Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Luontaisia ominaisuuksia

Kirjoitettu 04.09.17
Esseen kirjoittaja: Roosa Pihlajamäki
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hyväksy itsesi, uskalla elää!
Kirjan kirjoittaja: Wayne W. Dyer
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3.7. Tiimiyrittäjävalmentajien yrittäjyyden "pakolliset kirjat", 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Sähän oot tollanen tekijä-ihminen”. Usein olen kuullut vastaavanlaisen lausahduksen jonkun tiimini jäsenen suusta. Myös muussa arkielossa vastaavia toteamia on ilmennyt. Vain adjektiivi muuttuu. Kuitenkin kyse on siitä, että joku on muodostanut normin kokemuksiensa perusteella jostain ominaisuudesta minussa. Tässä tullaankin jännittävän asian äärelle. Onko kysymys todella jostain ominaisuudesta? Vai voisiko ollakin niin, että toimintani perustuu opittuun taitoon?

Mielestäni sanaa ominaisuus käytetään kovin väärin. Ominaisuus esimerkiksi on hiusteni väri. Tai tietyn tyyppinen temperamentti. Kuitenkin niitä molempia voi säätää. Hiukset voi värjätä, ja samoin voin hillitä temperamenttini aiheuttamia vaistonvaraisia toimintamalleja. Kuitenkin temperamentin säätelyn kohdalla muutos on hidasta. Katsoja ei välttämättä huomaa heti, että toimin eri tavalla, vaan havaitseminen vaatii aikaa ja toistoja.

Muuttuminen on vaikeaa, sillä usein katsoja vahvistaa vaistomaisesti oppimaansa normia keskustelun lomassa. Tämä on vaarallista, sillä nopeasti hän alkaa mieltää normit henkilön ominaisuuksiksi ja odottaa häneltä tietynlaista käytöstä.

Tämä muodostuu usein ongelmaksi työyhteisössä. Esimerkiksi aktiiviseksi mielletyltä henkilöltä odotetaan usein vastuunottoa, kun ns. nakkihommia tulee eteen. Henkilö joutuu siis usein tekemään paljon enemmän kuin muut ihan vain siksi, että hän on erehtynyt olemaan poikkeuksellisen aktiivinen.Tämä on ilman muuta väärin. Kuitenkin näin tapahtuu. Miksi?

Suurin syy varmasti on yksinkertaisesti se, että useinkaan näissä tilanteissa ei ymmärretä että tällaista ylipäätään tapahtuu. Asia tapahtuu alitajunnassa. Tilanteen surkuhupaisan twistin luo se, että näin ”vahingossa hyväksykäytetty” ihminen ei itsekään tajua että näin tapahtuu. Hän on myös itse tottunut rooliinsa niin hyvin, ettei tajua näin tapahtuvan eikä näin ollen osaa asiasta edes nostaa haloota.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että tämä aiheuttaa usein katkeruuden tunteita. ”No mähän se taas jouduin sen ja tämän hoitamaan… Eihän sitä tuu kuitenkaan muuten tehtyä”. Tästä ajattelutavasta johtuen henkilö ei ymmärrä itse toimivansa asiaa edistävästi, eli tilanteissa usein itse sanoo voivansa hoitaa asian vaikka ei oikeastaan haluaisi. Hän tavallaan uskoo itsekin jo tähän ”velvollisuuteen” sillä kyllähän hänelle muistetaan toitottaa usein kuinka aktiivinen hän on. Käytöstä siis tahattomasti vahvistetaan.

Me ihmiset olemme sen verran hölmöjä, että alamme helposti uskoa asioihin mitä meille tarpeeksi toistetaan. Eli alamme käyttäytyä sen mallin mukaan mitä toimintaa vahvistetaan. Ja näin syntyy ristiriitatilanteita. Ikävimmissä tapauksissa tämä vahvistaminen saattaa olla jopa tahallista, mutta harvemmin muutoin positiivishenkisissä työyhteisöissä. Kuitenkin tahattomat ristiriidat kietoutuvat usein tämän asian ympärille.

Itse olen pohtinut paljon tätä asiaa viime aikoina. Minulle on tullut mielestäni hassuja kommentteja kuten vaikkapa tämä liittyen tulenvaan maailmanympärysmatkaan:”Muista ottaa sitten tarpeeks iso matkalaukku mukaan!!”. Siis mähän lähen rinkan kanssa enkä todellakaan minkään matkalaukun kanssa, halojata halloo! Jostain syystä kuitenkin kaikilla tiimini henkilöillä on ollut mielikuva, että enhän minä nyt mitään rinkkaa ottaisi ikimaailmassa.

Tai se, että mainitsen että voisi lähteä joku päivä luontopolulle ja saan vastaukseksi tirskahduksen, koska vastapuoli luulee että se on vitsi. Kun selviää että olen tosissani, niin todetaan hämmentyneinä ja yhä epäuskoisina, että en mä ole sitä sulle ikinä ehdottanut kun et lähtis kuitenkaan. Mistäs sen voi tietää jollei koskaan kysy? Jostain kuitenkin tämäkin uskomus on syntynyt.

Olen kuitenkin havainnut, että huolimatta siitä että minä itse tiedän asian, olen onnistunut jotenkin välittämään ihan toisenlaista kuvaa ulospäin. Tajuttuani tämän olen alkanut katsoa asioita hieman eri tavalla. Vähemmän olettaen. Enemmän kysellen ja avoimemmin. Jos tällaisia olettamuksia ja virheellisiä tulkintoja toisen ominaisuuksista on syntynyt minun kohdalleni, on enemmän kuin todennäköistä, että olen myös itse muodostanut niitä muista.

Haluan nostaa myös toisen asian tästä esiin. Olen siis ollut välillä todella hämilläni siitä, kuinka joku on voinut muodostaa niin virheellisen arvion minusta. Joissakin tapauksissa jopa loukkaantunut. Mietin, että mistä tämä vahva tunne on voinut johtua. Yksi syy on se, että en itse arvosta lainkaan jotakin sellaista ominaisuutta, mikä minussa mielettään olevan, vaan halveksin sitä muissa. Näin ollen on suoranainen loukkaus että joku sanoo tällaisen ominaisuuden olevan minussa.

Toinen kanta minkä haluan nostaa esiin, on esimerkki tästä aktiivisesta tekijästä työympäristössä josta puhuin aikaisemmin. Koska jonkun oletetaan toimivan tietyllä lailla, ei hänen tekemäänsä ylimääräistä työtä osata edes arvostaa ylimääräisenä työnä. ”Sähän oot tollanen” on vaarallinen lause myös siinä mielessä, että nämä olettajat saattavat virheellisesti luulla että tekijä nauttii ylimääräisistä hommista, koska hei, hänhän on sellainen ”tekijätyyppi, puuhastelija”. Mikäli tämä aktiivi-ihminen ei osaa asiaa ottaa itse esiin (kuten usein on) ei tähän myöskään koskaan synny mitään muutosta. Molemmat puolet vain olettavat jotakin, ja sitten kyräillään selän takana.

Siksi onkin tärkeää erottaa mikä on opittu käytösmalli, ja mikä on luontainen ominaisuus. Monissa meissä on paljonkin piileviä ominaisuuksia, jotka eivät tule tietyissä yhteisöissä esiin kun taas toisissa tulee. Roolit vaihtelee porukasta riippuen paljonkin. Jokaisella meillä on varmasti tällaisesta kokemusta. Sen saman tilanteen kun vielä muistaisi olevan muidenkin kohdalla yhtä lailla kuin omallaan niin vältyttäisiin monilta konflikteilta ja ristiriidoilta.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!