Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Loppusanat

Kirjoitettu 10.05.21
Esseen kirjoittaja: Antti Lyytikäinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia 2018-2021
Kirjan kirjoittaja: Antti Lyytikäinen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viimeinen essee Tiimiakatemian aikana

Tämä on ollut mahtava reissu tähän asti. Eikä se vielä ole ohi, mutta on tilinpäätöksen aika esseiden osalta. Matka tähän pisteeseen alkoi jo oikeastaan jo syksyllä 2015 kun minulle tuli ero entisen tyttöystäväni kanssa. Hän oli akateemisesta perheestä, äiti opettaja ja kasvatus tieteiden tohtori ja isä insinööri. Varmaan se liittyi hänen kasvatukseensa, että jatko-opiskelua arvostettiin ja hän suositteli sitä minullekin. Minua ei ole kyllä tähänkään päivään mennessä koulut tutkinnot tai tittelit kiinnostanut, eikä niistä ole oikein mitään tullutkaan. Ajatus jäi kuitenkin päähäni pyörimään hänen lähdettyäänkin. Se loppu syksy, talvi ja kevät olivat kyllä synkkää aikaa elämässäni. Mitä muuta voi olettaa herkän pojan eron jälkimainingeista. Keväällä kuitenkin halusin jotain muuta. Tarvitsin uuden kasvu alustan elämääni. Aloin selailemaan eri korkeakoulututkintoja opintopolusta ja mietin mihin haluaisin mennä ja mitä tehdä elämälläni. Kaupallinen ala ei oikeastaan kiinnostanut yhtään, mutta jostain osui silmääni hakupaikka Tiimiakatemiasta ja luin kuvauksen. Maailma tuntui kiinnostavalta. Jotain siinä kai kerrottiin käytännössä tekemällä oppimisesta ja maailmanympärys matkasta. Madventures fanina olin myyty ja päätin hakea. Hain samalla huvikseni myös Jamkin konetekniikan insinööri linjalle, olihan käynyt ammattikoulussa cnc-koneistajan tutkinnon. Kesäkuu koitti ja pääsykokeet. Eihän niistä mitään tullut kun ennen kokeita olin ollut Aapon (sama mies joka savagessa pyörittää videoita) kanssa parin viikon roadtripillä Euroopassa, siellä oli muutakin nähtävää kuin KONEen vuosikertomus. Eikä koulupaikkaa irronnut ja hyvää niin, henkinen kasvu oli vielä kesken. Hommassa kävi kuitenkin niin että eräänä maanantai aamuna kuitenkin puhelin soi. Toisessa päässä oli jamkin opinto kanslian henkilö, joka sanoi, että minulla olisi peruutus paikka konetekniikan koulutusohjelmaan. Päätin että lähden tarvitsin maiseman vaihdosta. Soitin seuraavana päivänä töihin ja sanoin itseni irti siitä alkoi matka kohti Tiimiakatemiaa. Puoli toista vuotta jaksoin opiskella konetekniikkaa mutta sitten riitti se leikki lopetin kone tekniikan ja päätin pistää kaikkeni akatemialle pääsemiseen, johon sainkin paikan vuonna 2018. Suuri kiitos tästä kuuluu entiselle tyttöystävälleni Ellille hän oli se, joka sanoi että hae opiskelemaan.

Nousu ja lasku humala

Matka akatemialla on ollut melkoinen. Alussa kaikki oli uutta ja jännää, uudet ihmiset, yhteisö ja tiimi. Olihan siinä pää pyörällä, myös alkoholista. Omaksi tiimikseni valikoitui osuuskunta Clevera. Haasteeksi alkuun oli lyöty matka maateitse Euroopan ääriin eli Romaniaan. Tuohon Euroopan korruptoituneimpaan kuningaskuntaan. Siinähän sitä olikin kestämistä kun 13 täysin erilaista ihmistä ängettiin pariin matkailu autoon. Opettavaisia hetkiä itse kullekin. Tähän matkaan mahtunut monenlaista. Ensimmäisen vuoden tragedia, kun luokallamme ollut Karri ajautui tekemään itsemurhan. Rauha hänen muistolleen. Hirveä innostus ja suuret visiot isoista liiketoiminnoista. Erilaiset persoonat tiimissä ja Tiimiakatemialla, kokonaan itselleni uudenlainen oppimisympäristö ja dialogi. Olihan sitä siinä, uutta ja ihmeellistä. Monenlaisia liiketoiminnan yrityksiä näiden vuosien aikana on tehty. Enemmänkin olisi varmasi voinut tehdä, mutta koen kuitenkin tehneeni tarpeeksi. En oikein alkuun ymmärtänyt mitkä olisivat juuri minun puheenlahjojani. Niitä tuli kyllä alkuun hyödynnettyä ihan väärin tai ehkä ymmärrys dialogista oli hukassa. Hölötin vaan menemään omia mielipiteitäni minkä kerkesin. Ei ollut ymmärrystä yhdessä ajattelemisen taidosta tai dialogin perussäännöistä. Hauskaa kuitenkin oli. On ollut raksoja, illan istujaisia, ajan viettoa yhdessä, selvin päin ja kännissä. Tunteiden koko skaalan kerkeää käymään läpi akatemian aikana.

Yhteisö

Tärkeintä kaikessa on yhteisö, Tiimiakatemian on täynnä mahtavia ihmisiä. On ihmisisä todella laajalla skaalalla, joihin ei muuten törmäisi. Se on voimavara, kun toisilleen vieraat ihmiset, joilla on aivan erilainen maailmankuva, pistetään yhtään paikkaan viettämään suurin osa hereillä olo ajastaan yhdessä. Siinä oppii ymmärtämään erilaisia ajatusmalleja. Välilä yhteisöllisyys on rakoillutkin riitojen osalta, mutta se kuuluu asiaan. Välillä tulee kahnauksia, itse niistä olen aina oppinut. Toivon, että tulevaisuudessakin Tiimiakatemia pitää kiinni yhteisöllisyyden tärkeydestä. Ei aina tarvitse tehdä töitä vaan opinahjo voi kannustaa myös vapaa-ajan viettoon. Se saa yhteisön toimimaan yhdessä. Pelkään eniten Tiimiakatemian puolesta suuntausta kohti normaalia korkeakoulu linjaa, jossa joku opiskelija järjestö järjestää kemut ja opettajat ovat opettajan huoneessa ja osallistuvat yhteisön toiminnassa pääasiallisesti vain treeneihin ja opintoihin liittyvissä asioissa. Tiimiakatemia kaipaa edelleen kehitysjohtajaa, jonka tehtävä on ohjailla sirkuksen toimia ja päättää mihin se seuravana telttansa pystyttää. Enemmän tekoja vähemmän puhetta. Toivon että tulevaisuudessa opiskelijoilla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä Tiimiakatemialla tapahtuu ja tehdään, heitä vartenhan tämä paikka on. Tällä viittaan jatkuvaan visiointiin Tiimiakatemian tulevaisuuden muutoksista eri foorumeissa, koulutusohjelmissa, yhteisö tapahtumissa yms. Millä pohditulla ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta käytännön toimintaan. Tähän kaipaisin kehitysjohtajaa. Pienistä säröistä huolimatta ainakin minulle tämä oli paras mahdollinen paikka oppia. Olen saanut täältä elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa olen jatkossakin tekemisissä niin työn kuin vapaa-ajan puolesta.

Kasvu

Tärkein oppi mitä olen Tiimiakatemialta saanut ei ole ollut niinkään ammatillinen. Se on ollut henkinen kasvu ihmisenä, Olen oppinut ymmärtämään muita ihmisisiä ja heidän erilaisia ajatusmallejaan, Olen oppinut omasta käytöksestäni ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Olen oppinut tunteiden merkityksen työelämään, Olen oppinut kuuntelemaan ja viestimään, auttamaan ja tukemaan. Nämä asiat ovat mielestäni paljon tärkeämpiä kuin Tradenomin (210op) paperit.

Kiitos

Kiitos Tiimiakatemia tähän aistisesta ajasta jonka olen saanut täällä olla. Kiitos että olen saanut olla oma itseni osana tätä yhteisöä.

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!