Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
Let my people go surfing, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Yvon Chouinardin tarina on aito. Hän on aina seurannut intohimojaan ja rikkonut tarpeen vaatiessa normeja niiden vuoksi. Varallisuus ei ole koskaan ollut Yvonin tavoite, tärkeämpää on ollut saada tehdä sitä mikä tekee onnelliseksi – kiipeillä, perhokalastaa, vaeltaa luonnossa. Yvon alkoi jo nuorena 1950-luvun lopulla kehittää itse kiipeilytuotteita omaan ja ystäviensä käyttöön, koska ei ollut tyytyväinen tarjonnan laatuun ja tiesi kuinka välineitä voisi kehittää ja onnistuikin tekemään niistä parempia. Hänen tavoitteensa ei ole koskaan ollut tehdä bisnestä, hän itse asiassa paheksuu perinteiseen liikemieheen yhdistettävää moraalia, tai jopa moraalittomuutta.  Hänen tarkoitus oli valmistaa ja myydä laatutuotteita tutuilleen sopivaan hintaan vain sen verran, että tienaisi välttämättömän toimeentulon ja jotta olisi varaa lähteä taas uudelle kiipeilyretkelle.

Zen mestariin viitaten; kun tekee kaiken muun oikein, menestys tulee itsestään.
(Zen jousiammunnassa ei keskitytä osumaan maaliin, vaan tekemään kaikki liikeosat oikein ja harmoniassa maailman kanssa, jonka tuloksena nuolikin osuu maaliin)

Yvonille kävi Zenit. Hän teki oikeita, tärkeitä asioita. Hänen tuotteensa saivat muilta kiipeilijöiltä kiitosta, he halusivat ostaa lisää ja levittivät sanomaa. Kysyntä kasvoi suuresti. Yvon tunsi velvollisuutta antaa myös itsestään lisää rakkaan lajin kehitykselle ja parhaiten hän onnistuisi tässä vastaamalla kysyntään lisäämällä tuotantoa. Hän pystyi nyt työllistämään rinnalleen myös muita samanhenkisiä kiipeilijä ystäviään. Edelleenkään Yvon ei tavoitellut menestyvää liiketoimintaa, hänen moraalinsa oli kehittää lajia ja tarjota lajitovereilleen parhaat mahdolliset varusteet harrastamiseen ja koki saavansa suurta mielihyvää kun pystyi lisäksi tarjoamaan ystävilleenkin toimeentuloa – jotta hekin pääsisivät taas pian kiipeilemään. Yvon teki lisää oikeita asioita, minkä johdosta menestyvä liiketoiminta oli syntynyt itsestään.  Yvon nimesi kiipeilyvälineitä valmistavan yrityksen Chouinard Equipmentiksi, joka jatkaa yhä nykyisin nimellä Black Diamond.

Yvon löysi jatkuvasti uusia innovaatioita, joilla voisi kehittää lajia ja näin tuotevalikoima laajeni. Avainsana on juurikin ”löytää”, sillä Yvonin ei koskaan tarvinnut keksimällä keksiä menestyviä tuotteita – kaikki hänen tuotteensa perustuivat johonkin kokemuksen myötä todettuun tarpeeseen/puutteeseen jolla voitaisiin kehittää lajia. Menestystä ei keksitä, se löydetään – usein vasta monen epäonnistuneen kokeilun jälkeen, mutta silti se on ainoa oikea tapa. Myös Yvonilla oli kokeiluja jotka eivät heti menestyneet, mutta hän joko loi keinoja saadakseen ne kannattaviksi tai heivasi ne ja jatkoi uuden etsintää.

Jossain vaiheessa Yvon laajensi yrityksen tarjontaa alkamalla valmistaa kiipeilyyn sopivia vaatteita. Ennen tätä he olivat valmistaneet muita kiipeilyvarusteita; koukkuja, hakkuja, hakoja, köysiä, ynnä muuta joiden käyttäjäkunta saattaisi olla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vain kiipeilijät. Vaatteet olivat eri asia, ne soveltuisivat käytettäväksi myös muuhun ulkoiluun. Se ei tosin ollut Yvonin lähtökohtainen tarkoitus, hän halusi valmistaa laadukkaita ja kestäviä ulkoiluvaatteita juurikin kiipeilyyn. Nämä vaatteet kuitenkin noteerattiin erityisesti loistavan laatunsa puolesta myös muissa käyttötarkoituksissa ja vaatteiden kysyntä kasvoi suuresti. Yvon halusi vastata myös tähän kysyntään, mutta ei katsonut sen sopivan yksiin Chouinard equipmentin idean kanssa, joten perusti sen rinnalle toisen ulkoiluvaatteisiin erikoistuvan yrityksen jonka nimeksi tuli Patagonia Inc.

Tästä alkoi Patagonian menestystarina, joka on tällä hetkellä yksi maailman arvostetuimmista tuotemerkeistä ja rankattu yhdeksi maailman parhaista yrityksistä. Patagoniassa ei vain tehdä töitä – siellä vaalitaan yhdessä Yvonin ideologiaa onnellisesta elämästä ja yhteisen hyvän kehittämisestä. Patagonia on loistava esimerkki löydetystä menestyksestä.

Yvon Chouinardin perustamat yritykset ovat noteerattu loistaviksi erityisesti siksi, koska Yvon rikkoo perinteisiä Amerikkalaisen liike-elämän normeja (joita hän vihaa) ja luo omalla esimerkillään parempaa mallia. Perinteisen liiketoiminnan keskiössä on tulostavoite, Patagoniassa ja Chouinard Equipmentissa ainoa tavoite on ollut tarjota mahdollisimman laadukkaita ja luotettavia tuotteita vaikka suurella riskillä. Toiseksi, Amerikkalainen tapa tehdä liiketoimintaa on kasvattaa yritys jollain ihan sama millä liikeidealla, kunhan se kasvaa ja myydään sitten pois ja kääritään voitot. Yvonin tarkoitus on ollut tehdä itselleen tärkeitä asioita ollakseen onnelinen, ja kehittää omalla toiminnallaan myös yhteisöä ja koko maailmaa. Kolmantena Yvonin yritykset eroavat valtaosasta koko maailman yrityksistä siinä, että he pyrkivät kaikella toiminnallaan kuluttamaan mahdollisimman vähän luontoa.

Yvon on elämänsä aikana joutunut itse näkemään kuinka piittaamattomat yritykset ja hallinnot laiminlyövät ja kuluttavat loppuun ympäristöä. Hänelle tämä havainto oli niin suuri järkytys että alkoi välittömästi ottamaan selvää vastuullisesta yritystoiminnasta ja muokkasi omista yrityksistään tätä ideologiaa tukevan ja omalla esimerkillään pyrkii tartuttamaan samaa muihin. Kirjassa esiteltiin erittäin paljon tietoa siitä, kuinka tällä hetkellä kulutamme maapalloa järkyttävällä vauhdilla kohti sen päätepistettä. Suomessahan tosin asiat ovat hyvällä mallilla verrattuna esimerkiksi juurikin Amerikkaan, missä luontoa kulutetaan enemmän kuin missään muualla.

Kirjan eettinen sanoma kertoo kuinka yritysten pitää ottaa toiminnassaan käyttöön nykyisin myös ympäristöstrategiat käynnistääksemme muutoksen joka mahdollistaa myös jälkipolviemme elämän. Minkälaisessa maailmassa haluat lastenlastesi elävän? Suurin syy luonnon rappeutumiseen on ollut yksinkertaisesti se, että emme tiedä toimintamme seurauksista luontoon. Suuri osa yrityksistä maailmalla ei tiedä alkuunkaan kuinka paljon heidän toimintansa kuluttaa luontoa. Tai sitä kuinka paljon vähemmän he voisivat kuluttaa luontoa pienilläkin muutoksilla ottamalla asioista selvää. Paras tapa ottaa vastuuta luonnosta on niin hallituksen, yritysten kuin yksilönkin tasolla ottaa selvää luonnonmukaisemmasta toiminnasta.

Uskon, että muutosta vastuullisempaan suuntaan tulee tapahtumaan sillä luonnon rappeutuminen on yhä enemmän silmin nähtävää ja sen myötä tieto tavoittaa yhä useammat kuluttajat. Yritysten ei pelkästään pidä ottaa huomioon luontoa vaan se kannattaa, koska samat kuluttajat tekevät jatkossa ostopäätöksen yhä enemmän ja enemmän vihreisiin arvoihin peilaten. Kun ympäristöstrategia suunnitellaan ja toteutetaan oikein ja totuudenmukaisesti oikomatta, tulee se olemaan yritykselle suuri markkinointietu ja myyntivaltti. Se on kuitenkin vain strategian mukanaan tuoma etu, strategian lähtökohtaisena tavoitteena pitää olla luonto.

Aion pyrkiä tulevassa liiketoiminnassani toteuttamaan vastuullisuutta luonnosta ja tartuttamaan sitä myös muihin. Oma tietämykseni asioista on kuitenkin vielä hyvin vähäinen, joten ensisijaisesti minun tulee tästä hetkestä lähtien alkaa kasvattamaan sitä.

Tämä oli kaikin puolin hyvä kirja ja pystyin samaistumaan siihen hyvin omien frisbeegolf puuhastelujeni kautta. Olen nyt intohimoisesti harrastanut lajia usean vuoden ajan ja viime vuosina aloittanut toimimaan lajin kehittäjänä toteuttamalla uusia ratahankkeita ja järjestämällä kisatoimintaa alueen yhteisölle. Viime kautena pystyin jonkin verran jo työllistämäänkin lajitovereita. Olen myös teettänyt yhteistyössä paikallisen yrityksen kanssa oman maalikorin, jonka olisin voinut lanseerata, mutta päätin olla tekemättä sitä sillä en ole laatuun tyytyväinen. Lanseeraamisen arvoinen tuotteen pitäisi jotenkin ylittää selvästi nykyisen tarjonnan taso, mutta siihen ei hinnalta tai laadulta päästy. Tarvitaan jatkokehitystä. Joka tapauksessa olisi hienoa kehittää jokin oma tuote näille markkinoilla, vaikka testimielessä. Ei välttämättä kori, ehkä jokin muu jolle on selvä todettu tarve.

Yvonin tavoin itsekin olen saanut suurta nautintoa siitä, kun lajitoverit ovat tulleet kiittämään ja kehumaan tekemästäni työstä. Se korvaa sen palkkapussin muuten pienen koon. Olen frisbeegolf projektissani harjoittanut liiketoimintaa suhteellisen pienessä mittakaavassa mutta olen oppinut äärettömän paljon itsensä toteuttamisesta ja onnellisesta työstä. Olen myös ansainnut sillä välttämättömän elannon ja suonut paremmat mahdollisuudet omaan ja yhteisön harrastamiseen. Yvonin tarinasta minua lisäksi innoittaa se kuinka Patagonia nimenomaan löydettiin. En usko että työllistäisin itseni frisbeegolfilla lopun elämääni, vaikka lajin ytimessä tahdonkin pysyä. Sen sijaan uskon löytäväni tämän kautta paljon muita mahdollisuuksia mitä voisin alkaa tekemään, ja olenkin löytänyt jo erinomaisia yhteistyökumppaneita ja uusia ideoita, joita en ilman tätä olisi Löytänyt. Tavoitteeni on löytää eettisesti hyvä ja taloudellisesti riittävän kattava, ennen kaikkea onnellinen tulevaisuus.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!