Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Luonto ja Eläinavusteisuus Toimintaterapiassa

Kirjoitettu 20.11.14
Esseen kirjoittaja: Johanna Mantila
Kirjapisteet: 3
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 9.01. Oppiminen, 9.02. Yhteisöllisyys, 9.03. Yrittäjyys, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luonto ja Eläinavusteisuus Toimintaterapiassa

 

Kirjat: Toiminnan voimaa (Hautala Tiina, Hämäläinen Tuula, Mäkelä Leila ja Rusi-Pyykkönen Mari

Asiakkaana ihminen, työnä huolenpito ja auttaminen( Kati-Pupita Mattila)

Varpunen, varhaisen puuttumisen malli(Suvi Bouhlal, Taru Heinonen, Teemu Sulaoja)

 

Luin yllä mainitut kirjat uutta projektiani TeamTassutellen varten, koska halusin listä tietämystäni toimintaterapiasta ja nimenomaan ryhmätyöskentelystä eläintietämykseni tueksi. Halusin myös tutkia, kuinka paljon luontoa ja eläimiä on hyödynnetty toimintaterapiassa ja mihin suuntaan kehitys on menossa. Sekä mistä luonnon ja eläimien hyvinvointivaikutuksen kumpuavat.

Luonto toimintaympäristönä ja hyvinvoinnin edistäjänä

Luonnossa oleskelu ja luonnosta nauttiminen koetaan keinoksi palautua työn aiheuttamasta kuormituksesta, mutta mikä vetää suomalaisia luontoon? Suomalaista luontoa kuvataan usein rauhalliseksi, hiljaiseksi, yksinäiseksi, koskemattomaksi ja lumoavaksi. Kun ihminen elää tietoisesti yhteydessä luontoon, se merkitsee tasapainoista vuorovaikutusta ihmisen ja luonnon välillä. Se on läsnäolon tunnetta, oman itsensä kanssa olemista ja oman itsensä tuntemista. Luonnossa liikkuessa voi havaita eteensä aukeavia uusia mahdollisuuksia. Tällöin tietoisuus itsestä suoriutujana ja tuttuihin rooleihin sidoksissa olevana katoaa. Sen sijaan tietoisuus olennaisesta, kyseisestä hetkestä on vahvasti läsnä. Eikö tämä kaikki ole juuri sitä mitä raskaan työpäivän jälkeen haluaakin? Rauhallista oleskelua, omien ajatuksien keskellä, jolloin kaikki ovet ovat avoinna ja on vain tämä hetki. Kirjoa luettuani ymmärsin paremmin omiakin mieltymyksiäni ja tarpeitani luontoa kohtaan. Aikoina jolloin, ei yksinkertaisesti ole aikaa mennä, valoisan ajan puitteissa, kävelemään keskelle metsää koirien ja omien ajatuksien kanssa. Ei ole kyllä rentoutumisestakaan tietoa. Ikään, kuin työpäivä ei missään vaiheessa loppuisikaan. Minulle metsälenkki on rajapyykki, joka erottaa työajan ja siellä mietityttävät asiat koti ajasta.

 

Luontoa hyödynnytetään tällä hetkellä eniten päihde ja mielenterveys alalla. Monet hoitolaitokset on rakennettu metsin, järvien ja lenkkipolkujen läheisyyteen, joita hyödynnetään potilaiden kuntoutuksessa. Myös vanhusten puolella luonto tai puutarhaympäristö tarjoavat virikkeitä. Lisäksi lapsille ja nuorille on erilaisia seikkailu puistoja ja ratoja.  Monessa paikassa valitettavasti ei kuitenkaan osata hyödyntää luontoa monipuolisesti ”hoitovälineenä” vaan se valitettavan usein on vain siellä, kun työntekijöillä ei ole aikaa panostaa luoviin menetelmiin.

Terapeuttista toimintaa ryhmässä

Elämä toteutuu erilaisissa sosiaalisissa ryhmissä. Ryhmään liittyminen ja kuuluminen ovat ihmisen perustarpeita. Vuorovaikutustaidot ovat olemassaololle ja hyvinvoinnille välttämättömiä, sillä vain vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin oppii käytännön taitoja. Ryhmien ulkopuolelle jääminen johtaa syrjäytymiseen ja toiminnollisuuden lakkaamiseen. Erityisesti vaikeassa elämäntilanteessa on erityisen tärkeää kuulua kuuluvansa johonkin ryhmään.

 

Ihmiset oppivat toinen toisiltaan. Ryhmä on oman toiminnan, sosiaalisen identiteetin sekä vuorovaikutuksen peili. Vuorovaikutuksessa ihminen omaksuu sosiaalisia taitoja ja toimintatapoja siitä miten hän voisi toimia toisen kanssa ja vaikuttaa ympäristöön. Joillekin lapsille toisen ihmisen kohtaaminen ja vertaisen peilikuvana katsominen saattaa olla äärimmäisen iso kynnys. Tällöin eläin vaikka koira toimii eräänlaisena harjoitus peilinä ja jäänmurtajana ryhmässä. Lisäksi eläin on ryhmäläisiä yhdistävä, mielenkiintoinen kohde.

Mitä minun kannattaa huomioida ohjaajana ryhmässä?

  1. Ohjaaja osoittaa sanottavansa mieluimmin koko ryhmälle, kuin yksilölle. Mitä te ajattelette tästä asiasta? (jäsenet, varsinkin lapset kokevat helposti ulkopuolisuutta, jos ohjaaja puhuu pitkään vain yhden henkilön kanssa, huomioimatta muita.)
  2. Turvalliset ja kannattelevat ryhmän puitteet (Ryhmän puitteet sisältävät kokoontumispaikan, säännöt, säännölliset tapaamisajat ja yhteisesti luodut normit.)
  3. Kunnioittava, lämmin, osallistumiseen rohkaiseva ja miellyttävä ilmapiiri (Ryhmäläisen on helpompi saada kokemus siitä, että hän on hyväksytty omana itsenään. Ohjaajan asenne vaikuttaa omalta osaltaan siihen, minkälainen ilmapiiri ryhmän syntyy)
  4. Ryhmän tavoitteet ovat kaikille selkeät(Tavoitteita on tärkeää käydä läpi useampaan kertaan. Ilman selkeitä tavoitteita ja päämääriä ryhmän on lähes mahdotonta kiinteytyä.)
  5. Osallistumisen mahdollistaminen erilaisissa toiminnallisissa rooleissa. (Ryhmässä on tärkeää päästä kokeilemaan itselleen vieraampia tapoja toimia ja erilaisia rooleja.)
  6. Vuorovaikutusta mahdollistavien toimintatapojen käyttö.(Varsinkin ensimmäisillä kerroilla valitaan toimintoja, joihin kaikki voivat osallistua samanaikaisesti.)
  7. Ryhmänohjaa on roolimalli(Olennaista on ohjaajan oma kyky tarttua hetkeen ja työskennellä tässä ja nyt.)

 

 

 

 

Ryhmäkerran perusrakenne

  1. Orientoiva ohjeistus, jonka aikana ryhmäläiset otetaan vastaan ja heille kerrotaan tulevan ryhmän sisällöstä ja tarkoituksesta.
  2. Lämmittelyvaihe, jossa valitun toiminnan kautta ryhmä kootaan yhteen. Toiminta orientoi tulevaan työskentelyyn tai teemaan.
  3. Työskentelyvaihe, joka on kestoltaan pisin ja jonka aikana keskitytään toiminnan prosessiin.
  4. Lopetus, jonka aikana mahdollisuus jakaa ja prosessoida työskentelyn aikana heränneitä tunteita ja ajatuksia tai suunnitella seuraavaa kertaa. Lopetukseen ja aloitukseen voi sisältyä joku toistuva rituaali.
  5. Ryhmän jälkeinen purku, jossa ohjaajat reflektoivat ja kirjaavat ylös ryhmän tapahtumia ja vuorovaikutuksen dynamiikkaa sekä omaa toimintaansa.

 

Ryhmän kehityksen vaiheet

  1. 1. Muotoutuminen

Ryhmän aloitusvaihe on usein jännittävä ja jonkun verran ahdistavakin. Tilanne on ryhmäläisille uusi ja outo. He pyrkivät orientoitumaan tilanteeseen ja löytämään hyväksyttäviä tapoja toimia. Tässä vaiheessa ohjaajan rooli on keskeinen. Ohjaaja kertoo ryhmän tarkoituksen ja työskentelytavat. Ryhmän toiminnalle luodaan normit yhdessä.

  1. 2. Kuohuminen

Ryhmäläiset reagoivat usein tunteella tehtävään ja sen vaatimuksiin. Toimintaa kohtaan saattaa ilmetä vastarantaa. Syntyy ristiriitoja, jotka synnyttävät jännitteitä. Ryhmään saattaa syntyä alaryhmiä ja niiden välisiä ristiriitoja. Ohjaajaan kohdistuu kritiikkiä ja hänen ohjeitaan vastaan kapinoidaan. Ohjaajan on tärkeää tunnistaa tämä vaihe, jotta ei lähde mukaan ryhmän tunnetilaan.

  1. 3. Normittaminen

Ryhmän ilmapiiri alkaa selkeytyä ja rauhoittua, kun jännitteet on tiedostettu ja käsitelty. Omia näkemyksiä ja tunteita ilmaistaan avoimesti ja rakentavasti. Ryhmään muodostuu normeja, jotka auttavat tehtävien suorittamisessa. Keskinäinen tuen merkitys tulee näkyväksi.

  1. 4. Työskentely

Ryhmä on oppinut ratkomaan sisäisiä ongelmia yhdessä. Normit tukevat tehtävän suorittamista. Roolit ja johtajuus ovat selkeytyneet. Roolit ovat joustavia ja liittyvät ryhmän tehtävään, jolloin energia vapautuu tehokkaaseen työskentelyyn.

  1. 5. Lopettaminen

Ryhmä on saanut tehtävänsä päätökseen. Lopettamisvaiheessa ryhmäläiset jakavat ajatuksiaan ja tunteitaan sekä antavat toisilleen palautetta. Ryhmän antia reflektoidaan ja saavutettuja tuloksia arvostetaan.

Neljä merkittävää ryhmänohjaajan tehtävää

  1. Tunneperäinen aktivointi

Ryhmän tukemista ottamaan työskentelyn haasteet vastaan. Ryhmässä esiin tulevien ilmiöiden osoittamista ja mallintamista henkilökohtaisen riskinoton kautta. Ohjaaja joutuu harkitsemaan, kuinka paljon voi kertoa omista kokemuksistaan ja itsestään, jotta auttaa ryhmää toimimaan.

  1. Välittäminen

Pitää sisällään tuen tarjoamista, kiintymystä, suojelua, lämpöä, hyväksyntää, aitoutta ja liittymistä.

  1. Merkityksen syysuhteiden osoittaminen

On selittämistä, selventämistä, tulkintaa ja kognitiivisten rakenteiden tarjoamista muutokselle kääntämällä tunteita ja kokemuksia ideoiksi.

  1. Johtamistehtäviä

Ovat puitteiden rajat, säännöt, normit, tavoitteet, ajanhallinta, rytmitys, lopetus, välittäjänä toimiminen ja toimintatapojen ehdottaminen.

 

 

Miksi ennalta ehkäisevä työ kannattaa?

Olennaista on lasten ja nuorten turvattomuuden vähentäminen ja nähdyksi tulemisen tarpeeseen vastaaminen. Huollon tarvetta ehkäisevä työ on kansantaloudellisesti kannattavaa. Inhimillisien kärsimyksen ehkäisyn pitäisi kuitenkin sinänsä olla riittävä motiivi ehkäisevän työn tekemiseen. Elämän tilanteet, joissa huollon tarve ilmene, tuottavat yksilölle huomattavaa ja joskus pitkäänkin jatkuvaa kärsimystä. Tukemalla riittävän ajoissa voidaan välttää huollon tarve kokonaan tai ainakin estää ääritilanteet. Ehkäisevässä työssä vaikutukset eivät rajoitu vain kulloinkin kohdattavaan lapseen vaan sillä on vaikutusta läheisten hyvinvointiin ja koko sukupolvien ketjuun. Suomalaisen yhteiskunnan sukupolvet ovat osaltaan kärsineet erilaisista päihdeongelmista ym. sukupolvi toisensa jälkeen. Riittävän ajoissa annetulla tuella voidaan ehkäistä seuraavien sukupolvien huollon tarvetta ja muokata siirtyvää perintöä toisenlaiseksi. Aikuisten vastuulla on varmistaa, että yhteiskuntaamme kasvaa pärjääviä nuoria.

Mihin suuntaan toimintaterapia on menossa?

Terapeuttisen toiminnan asema tule edelleen säilymään, koska ihmiset haluavat edelleen tehdä ja toimia konkreettisesti vastapainona automatisoidulle työlle ja tietoyhteiskunnalle. Terapeuttinen toiminta saa jatkossa uusia muotoja. Terapeuttista toimintaa hyödynnetään toimintaterapiassa jo siinä vaiheessa, kun elämän hallinta alkaa murentua ilman, että taustalla on mitään sairautta tai vammaa.

Toimintaterapeutit työskentelevät jatkossakin kuntouttavissa ja suunnittelu liittyvissä tehtävissä, mutta ehkäisevään työhön aletaan panostaa enemmän.

Konsultoivan työotteen kasvava tarve on tulevaisuutta, mutta se edellyttää toimintaterapeuteilta itseohjautuvuutta sekä alan markkinoimista. Myös moniammatillisuus sekä tiimityöskentely lisääntyy.  Uusina toimintaterapian asiakasryhminä nähdään työyhteisöt, kuntasuunnittelijat sosiaali- ja terveystoimessa, rakennussuunnittelussa ja työvoimahallinnossa.

Työympäristöt muuttuvat lähemmäksi ihmisten arkea. Toimintojen tulisikin linkittyä paremmin osaksi asiakkaan arkea, esim. lapsella osaksi koulunkäyntiä ja päiväkodissa ryhmätoiminnaksi.

Toimintaterapian keskiössä säilyy toiminta, asiakaslähtöisyys, ympäristö ja vuorovaikutus, mutta niitä pyritään kehittämään innovointisempaan suuntaan uusia menetelmiä hyödyntäen.

Monin tieteellisin tutkimuksin on osoitettu, että kävely ja oleilu metsässä saavat aikaan pulssin hidastumisen, verenpaineen laskun ja stressihormonin vähenemisen. Vaikutukset ovat täysin samat, kuin jos koirista pitävä ihminen silittää koiraa. Juuri tämän takia luontoa ja eläimiä tulisi hyödyntää jatkuvasti ja paremmin ihmisten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Uskonkin, että luonto ja eläimet tulevat kasvattamaan rooliaan toimintaterapiassa, varsinkin ennaltaehkäisevässä työssä.

 

 

 

Varpunen- kirjasta sain monia testattuja ohjelmarunkoja, leikkejä, pelejä, ja materiaali vinkkejä, joita aiomme hyödyntää TeamTassutellen ryhmässä sekä muissa mahdollisesti alkavissa eläinavusteisissa ryhmissä. Lasten ja nuorten ennalta ehkäisevä työ on erityisen tärkeää. Haluan olla mukana kehittämässä ja tuomassa Green Care käsitteen mukaista toimintaa yhteiskuntamme hyväksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!