Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Lokki Joonatan

Kirjoitettu 19.11.13
Esseen kirjoittaja: Tuomo Kuisma
Kirjapisteet: 1
Kirja: Lokki Joonatan
Kirjan kirjoittaja: Richard Bach
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Elä unelmoiden, elä unelmaasi. Mikä tässä maailmassa pysäyttäisi sinut, jos olet valmis antamaan kaikkesi unelmasi eteen?

Harmaaseen massaan on helppo kuulua. Suuren joukon jatkeena on rauhoittavaa olla. Mikäs tässä, mukavuusalueella. Oman tien löytäminen ja sitä pitkin kulkeminen ovat asioita, joita olen pohtinut viime aikoina paljon. Kuinka raskasta on hypätä ulos normeista ja totutuista tavoista, luottaa itseensä edes hetken verran, vetää keuhkot täyteen ja antaa mennä, ottaa ratkaisevat ensimmäiset askeleet hammasta purren samalla uskoen siihen että otetut askeleet vievät edes etäisesti oikeaan suuntaan? Pelottavinta on pelon kohtaaminen.

Oman polkusi suunnan valitset sinä itse. Näin valitsi myös lokeista se urhein, Joonatan Livingston. Hänelle lentäminen oli intohimo. Suunnaton palo ja tahto lentää ajoivat Joonatanin ottamaan askeleet kohti uutta, erilaista. Täysin vasten vallitsevia normeja Joonatan lensi päivittäin. Edes lokkiyhteisön paheksunta ja soraäänet eivät saaneet Joonatania lopettamaan. ”Eihän lokin kuulu elää näin”. Päivä päivältä lentäminen kehittyi taidokkaammaksi, upeat kaarteet ja riskialttiit syöksyt sujuivat kuin leikki vain. Pian oli ratkaisevan huomion paikka, Joonatan oli äärimmäisen hyvä siinä mitä teki, jatkuva harjoittelu ja ilkkuvien äänien unohtaminen olivat tuottaneet tulosta. Joonatan oli alkanut menestyä.

Lokki Joonatan on upea kirja itseensä luottamisesta ja erilaisuudesta. Vaikka kirja on pieni ja helppolukuinen, se luo vahvaa uskoa jokaiseen, joka haluaa sen keskeisen ajatuksen vain ottaa vastaan. Se vahvistaa ajatusta siitä, että suurin esteemme yrittäessämme on juurikin se peilistä silmiin tuijottava kaveri. Arvostatko häntä tarpeeksi? Koska olet viimeksi kehunut häntä? On melkeinpä surullista, kuinka paljon mielemme ja ajatuksemme meitä kahlitsevat. Epävarmuus, pelko epäonnistumisesta ja erilaisuus ovat monelle liian suuria haasteita kohdattavaksi. Miksi kokeilisin uutta ja rohkeaa kun voin tehdä kuten aina ennenkin, tuttuja reittejä kulkien. Välillä on musertavaa tajuta, että voittoja saavuttaa vain menemällä kaulaa myöten omalle epämukavuusalueelleen. Loppujen lopuksi ne voitot kuitenkin maistuvat kaikkein makeimmalta. Ne ovat todellakin ansaittuja voittoja ja niistä saa ottaa ilon irti täysin rinnoin. Jonkunlaista loppuajatusta pohtien mieleeni palaa lainaus reilun viikon takaa, ”jos tää ois helppoo niin kaikki tekis tätä”.

 

”Teidän koko ruumiinne, siivenkärjestä siivenkärkeen, ei ole mitään muuta kuin teidän ajatuksenne silmin nähtävässä hahmossa. Murtakaa ajatuksenne kahleet, niin samalla murratte myös ruumiinne kahleet.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!