Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Let my people go surfing

Kirjoitettu 07.03.21
Esseen kirjoittaja: Kiia Kettunen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Let my people go surfing
Kirjan kirjoittaja: Yvon Chouinard
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Let my people go surfing on ehdottomasti yksi antoisimmista kirjoista, joita olen akatemialla tähän mennessä lukenut. Inspiroiduin kirjasta todella paljon ja katsoin jo jopa Patagonian avoimia työpaikkoja läpi sillä silmällä, että mitä vaatisi päästä heille töihin. En ole vielä törmännyt mihinkään muuhun yritykseen, jonka arvot vastaisivat omiani näin vahvasti. Kirja antoi omaan ilmasto ahdistukseeni toivoa, mutta myös paljon lisäpainoa ja masennusta siitä, kuinka toivoton ihminen on lajina oman ajattelemattomuutensa ja ahneutensa kanssa. Chouinardkin kirjoitti olevansa pessimisti maapallon tilanteen suhteen, mutta on eri asia olla passiivinen kuin aktiivinen pessimisti. Optimistisuus ei saa ihmisiä liikkeelle niin tehokkaasti kuin se, että näkee asioiden menevän metsään. En tiedä luinko kirjaa liiankin yksiväristen linssien läpi, mutta Patagonian arvoista ja toimintatavoista ei kyllä löytynyt oikein mitään, mistä olisin ajatellut täysin eri lailla. Hullua ajatella, kuinka Chouinard on saanut rakennettua niin ison ja kansainvälisen firman lähtemällä liikkeelle pienestä pajasta, joka myi kiipeilyvarusteita ja muutettua yrityksen pohjan vielä niin kestävän kehityksen mukaiseksi kuin mahdollista.

“Its business that has to take majority of the blame for being the enemy of nature, for destroying native cultures, for taking from the poor and giving to the rich  and poisoning the earth with the effluent from its factories.”

Tämä lainaus summaa aika hyvin kaiken sen, miksi minusta tuntuu usein todella ristiriitaiselta opiskella bisnestä. Vaikka asioita voi tehdä muullakin tavalla, suurin osa yrityksistä ei toimi läheskään niin eettisesti ja ympäristöystävällisesti kuin ne pystyisivät, jos edes vähän laittaisivat painoarvoa asioille ja monia ei voisi vähempää kiinnostaa mitä tapahtuu oman rahansaannin kustannuksella. En voisi itse kuvitella työskenteleväni yrityksessä, jonka päätavoite on oman edun tavoittelu. Tottakai voittoa pitää tehdä, kuten Chouinardkin sanoo, Patagoniakin menettäisi kasvonsa muiden yritysten silmissä jos se ei sitä tekisi, mutta se, että voiton tavoittelu on niin monien yrityksen ensimmäinen prioriteetti, on todella masentavaa. Kun Patagoniankin kokoinen yritys voi toimia, vaikka he tekevät asiat niin paljon paremmin kuin monet muut, on turhauttavaa, että niin monia ei kiinnosta edes yrittää.

”The root causes of this situation includes basic values embodied in our economic system, including the values of the corporate world. Primary on the problematic corporate values are the primacy of expansion and short-term profit over such other considerations as quality, sustainability, environmental and human health, and successful communities.” -Jerry Mander, Patagonian arvot

Suurin osa ihmisistä vastaa kysyttäessä, että he haluavat jättää lapsilleen paremman maailman, kuin mihin he itse syntyivät, muuta eivät kuitenkaan tee asian eteen yhtään mitään. Miksi? On todella helppo osoitella sormella ja syyttää esimerkiksi Kiinaa saastuttamisesta, mutta jokaisen pitäisi hoitaa oma tonttinsa kuntoon, ennen kuin voi vaatia muilta samaa. Kuluttajina yksittäisillä ihmisillä on lopulta valta siinä, mitä tuotetaan ja miten. Chouinard kirjoittaa siitä, että ihmiset eivät kysy tarpeeksi kysymyksiä ja esille nousi ”five whys” teoria, jota Chouinard oli soveltanut myös Patagonian toiminnassa. Ihan kuten yrityksen ongelmien ratkaisemisessa, ei ympäristöasioissakaan pidä lopettaa ensimmäisen kohdalla, vaan kysyä aina seuraava, kunnes on saanut kattavan vastauksen ja päässyt oikeasti ongelman ytimeen. Moni kuitenkin tyytyy siihen, että kysyy, onko tuote valmistettu ympäristöystävällisesti ja pelkkä ”on” vastaus riittää ostamaan asiakkaalle hyvän omatunnon omasta valinnasta, vaikka totuus olisi kaukana ympäristöystävällisyydestä. Missä tuote on valmistettu? Kuka sen on valmistanut? Mistä raaka-aineet on kuljetettu? Miten raaka-aineet on hankittu? Miten tuote on pakattu? Onko se laadukas? Saako sen korjattua tarvittaessa? Näitä kysymyksiä harva kysyy, vaikka niiden pitäisi olla kaikkien mielessä hankintoja tehdessä.

”Patagonia puts quality first, period.”

Patagonialla laatu menee aina ohi ajallaan toimituksesta ja matalista kustannuksista. Kaikki kolme ovat periaatteita, joihin pyritään, mutta laadusta ei ikinä tingitä muiden tekijöiden nojalla. Jos jokainen yritys toimisi saman periaatteen mukaan, olisi moni kulutus ja ympäristöongelma ratkaistu. En edes pysty sanomaan, kuinka paljon turhauttaa ja vituttaa se, että yhteiskuntamme on sellainen, että on ihan okei tilata kiinasta halpoja juttuja, jotka menevät rikki muutaman käytön jälkeen, kun halvalla sai. Ja vielä enemmän, että niitä on sallittua valmistaa. Tietenkään jokaisella ei vain ole varaa ostaa pelkästään kestävästi valmistettuja vaatteita ym, mutta nettikaupoista löytyy ihan liian paljon turhaa roinaa, jota kukaan ei tarvitse. Lisäksi jos ostat joka vuosi uuden talvitakin henkkamaukalta, kun edellisen vuori on mennyt pilalle pesussa tai se ei vain pidä enää lämpöä, miksi et vain ostaisi kerralla laadukasta takkia, joka menee seuraavat 10 vuotta, loppupeleissä rahaa on kulunut ihan yhtä paljon ja jopa enemmän ensimmäisessä tilanteessa.

“All decisions of the company are made in the context of environmental crisis. We must strive to do no harm.” -lainaus Patagonian arvoista

Jos haluamme elää tällä maapallolla vielä sadan vuoden päästä, tämän lauseen pitäisi olla jokaisen yrityksen toiminnan ytimessä. On surullisen ironista, että yritykset tavoittelevat voittoa välittämättä paskaakaan ympäristövaikutuksista, kun ilman toimivaa ekosysteemiä meillä ei ole maapalloa, jolla elää ja tehdä minkään laista liiketoimintaa. Koko ajan pitäisi kasvaa ja tehdä enemmän, mutta se nyt on vain kerta kaikkiaan mahdoton yhtälö tällä planeetalla. Tarvitsisimme enemmän Patagonian kaltaisia yrityksiä, joiden tavoite on olla toiminnassa vielä ainakin seuraavat sata vuotta, kuin niitä, joiden tavoite on vain kasvaa mahdollisimman paljon ja nopeasti seurauksista välittämättä.

” Anyone who believes exponential growth can go on forever in a finite world is either a mad man or a politician” -Miklos S Dora

 

Zen filosofia nousi kirjassa muutamassakin kohtaa esille, isoimpana jäi mieleen nuolen ampuminen napakymppiin. Jos keskittyy vain osumaan täydellisesti, ei välttämättä ikinä pääse tavoitteeseen, mutta kun keskittyy hiomaan jokaisen siihen vaadittavan liikkeen täydellisyyteen, lopputulos on taattu. Kun prosessi on kunnossa, ei voi olla kuin onnistumatta. Chouinard kokee tämän täydelliseksi filosofiaksi sovellettavaksi myös bisnesmaailmaan ja se on huomattavissa heti hänen uransa alkuajoilta. Chouinardin tavoite ei ollut myydä paljon kiipeilyvarusteita vaan hän keskittyi tekemään mahdollisimman laadukkaita tuotteita intohimoisille ihmisille ja menestys tuli sen mukana. Minun pitäisi ehdottomasti soveltaa tätä filosofiaa enemmän omaan elämääni. Liian usein keskityn lopputulokseen ja siihen, että pitäisi olla jo maalissa ja kaiken täydellistä, vaikka hoidan jotkut asiat prosessista hieman vasemmalla kädellä. Tosin esimerkiksi pianon soittamisessa tai urheilussa taas otan askeleen kerrallaan ja keskityn hyvän pohjan luomiseen, en siihen, että pystyn soittamaan koko kappaleen yhdeltä istumalta tai jaksan juosta puolimaratonin, vaan hion tiettyjä vaikeita kohtia ja keskityn hyvään juoksemiseen, eli ehkä ongelma onkin enemmän työpuolella kuin vapaa-ajassa. Voi myös olla, etten työmielessä vain ole vielä löytänyt sellaista intohimoa, että prosessiin keskittyminen olisi helppoa, vaan keskityn enemmän siihen, että saan vain suoritettua asioita.

 

”The best leadership is by example”

Patagonian johtamisfilosofiasta löytyi myös paljon hyviä juttuja. Esimerkillä johtaminen on ollut meidän tiimiyrityksessä paljon pinnalla, mutta käytännön toteutuminen toimii vähän heikosti tällä hetkellä, paitsi liiderin sprinttipisteissä pysymisen osalta. Chouinard kirjoittaa Patagonian pyörivän luottamuksella, ei auktoriteettiin perustuvilla säännöillä, mikä näkyy työntekijöiden sitoutumisessa ja hyvinvoinnissa. Vaikka joukkoon mahtuu aina joku, joka käyttää hyväkseen esimerkiksi joustavia työaikoja, on kuitenkin suuremmassa kuvassa kannattavampaa antaa työntekijöille vapaus ja luottamus, kuin olla jatkuvasti vahtaamassa heidän tekemisiään. Tätä yhtälöä on palloteltu paljon meidän tiimissämme ja emme ehkä vieläkään ole oikein päässeet ongelman ytimeen. Vapaus tehdä on toiminut heikosti tähän mennessä, mutta myöskin sääntöjen asettaminen tuntuu olevan ongelmallista. Hyvä pointti päätöksentekoon oli myös kompromissien tekeminen. Meillä tiimissä jokainen osallistuu päätöksentekoon ja pidetään huolta siitä, että kaikki ovat aina mukana, koska päätöksiin ei voi sitoutua, jos ei ole itse ollut vaikuttamassa. Huomioimatta jää kuitenkin se, että kompromissit johtavat siihen, että vähintään toinen osapuoli on tyytymätön lopputulokseen, mikä taas tekee hallaa sitoutumiselle. Jokaisen päätökseen osallistujan pitäisi olla sitä mieltä, että lopputulos on paras mahdollinen, jotta ratkaisu oikeasti toimii. Tämän toteuttaminen käytännössä voi olla todella haasteellista, mutta olisi kyllä hyvä ottaa näkökulmana mukaan meidänkin toimintaamme. Avainsanaksi nousee hyvä kommunikaatio ja siinäkin on tiimissämme petrattavaa.

 

”Some people think we´re a successful company because we´re willing to take risks, but I´d say that´s only partly true. What they don´t realize is that we do our homework.”

Ehkä isoin varsinainen koppi kirjan sisällöstä oli tiedon keräämisen ja taustatyön merkitys aivan kaikessa toiminnassa. Ei varsinaisesti mitään uutta, mutta lukiessa itselle korostui monien esimerkkien kautta, kuinka äärimmäisen tärkeää on perehtyä asioihin ennen niiden tekemistä ja vielä sen jälkeenkin. Itsellä tekeminen menee tilanteesta riippuen jommastakummasta ääripäästä, joko olen että tehdään vaan ja mietitään jälkikäteen, missä oltaisiin voitu olla parempia tai sitten mietin asioita ihan liikaa ja en halua lähteä ollenkaan liikkeelle, koska en tiedä tai osaa vielä tarpeeksi. Semmoinen kultainen keskitie olisi ehkä hyvä löytää, on asioita joita voi aina selvittää etukäteen, mutta osa selviää vasta ensimmäisen kokeilun myötä, ratkaisevaa on se, että on vain valmis tekemään jatkuvaa tutkimusta, vaikka kaikki näyttäisi päällisin puolin olevan kunnossa.

 

“Our company had exeeded its resources and limitatioins; we had become dependent, like the world economy, on growth we could not sustain.”

Patagonia ei ollut alkuun läheskään niin kestävästi toimiva yritys kuin nykyään, mutta inspiroivaa on se, kuinka Chouinard ei vain hyväksynyt sitä, miten asiat ovat, vaan otti yrityksensä toiminnan tarkastelun alle ja alkoi tekemään parannuksia sen eteen. Patagonian isoimman kriisin aikaan Chouinard otti tusinan managerejaan ja lähti heidän kanssaan Argentiinaan, oikean Patagonian vuorille keskustelemaan, miksi he tekivät bisnestä ja millaisen yrityksen he halusivat Patagonian olevan ja mitä he voisivat tehdä vähentääkseen ympäristöhaittoja, joita he tuottivat yrityksenä. Chouinard kirjoittaa, että ympäristön suojelu on se syy, miksi Patagoniassa tehdään bisnestä, ei sivuseikka, jota mietitään toiminnan ohella, toisin kuin monessa firmassa. Laatu ja ympäristöystävällisyys on vaikea saada kulkemaan käsi kädessä, mutta siitä huolimatta Patagoniassa pyritään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja kompensoidaan välttämättömät päästöt, sillä mikään yritys ei pysty toimimaan täysin kestävästi, mutta Patagonia on sitoutunut yrittämään. Vielä vaikeampaa on ottaa oma toimintansa suurennuslasin alle ja myöntää, että on tehnyt jonkin asian huonosti oman tietämättömyytensä takia, mutta ratkaisevaa on se, sivuuttaako asian vai tekeekö töitä sen parantamiseksi. Patagoniassa valittiin tekeminen ja se todellakin näkyy yrityksen kaikessa toiminnassa. Oman tekemisen lisäksi Patagonia tukee paljon aktivisteja ja muita ympäristöjärjestöjä, jotka tekevät oman osansa maapallon hyväksi. Tässä essessä on ollut jo monta lainausta, mutta loppuun vielä yksi, jonka aion vielä vahvemmin sisällyttää jatkossa omaan elämääni.

“I´ve found that the cure for depression is action, and action is the basis for the environmental philosophy of Patagonia.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!