Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Lokki Joonatan

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lokki Joonatan on Richard Bachin äärimäisen kaunis ja viisas teos. Ns. lasten kertomus, johon on kuitenkin piilotettu paljon viisauksia ja oppeja. Kirjan saatesanat on ”Sille todelliselle Lokki Joonatanille, joka elää meissä kaikissa”. Kirjan opit ovat piirteitä ja asioita joita meidän kaikkien tulisi valjastaa ja muistaa. Elämällä Lokki Joonatanin tarmolla avaisimme, ja avaammekin, omaan tulevaisuutemme paljon ovia.

Tiimiakatemian ja Lokki Joonatanin ajatusmaailmat kohtaavat paljon. Jos Joonatan voisi, hän varmasti olisi todella menestynyt tiimiakatemialainen. Joonatan tekee sitä mitä rakastaa, lentämistä, ja janoaa oppimaan aina vain paremmaksi lentäjäksi. Itsensä kehittämisen ehkäpä isoin este on itsensä rajoittaminen ajattelemalla että ei pysty johonkin, pelkäämällä riskien ottamista tai pelkäämällä että erottuu omalla tekemisellään muista. Rohkeus yrittää ja olemalla avoin uusien asioiden oppimiselle, unohtamalla omat rajansa saavuttaa paljon enemmän kuin ajattelemalla että mihin pystyy ja suorittamalla sitten sen. Omilla valinnoilla ja päätöksillämme määritämme paljolti omaa tulevaisuuttamme. Jos aina jatkaisi saman tekemistä samojen haasteiden parissa niin kehitys loppuisi, kaikki jatkuisi samanlaisena ja taakat pysyisivät samoina. Samaa asiaa jatkaessa kauan siihen sokaistuu ja asian tekemistä jatkaa samalla tavalla, välillä pitää muistaa herätellä itseään ja katsoa asiaa eri tavalla jotta sitä pystyy kehittämään eteenpäin ja kenties ottamaan siitä itselleen enemmän oppia.

Kirjassa Lokki Joonatan kohtaa myös Tsiangin, erään pitkälle oppineista lokeista. Tsiang sanoo Joonatanille, että älä koskaan luovu oppimisesta, harjoittelusta ja pyrkimyksestä ymmärtää. Tästä muistui elävästi mieleeni tiimimme treenit, joissa Johannes Partanen oli vierailemassa. Keskustellussa asiasta perinteisesti punaisen langan toiseen päähän eksynyt Johannes kertoi, että hän lukee valtavia määriä eikä se oppiminen ole loppunut edelleenkään yli 70 ikävuoteen mennessä. Todella kultainen asia minkä olen hoksannut Tiimiakatemiassa, opiskelua ja oppimista ei tehdä ammatin takia vaan itseä varten. ”Normaaleissa kouluissa”, kuten lukioissa ja meidän ammattikorkeakoulun ensimmäisenä vuonna kun opiskelimme perusopintoja perinteisellä tradenomilinjalla opiskeltiin ja opiskellaan edelleen, koska pitää opiskella. Opiskellaan sitä ammattia että voi tehdä sitten joskus työtä, josta toivon mukaan nauttii, jos sattuu saamaan työpaikan. Kun koulu loppuu niin juhlitaan sitä, että opiskelut loppuvat. Ajatus tuntuu olevan, että opiskelujen aikana opitaan ja sitten se oppiminen loppuu, kun valmistuu. Tuskin näin kukaan suoraa ajattelee, mutta sitä ei tiedosteta, että opiskeluja ei tehdä sen ammatin. Todella moni, minäkin, jätin pakolliset tehtävät viimetippaan koska ne oli turhia mutta oli pakko tehdä, että pääsee kurssin läpi. Kun valmistuin lähihoitajaksi minusta tuntui, että en osaa vielä näitä hommia kyllä yhtään, mutta nyt se opiskelu on loppunut ja nyt pitäisi osata. Ajatukseni oli, että opiskelin juurikin sen ammatin takia enkä itseni takia. Samaan aikaan kun kirjoitan tätä esseetä kaksi ystävääni, jotka opiskelevat kansainvälistä liiketoimintaa, kirjoittavat esseitä kouluun. Heidän täytyy kirjoittaa kaksi 25 sivun esseetä, joista toinen on raportti käsittelee Disneyn kilpailukykyä ja toinen on ”literature review” (puhumme tästä aina englanniksi, en osaa kääntää sitä fiksusti suomeksi) eri maiden kilpailukyvyistä. Ei varmaan tarvitse edes avata, miten mitä minä ajattelen tästä heidän esseeoksentamisestaan. Aihe täytyy ymmärtää kun opiskellaan kansainvälistä liiketoimintaa, mutta en ole varma, toteutuuko se kun rummutetaan tietokoneella googlaillen samaa firmaa viikon ajan ja kirjoittaen siitä esseetä, jotta saa hyvän arvosanan kurssista. Opiskelin perusopintoni kansainvälisen liiketoiminnan puolella ja siellä puhutaan ja stressataan jatkuvasti siitä, että tehtäviin pitää panostaa että saa hyvän kurssinumeron. Saatuun 5 kurssiarvosanaan ollaan sitten tyytyväisiä, kun sehän hommassa oli tärkeintä…

Ymmärrän toki, että ihmiset tähtäävät erilaisiin paikkoihin, joillekin tuollainen opiskelu kaippa toimii. Olen lukuisia kertoja kuullut että joku sanoo että opiskeluja tehdään itseä varten, ei opettajaa tai mitään muuta varten ja olen kyllä ymmärtänyt sen, ihan selkeälausehan tuo on.  Silti, koen juuri voittaneeni lotossa kun oivalsin mitä se oikeasti tarkoittaa. Opiskelu ja oppiminen ei ole sama asia.

Uudestaan yrittäminen, sitkeys oppiessa ja uskallus tehdä mitä haluaa. Opetellessa huippulentäjäksi tarvitaan toistoja toistojen perään, kunnes oivaltaa mistä on kyse. Jos turhautuu kesken ja luovuttaa, ei saavuta sitä mitä haluaa. Jos ajattelee liikaa sitä mitä muut ajattelee itsestä ja siitä mikä on itselle tärkeää, tulee katkaisemaan omat portaat ylöspäin. ”Lokki, joka lentää korkeimmalla, näkee pisimmälle.”

Kirjassa puhutaan paljon myöskin täydellisyydestä, mikä on itselle pääasia josta pitää eniten ja minkälaisen vaivan sen eteen on valmis näkemään. Tiimiakatemiassa tämän kohtaa usein – oletko valmis käyttämään paljon aikaa työhön, josta et saa palkkaa mutta saat jalkaa oven väliin. Bacin sanoin; ”lokit, jotka suhtautuvat yliolkaisesti täydellisyyteen matkan takia, menevät hitaasti tyhjyyteen. Ne taas, jotka sysäävät matkan syrjään täydellisyyden takia, menevät hetkessä minne tahansa.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!