Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Lokki Joonatan

Kirjoitettu 30.12.13
Esseen kirjoittaja: Sakari Lehto
Kirjapisteet: 1
Kirja: Lokki Joonatan
Kirjan kirjoittaja: Richard Bach
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Lokki”

Lokit elävät suojaisassa ympäristössä isossa yhdyskunnassa, siellä missä on ruokaa. Ruokanaan he käyttävät kalojen ja hyönteisten lisäksi jopa jätteitä. Lokit eivät lennä korkealla ja kovaa, vaan maltillisesti suhteellisen matalalla. Lokki haluaa päästä helpolla ja elää turvallisesti kommuunissa.

Päästä helpolla ja elää turvallisesti… Miksi se kuulostaa niin tutulta? Aivan, samat mukavuudenhaluiset luonteenpiirteet koukuttavat myös minua, meitä, ihmistä. Olen jopa kuullut ivasanaa ”lokki” käytettävän ihmisestä, joka elelee toisten siivellä ja on alati kyselemässä omaa osaansa maistiaisista. Ei siis ihme, etteivät lokit pelkää asua lähellä ihmistä. Ei kuulosta kovin ylväältä…

No tämä on tietysti liioiteltu ääripää – emme oikeasti lokkeja ole, mutta heikoimmillaan kyllä sorrumme käyttäytymään aivan kuten lokit.  Väitän, että kirjaan on tietoisesti valittu juurikin lokit kuvaamaan ihmisen suurimpia vitsauksia, jotka sanoisin olevan helpot valinnat ja massaan sulautuminen.

Monet uudet ajatukset koetaan pääsääntöisesti pelottavaksi tai jopa naurettavaksi. Siksi lähes aina turvaudutaan ratkaisuihin, jotka on todettu edes keskiverroiksi. Vanhassa ei ole kummoista mahdollisuutta mutta ei myöskään riskiä, se on siis helppo ja turvallinen ratkaisu – keskitie. Sen tavallinen lokki valitsisi.

Miksi kokeilla uutta kun vanha on todettu toimivaksi
”Ei niin ole koskaan tehty, miksi nyt tekisimme”
”Kaikki muutkin tekevät niin”

Mutta kaikkihan tietävät, ettei mitään suurta, hienoa ja uutta ole mahdollista saavuttaa näkemättä vaivaa tai tekemällä samaa vanhaa. Kulkemalla valmiiksi aurattuja polkuja kuljet perässä, et edellä. Olisiko nyt aika vaihtaa vaihdetta ja hypätä keulaan? Alkaa johtaa sen sijaan että seuraisi. Luoda omat polut sen sijaan että urautuisi vanhaan. Haastaa itsensä tekemään jotain uutta ja erilaista, ottamaan niitä ns. ”liian suuria riskejä” ja olla valmis epäonnistumaan oppiakseen onnistumaan.

On nimittäin yksi olennainen asia mikä erottaa meidät lokeista – ihmisellä on mahdollisuus valita. Toisin kuin lokeilla jotka eivät ole järin fiksuja elukoita, meillä on luonnostaan kyky ajatella, nähdä vaihtoehtoja ja tehdä rohkeitakin valintoja. Se vaatii mielenlujuutta, kuten Lokki Joonatanilla.

Lokki Joonatan on todellisuudessa ihminen, joka tuntee sisällään palon tehdä toisin. Palo rikkoa kaavoja, tutkia uutta ja toteuttaa itseään. Ajatus tuntuu pelottavalta ja toisten antamat tyrmäävät kommentit heittävät vettä liekkeihin. Joskus – liian usein – tuo palo sammuu ja palataan takaisin harmaaseen arkeen, mutta ei Lokki Joonatanin kohdalla. Lokki Joonatanin palo toteuttaa itseään on yltynyt roihuavaksi rovioksi, eikä mikään estä häntä kokeilemasta. Menestys ei ole varmaa ja iskuja tulee vasten arkojakin paikkoja, sen Lokki Joonatan tietää, mutta sitä tärkeämpää on tieto siitä, että ilman kokeilua et koskaan saisi tietää totuutta. Tuon asian ymmärtäminen on niin arvokas, että sen eteen ollaan valmiita tekemään vaikka tappiota. Kun sen on sisäistänyt, eivät iskut ja vastoinkäymisetkään enää tunnu pysäyttäviltä.

Jo akatemian ensimmäisenä vuonna huomasin, etteivät helpoimmat projektit auta minua toteuttamaan itseäni eikä niistä koidu mitään suurta tekemisen nautintoa. Helpoilla projekteilla tarkoitan nyt niitä projekteja, joihin ryhdytään vain koska niitä on tarjolla – on tehty valinta turvautumalla helposti tarjolla olevaan, sen sijaan että luotaisiin oma projekti oman sisäisen palon johdattamana.

Viime kesänä sitten teinkin ratkaisun joka puolestaan ei ollut helppo valinta. Lähdin tekemään projektia, joka oli peräisin omasta ideasta ja intressistä ja jossa pääsisin toteuttamaan itseäni. Projektilla ei kuitenkaan ollut mitään varmuutta toteutumisesta, tai varsinkaan voitoista. Olin tehnyt päätöksen: ”voitoilla ei väliä, tätä minä haluan tehdä”. Kesän aikana tein töitä käytännössä seitsemänä päivänä viikossa, jopa 15-tuntisia työrupeamia, enkä missään vaiheessa turhautunut. Tein työtä joka oli osa minua ja nautin siitä. Hyväksyin riskin, aloin toteuttaa itseäni ja miten kävi? Onnistuin suuresti.

Nyt jälkeenpäin tajuan että tuo päätös jonka tein, oli ydin koko projektin toteutumiselle. Ilman riskin hyväksymistä en olisi ollut sataprosenttisesti sitoutunut, enkä olisi voinut suoriutua vastaavasti projektista jota kohtaa en tuntisi samanlaista paloa. Olen kerran sen kokenut, enkä enää tulevaisuudessa pelkää tehdä rohkeita valintoja, joihin tunnen samaa paloa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!