Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Let’s HOPE

Kirjoitettu 14.02.14
Esseen kirjoittaja: K M
Kirjapisteet: 2
Kirja: Let's HOPE - Kohti yrittäjyyden oppimisen vallankumousta
Kirjan kirjoittaja: Hanna Tuuri
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjoitin pinkkuvuonna johonkin oppimissopimukseeni siitä, että en osaa haaveilla, mutta tiedän että haluan olla mukana tekemässä jotain maailmaa mullistavaa. Mietin pitkään mitä se jokin voisi olla kunnes tajusin, että ainoa asia johon suhtaudun intohimoisesti on Tiimiakatemia. Se sai minut syttymään ja tajusin, että tulevaisuuteni täytyy liittyä Tiimiakatemiaan. Haluan saada muutkin syttymään samalla tavalla.

 

Pääsin Tiimimestarit –valmennusohjelmaan ja näin siellä kuinka Tiimiakatemian ulkopuoliset opettajat ja yrittäjät syttyivät tiimioppimismalliin samalla tavalla kuin minäkin pari vuotta sitten. He olivat myös tajunneet jotain mitä minäkin olin miettinyt ennen: Missä muualla tätä mallia voisi käyttää? Vaikka opettajien valmentamista oppilaista ei tulisikaan yrittäjiä, on heidän asenteensa monta kertaa parempi kuin tavallisen opiskelijan. Yrittäjyys voi olla myös vastuunottoa, kypsyyttä ja rohkeutta.

 

Juttelin erään ammattiopisto –opettajan kanssa, joka kertoi että hänen koulussaan suurin osa opettajista tuskastelee toivottomien opiskelijoidensa kanssa. Opiskelijoita ei kiinnosta mikään. Osa opettajista on kuitenkin herännyt siihen, että nykyinen sukupolvi on erilainen kuin heidän omansa ja siksi heitä pitää myös opettaa eri tavalla. Tähän muutokseen ei välttämättä riitä se, että liitutaulu on vaihdettu älytauluksi ja vihko tabletiksi. Hanna Tuuri kirjoittaa: ”Tämä sukupolvi on yhteistyön ja suhteiden sukupolvi. Heidän vapaudenkaipuunsa muuttaa väistämättä myös koulujärjestelmää”.

 

Tiimimestari –valmentajani Minttu pyysi minua HOPE -leirille kokemusasiantuntijaksi. HOPE –leirin opettajat ymmärtävät tiimioppimismallin hyödyt ja painivat lähinnä osuuskunnan perustamisen käytännön ongelmien kanssa. Minun roolini leirillä oli kertoa kuinka me olemme hoitaneet tietyt asiat osuuskunnassamme.

 

Tehtävänkuvastani huolimatta koin antavani suurimman panoksen muutaman hieman suuremman ongelman ratkaisemiseen liittyen tiimioppimismalliin siirtymiseen:

 

Kuinka voin opettajana varmistaa, että kaikki oppilaani oppivat tarvittavat asiat?

Kävimme paljon keskustelua siitä tarvitseeko esimerkiksi ompelijan osata tehdä hieman kaikkea vai riittääkö se, että hän on vaikkapa huikea hääpukujen tekijä. Pienellä paikkakunnalla ompelijan pitää luultavasti osata vähän kaikkea, mutta eräs opettajakin myönsi, että sillä taitotasolla ei pärjää pääkaupunkiseudulla, jossa pitää osata erottautua.

 

Eräs opettaja oli ahdistunut tästä ongelmasta jolloin toinen totesi hänelle, että hän ei voi enää kouluttaa opiskelijoistaan pelkästään hyviä omalla alallaan, sillä suurin osa heistä ei työllisty. Hänen on siis pakko alkaa kouluttaa heistä myös yrittäjiä, jotta he eivät jää työttömiksi. Se mitä opiskelijan pitää osata riippuu alasta, paikkakunnasta ja monesta muusta, mutta tärkeintä on huomata tiimiyrittäjyyden tuomat edut.

 

Sain jonkinlaisen muutoksen aikaan opettajien ajattelutavassa kun mainitsin CV –esimerkin, jolla olen muun muassa vakuuttanut vanhemmilleni, että Tiimiakatemia on hyvä paikka. Palkkaisiko yritys mieluummin hyvillä papereilla valmistuneen tradenomin vai hyvillä papereilla valmistuneen tradenomin, jonka ansioluettelossa lukee: ravintolapäällikkö, yrityksen toimitusjohtaja ja sisäasiainministeriön asiantuntija? Sama pätee myös ammattiopistosta valmistuviin opiskelijoihin.

 

Kuinka voisin antaa toivottomille oppilailleni vastuun omasta oppimisestaan?

Opettajan ammatti on asioiden kertomista eteenpäin. Se on hieno ammatti, mutta kuten mainitsin yllä se ei toimi enää samalla lailla kuin ennen. Työn sisältöä tärkeämpää onkin työn tarkoitus. Miksi opettajia on olemassa? Toisin kuin monet kuvittelevat tiimiyrittäjyys on erilainen keino päästä samoihin tai oikeastaan parempiin tuloksiin kuin tavallisella opettamisella. Eräs HOPE –leirin opettajista kertoi haastavansa vastustelijat kysymällä: ”Mikä teidän tehtävänne opettajina on?”

 

Opettajat ymmärtävät, että vanha malli ei toimi, mutta kuinka yksinkertaista on muuttaa koko työnkuvansa. Päämäärä on sama, mutta keinot päinvastaiset. Tiimivalmentajina opettajien pitäisi opetella olemaa hiljaa, vaikka heidät on nimenomaan opetettu puhumaan.

 

Monella HOPE –leirin opettajalla oli mielessään kauhukuva siitä, että heidän opiskelijansa saavat itse päättää mitä tekevät ja sen myötä he joko eivät tee mitään tai tekevät aivan vääriä asioita. Jouduin itsekin pohtimaan kuinka meitä ohjataan oikeaan suuntaan ja tajusin, että valmentajan rooli on todella paljon suurempi kuin mitä se valmennettaville näyttää olevan.

 

Kerroin opettajille esimerkkejä tiimiläisistämme. Kerroin heille millaisia me olimme kun tulimme Tiimiakatemialle. Sen jälkeen luin ääneen otteita eräästä oppimissopimuksesta ja tietyissä kohdissa he oikeasti huokaisivat ääneen ällistyksestä. Toivon, että edes osa heistä ymmärsi että oppimissopimus on juuri se työkalu, jonka avulla he voivat valmentajina varmistaa, että opiskelijat oppivat oikeita asioita.

 

Oppimissopimuksesta puhuttaessamme eräs opettajista kertoi huomanneensa, että opiskelijoiden motivaatio kasvaa huimasti, jos he saavat itse vaikuttaa siihen miten he oppivat. Sehän oppimissopimuksen tarkoitus onkin. Se on mielestäni myös syy siihen miksi meidän toivottomista tapauksistamme on kehittynyt aivan huikeita tiimiyrittäjiä. Meidän sukupolvemme edustajille ei riitä enää ylhäältä päin saneltu tarkoitus. Meidän täytyy saada päättää itse miksi opimme jotain.

 

Olen tässä täysillä mukana, mutta kuinka saan muut ympärilläni vakuuttumaan?

Vaikka osa keppihyypiöistä on opettajien päiden sisällä, suurin osa niistä on todellisia. Eräs opettaja kertoi suurimman osan kollegoistaan raivostuneen, kun hän sai puhuttua koulunsa rehtorin tiimioppimismallin puolelle.

 

Kirjassa kerrotaan siitä kuinka valmentaja voi toimia vain niiden kanssa, jotka ovat innostuneita asiasta. Muihin on turha yrittää vaikuttaa. Tuuri mainitsee myös Esa Saarisen käyttämän termin ”Myönteisten voimien salaliitto”. Kun kiinnostuneiden joukolla saadaan tarpeeksi tuloksia aikaan, alkavat muut seurata perässä.

 

Tulimme leirillä muutenkin siihen lopputulokseen, että kannattaa toimia maan alla sen aikaa että on tarpeeksi vahva kestämään rakenteiden murskaavan voiman. Tärkeintä on innostaa oppilaat ja sitä kautta saada muut opettajat huomaamaan uuden oppimistavan paremmuuden. Vertaistuen löytäminen on myös tärkeää ja siksi opettajat ovat perustaneet muun muassa aktiivisen Facebook –ryhmän.

 

Koska koulukentässä on vielä käynnissä todella vahva vastakkainasettelu, monet opettajat tarvitsevat apua ympäristönsä innostamiseen. Koska me tiimiakatemialaiset olemme eläviä esimerkkejä tiimiyrittäjyyden eduista, meille on kysyntää. Meidät halutaan kouluihin kertomaan omista kokemuksistamme ja saamaan siten niin oppilaat kuin opettajatkin innostumaan.

 

Tiimiyrittäjyyden levittäminen on juuri sitä mitä minä haluan tehdä. Kuten kirjoitin tämän esseen alussa, on huikeaa päästä näkemään kun ihmiset syttyvät. Mikä olisi siis parempi keino reissurahojen tienaamiseen, kuin Kipinäpäivien pitäminen. Ensimmäistä kertaa pääsen tekemään jotain sellaista mille on kova tarve ja josta itse nautin.

 

Kipinäpäivien avulla pääsen sukeltamaan pää edellä HOPE –verkostoon. Olen vihdoin löytänyt sen millä kentällä haluan työskennellä mymmin jälkeen ja voin käyttää tämän vuoden hyödyksi tutustumalla mahdollisimman moneen ihmiseen ja oppimalla tuntemaan muuten minulle tuntematonta opetusmaailman byrokratiaa. Siten voin mahdollistaa sen, että pääsen tulevaisuudessa työskentelemään tällä kentällä. Mieluiten valmentajana.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!