävät hauskan ohejlman nimeltä Sesame Street, he tekivät ohjelmassaan kokeilun ja tarkkailivat lapsia. He tekivät tahallaan hieman erikoisemman jakson jossa puhuttiin epäselviä asioita, mitä lapset eivät täysin käsittäneet tai ymmärtäneet, eivätkä olleet ehkä koskaan kuulleet näistä. Lasten keskittyminen ohjelmaan katosi ja he alkoivat tehdä jotain muuta. Sesame Streetin porukka pääsi siis lopputulokseen:”Jos lapsi ei tajunnut mitä hän katsoo, hän ei katsonut sitä”

Lapsi katsoo silloin kun hän ymmärtää jotain, mutta ei katso jos näkemä hämmentää eikä sitä ymmärrä täysin tai ollenkaan. Eikö näin ole aikuistenkin kanssa? Emme ehkä tahdo myöntää usein muille, ettemme tajua tai osaa jotain asiaa, vaan näyttelemme että homma on hallussa. Sisällämme tiedämme kuitenkin ettemme voi valehdella itsellemme ja homma ei hoidu koska sitä ei ymmärrä. Ja kun ei ymmärrä, ei ehkä halua ymmärtää, jolloin negatiivinen asenne asiaa kohtaan johtuu omasta taitamattomuudesta ja asia onkin yhtäkkiä ”tylsää” tai ”turhaa paskaa”.

 

”Jos haluat tietää mitä lapsi oppii näkemästään, tarkkaile mitä hän katsoo. Jos haluat tietää mitä lapsi ei opi, tarkkaile mitä hän ei katso”.

 

Mieleenpainuva viesti tarvitsee epidemiaksi muodostumiseen jokaista avainpelaajatyyppiä. Connectorin, Mavenin ja Salesmanin. Avainpelaajien täytyy olla sellaisia henkilöitä, jotka ihmiset ottavat vakavasti ja joita arvostetaan. Viesti täytyy esittää siten, että siitä tajuaa ydinpointin eikä huomio keskity muualle kuin itse viestiin. Viestin täytyy olla kiinnostava ja sen täytyy juurtua ihmisten mieliin. Juurtumaan sen saa kulttuurin avulla ja kun osaat selittää ihmisille, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä ja mistä viesti on kotoisin. Ihmisten täytyy tajuta viestin ”punainen lanka”, jotta se tajutaan ja se jää mieleen. Viesti täytyy selittää siten, että kaikki kelle sen esität, ymmärtävät sen. ”Jos lapsi ei käsitä mistä puhutaan tai mitä tapahtuu, alkaa lapsi tehdä jotain muuta”. Siksi ei turhaan sanota, että asiat pitää kiteyttää sellaiseen muotoon, että nelivuotiaskin ymmärtää sen. Hyvä viesti vetoaa myös tunteisiin ja täten saa ihmiset liikkeelle. Sillä pitää olla jokin merkitys juuri sille henkilölle kenelle viestin tuot tai viesti ei mene perille. Vastaanottaja täytyy saada ajattelemaan viestiä syvemmin ja muodostamaan täten omia juuriaan viestiä kohtaan. Viestimisessä on niin monta pientä asiaa, millä on suurempi merkitys mitä oikeasti osaamme tajuta. Täytyy mennä aivan ruohonjuuritasolle tajutakseen sen, mikä vaikuttaa mihinkin ja millä tavalla. Viesti täytyy myös esittää sopivassa kontekstissa, eikä vain pölläyttää satunnaisesti ilmoille. Kontekstiin vahvasti yhdistettynä viesti jää paremmin mieleen kuin mitenkään muuten.

 

Esimerkkinä pienistä asioista mitkä vaikuttavat suuremmin kuin oletetaan, voidaan pitää kirjasssa esiteltyä tapausta New Yorkista. New Yorkissa oli vakava rikosepidemia menossa ja tilanne näytti jo hieman toivottomalta. Pieniä rikkeitä tapahtui jatkuvasti ja pahoinvointi yhteisön sisällä kasvoi. Pahoinvointi johtui rikoksista siten, että se loi ihmisille matalamman kynnyksen tehdä rikkeitä, koska he kokivat, että kukaan ei kuitenkaan välitä ja kaikki muutkin tekee näin. Tämä on rapauttavaa, mutta ratkaisut olivatkin melko yksinkertaisia tilanteen parantamiseksi.

Kyse oli symboliikasta. Esimerkiksi New Yorkin metrovaunut olivat täyteen tägättyjä graffiteilla. Paikallinen poliisijohtaja päätti, että nyt aletaan tutkimaan tehokkaita keinoja vaunujen puhdistamiseksi. Yksikään likainen vaunu ei saanut kulkea. Jossain vaiheessa suuri osa vaunuista oli puhtaita ja mitä tapahtuikaan samaan aikaan? Rikosprosentti väheni.

Toinen pieni asia, mihin seuraavaksi puututtiin, oli metrojen vapaamatkustajat. Vapaamatkustus oli yleistä, sillä poliisit eivät jaksaneet viedä rikkeen tekijöitä asemalle niin mitättömän asian vuoksi. Rikkeen tekijä asemalle vietäessään olisi vienyt kokonaisen päivän paperitöitä, joten oli helpompaa painaa asia villaisella ja olla välittämättä siitä. Kuitenkin paikallinen päällikkö päätti taas, että sen sijaan, että päästettäisiin rikkojat pälkähästä, napattaisiin heidät aina kiinni ja pidätettäisiin, mutta päivän aikana odotettaisiinkin muitakin rikkeen tekijöitä ja päivän päätteeksi vietäisiin kaikki porukalla putkaan. Kaikki hoitui näin paljon kätevämmin. Seuraus: rikosprosentin väheneminen.

Tämän kaiken merkitys oli symbolinen. Ihmiset näkivät, että rikkeille tehdään jotain ja joku oikeasti välittääkin. Puhtaat metrojunat ja rikkojien pidättäminen oli sellainen symbolinen teko, minkä ihmiset näkivät. Näin heidän kynnys rikkeen tekemiseen kasvoi ja se tuotti ison liikkeen koko porukassa, joka riitti näin ollen rikosprosentin laskuun.

 

Informaatiotulva

 

Viestin tuomisessa on myös raja, sillä ihmiset voivat hallita vain tietyn määrän tietoa. Jos raja ylittyy, tulee informaatiotulva emmekä enää hallitse sitä. Hallitsemattomuus johtaa täten ymmärtämättömyyteen ja viesti katoaa, koska turhaudumme.

Ihmisen tunteilla ja suhteilla on myös maksimikapasiteetti. Kapasiteetti on yleensä 12 henkilöä. Nämä 12 henkilöä ovat sellaisia, joille annat eniten huomiota elämässäsi. He ovat niitä ihmisiä kenen kanssa olet tekemisissä jatkuvasti. Psykologit sanovat, että ihmisen kapasiteetti alkaa ylikuormittua kymmenen ja viidentoista ihmisen välillä. Lähipiirissäsi voi näiden tietojen mukaan siis olla 12 henkilöä, jotta voit hallita tätä tunteiden monisuuntaista palettia onnistuneesti, eikä asiat sekoitu liikaa keskenään.

 

Nykyihmiset ovat jo evoluutiosta asti perustaneet kyliä keskenään ja olleet toistensa seurassa joka päivä. Tämä on johtanut siihen, että ihmisille on muodostunut tunteita näitä muita läheisiä ihmisiä kohtaan. Ihmisillä on siis sosiaalinen kapasiteetti sille, kuinka monta todella läheistä ihmistä elämässä voi olla.

Kirjassa esitetään mielenkiintoinen huomio siitä, kuinka kädellisten aivokuoren koko on oikeastaan suoraan verrannollinen yhteisöjen tai heimojen kokoon. Mitä isompi aivokuori, sitä isompi porukka. Isompi aivokuori voi paremmin hallinnoida päässään isojen ryhmien monimutkaisia henkilösuhteita ja tietää jatkuvasti mitä ympärillä tapahtuu. Ihmisille on kehittynyt isompi aivokuori taas sen takia, että ryhmiemme koot ovat kasvaneet jatkuvasti. Antropologien tutkittua monia alkuperäiskansoja mitä vielä on olemassa, on kuitenkin huomattu että yhteisöjen, kuten esimerkiksi kylien koko on keskimäärin hieman alle 150 henkilöä. 150 on maksimimäärä niitä ihmisiä elämässäsi, joiden kanssa tunnet olosi tuttavalliseksi ja joiden kanssa et esimerkiksi pelkää mennä kutsumatta pubissa samaan pöytään.

 

Esimerkkinä, jos ryhmän koko on viisi henkilöä, täytyy sinun hallinnoida kymmentä eri ihmissuhdetta. Neljää läheisintä sisäpiirin suhdetta, ja kuutta ulomman piirin kaksisuuntaista suhdetta. Sitä tarkoittaa toisten tunteminen, että tietää ryhmän dynamiikan ja miten ihmiset toimivat keskenään. Tunnet ihmiset läpikotaisin, jotta tiedät miten parhaiten hallinnoida suhteita ja ajaa ryhmän etua.

Nyt oikeasti mielenkiintoiseen kohtaan; Jos ryhmässä on 20 henkilöä, kaksisuuntaisia suhteita on siinä vaiheessa hallinnoitavana 192 kappaletta, joista sinun täytyisi olla perillä jotta tuntisit koko ajan mitä ihmisten kesken tapahtuu. Eikö kuulosta rankalta? Jotta tuntisit oikeasti jokaisen ryhmän jäsenen, menisi sinulla kaikki aika ja energia ratkoessasi näitä keskinäisten suhteiden kysymyksiä.

Tästä kaikesta ihmisten maksimimäärästä heräsi mielenkiintoinen ajatus Tiimiakatemian tasolla. Ehkä osaksi ryhmädynamiikka kehittyy tiimien sisällä silloin kun ihmisiä lähtee tiimistä. Se ei johdu kokonaan siitä, että ryhmän täytyy tehdä entistä tiiviimmin yhdessä töitä ja enemmän tulosta, vaan myös siitä, että ihmiset tutustuvat toisiinsa paremmin kapasiteetin rajojen sisällä. Enää ei tarvitse tiimin toiminnassa välittää siitä joka lähti, joka luo lisää tilaa muihin tutustumiseen paremmin. Ei varmaan ole sattumaa, että huipputiimit kuten esimerkkinä Innomo ja Millio ovat juuri about 10 henkilön tiimejä, joista on molemmista ajan saatossa lähtenyt ihmisiä ja tiimit ovat osittain sen ansiosta kehittyneet? Keskinäisiä suhteita on paljon helpompi hallita ja oikeasti tuntea toinen paremmin, kun ryhmässä on juuri optimaalinen määrä henkilöitä, kuten näissä tiimeissä. Siinäpä hieman ajatusta purtavaksi.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!