Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Luova hierre

Kirjoitettu 23.05.13
Esseen kirjoittaja: Tomi Tajakka
Kirjapisteet: 2
Kirja: Luova hierre
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski
Kategoriat: 4. Johtaminen, 7. Innovointi, 7.3. Innovatiivisen yrityksen kehittäminen, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tällä hetkellä elämme kulutusyhteiskunnassa ja jokainen varmaan tajuaa, tai ainakin pitäisi tajuta, ettei nykyinen yhteiskunta pitkälle enää pötki. Alamme olle monella mittarilla siinä pisteessä, että meidän on pakko keksiä uusia tapoja tehdä asioita. Asia on ehkä niin, että siirrymme kulutusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan, jossa tarjoamme palveluja. Kuinka tämä muutos tapahtuu? Tällä hetkellä moni asia toimii niin, että jokin laite toimii muutaman vuoden ja sen jälkeen sitä ei kannata korjata, vaan tilalle hankitaan uusi. Ihmiset käyvät töissä, ostavat laitteen, se hajoaa, ostetaan uusi, rahat siirtyvät taas myyjälle ja valmistajalle ja sama ralli taas uudestaan. Kuinka tämä lineaarinen kulutusmalli muutetaan tai pysäytetään. Siinä on yksi tärkeä kysymys tulevaisuutemme kannalta. Muutos on koko ajan läsnä, kiihtyvänä ja yhä laajempana. Yksi tapa pysyä muutoksessa mukana ja mukautua siihen, on olla luomassa sitä. Keikkua muutoksen aallonharjalla ja kehittää tätä yhteiskuntaamme parempaan suuntaan.

 

”Luovuus on todennäköisesti hyödyllisten uusien ideoiden kehittämistä ja ilmaisemista.”

  • Dorothy Leonard & Walter Swap

 

Luovuus

Monet ajattelevat, että luovuus on jonkinlainen sisäänrakennettu ominaisuus. Sitä joko on tai ei ole. Mitä enemmän olen yrittänyt maailmaan ja ihmisiin tutustua, sitä enemmän olen alkanut uskoa siihen, että monet asiat ovat kiinni siitä, miten ihminen suhtautuu ympäröivään maailmaan. Mikä ajaa ihmistä eteenpäin ja mihin ihminen kokee intohimoa? Miten suhtaudumme toisiimme? Ihminen ei syntyessään ymmärrä omia jalkojaan tai hallitse omaa kehoaan kovinkaan hyvin. Mutta vähitellen ympäristön ja muiden ihmisten avulla ihminen oppii poikkeuksellisella tavalla käyttämään kehoaan, etenkin hienomotorisiin tehtäviin. Ympäristön vaikutus kehitykseemme on valtava. Kuten Einhornin Aidosti viisas -kirjassa todettiin, oman viisauden kehittäminen on vahvasti sidoksissa toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Luovuus on myös vahvasti kollektiivista. Kuten kirjassa mainitaan, yksinäisinkin luovuus on perusluonteeltaan kollektiivista.

 

Ei kuitenkaan riitä, että haluaa vain olla luova. Luovuus perustuu lainaamiseen, jäljittelyyn, ideoiden yhdistämiseen ja lajitteluun. Luovuus tarvitsee avukseen aikaisempaa tietoa ja asioita, joita voidaan irroittaa kontekstistaan ja yhdistellä. Luovuuteen ei mielestäni ole oikotietä. Se vaatii perehtymistä omaan tapaan katsoa maailmaa. De Bono toteaa hyvin, että luovuus merkitee siirtymää ”näin asia on” ajattelusta ”näin asia voisi olla” ajatteluun. Ehkä luovuus on yksinkertaisuudessaan sitä, että katsotaan asioita useammalta kantilta, löydetään siitä jokin parannettava seikka ja käytetään paranteluun tai kokonaan uuden kehittämiseen keräämiämme tietoja.

 

Luova prosessi

”Kukaan ei voi olla mitään ilman toista ihmistä.”

  • John Archibald

 

Kuten todettua, luova prosessi on kollektiivinen tapahtuma. Mutta luovuus on myös individuaalista. Tärkeä lähtökohta on se, että ryhmän jäsenet ovat avoimia ja he tiedostavat itsensä ja toisensa. Toinen mielestäni tärkeä seikka on se, että luovuudelle on oltava aikaa. Tuttavani sanoi minulle hienon lauseen. ”Luovuus tarvitsee joutilaisuutta.” Jos ajatellaan Tiimiakatemian ympäristöä tai muuta työympäristöä, on luovuudelle oltava aikaa ja tilaa koko ajan. Mutta esimerkiksi kun synnytämme asiakkaalle ratkaisua johonkin ongelmaan, on tietyt asiat oltava kunnossa. Mielestäni luova prosessi ei voi olla aivan päätöntä sekoilua ja kaaosta. Tottakai ideointivaihe on omanlaisensa, mutta kuitenkin tärkeää olisi, että tietyt asiat luovan prosessin aikana ovat kunnossa. Tärkeä rooli on henkilöllä, joka valmistelee tilat, materiaalit, aikataulun, roolit, ryhmäjaon ja muut käytännön toimet. Kun nämä asiat ovat kunnossa, voidaan luomiseen keskittää kaikki aika ja energia.

 

Ihmisten tulee myös valmistella itsenä luovaan prosessiin. Tämä on mielestäni välillä varin haastavaa, varsinkin jos lopuutulokselle on olemassa jokin aikataulullinen takaraja. Tällöinkin on oltava avoin kaikille ideoille ja tarkasteltava asioita laajasti. Mutta toisaalta ryhmän tai yksilön on oltava myös ratkaisukeskeinen. Liiallista horjumista aiheesta sivuun on välteltävä ja perimmäinen kysymys, johon vastausta haetaan, on pidettävä mielessä. Tässä tilanteessa keskeistä on myös ryhmän henkilöiden valinta ja roolitus.

 

Luova hierre ja luovat ryhmät

Tasapaksu ryhmä tuottaa keskinkertaisia tuloksia. Tässä vaiheessa on pakko viitata myös meidän osuuskuntamme tämän hetkiseen tilaan. Olemme ajautuneet tietynlaiseen nollatilaan henkisesti. Tämä heijastuu tuloksistamme, tekemisestämme ja jopa Espanjan retkestämme. Toiminta on jollain tavalla ihan kohtuullisen hyvällä mallilla, mutta tunnistan kuitenkin sen valtavan potentiaalin, jota emme saa hyödynnettyä tällä hetkellä. Osittain se on ollut myös heikkoa johtamista. Olemme keskittyneet johtamaan yksilöitä ja yrittäneet hakea jokaiselle mielestä tekemistä. Mutta meidän on myös pyrittävä johtamaa koko tiimiä ja yritettävä löytää jokaiselle oikea rooli. Tottakai alussa oman vaikeutensa tuovat kaikki mahdolliset kassamallit ja kulttuuri, joka kuitenkin luodaan nollapisteestä. Jotta päästään parhaaseen mahdolliseen tulokseen on luovan ryhmän kokoonpano mietittävä erittäin tarkasti. Tätä on syytä myös ajatella silloin, kun Tiimiakatemialla muodostetaan projektiryhmiä.

 

Kirjassa luetellaan kymmenen huippuluovan ryhmän piirrettä.

  1. Huippuluovilla ryhmillä on yhteinen unelma ja visio, joka on tietynlainen kiintopiste luovan kaaoksen keskellä.
  2. Huippuluovissa ryhmissä isojen egojen välille syntyvät konfliktit ratkaistaan muistuttamalla mission ja vision eli unelman ensisijaisuudesta.
  3. Huippuluovien ryhmien toimintaa varjellaan tietoisesti ulkomaailman tai esimerkiksi emo-organisaationmuiden osien painostukselta, rutiineilta tai ymmärtämättömyydeltä.
  4. Huippuluovilla ryhmillä on todellinen tai kuviteltu vihollinen, joka auttaa ryhmää määrittelemään ja terästämään itsensä suhteessa siihen.
  5. Huippuluovat ryhmät mieltävät itsensä haastajiksi tai altavastaajiksi, jotka kuitenkin lopulta voittavat.
  6. Huippuluovissa ryhmissä työskenteleminen merkitsee usein yksilöille henkilökohtaisia uhrauksia.
  7. Huippuluovien ryhmien johtajat eivät välttämättä ole ryhmän älykkäimpiä tai osaavimpia substanssikysymyksissä, eivätkä he pelkää rekrytoida itseään osaavampia ihmisiä.
  8. Huippuluovat ryhmät perustuvat huolelliseen rekrytointiin ja joukkueurheilukielellä ilmaistuna, kunkin yksilön oikeanlaiseen peluuttamiseen ja roolittamiseen.
  9. Huippuluovissa ryhmissä on usein nuoria jäseniä, mutta ennen muuta niissä on nuorekas henki ja leikkvä toimintakulttuuri.
  10. Huippuluovat ryhmät saavat ryhtinsä ja dynamiikkansa siitä, että niiden tulee lopulta tuottaa jokin ulkoinen, materiaalinen tulos työskentelystään.

 

Mielestäni tämä lista sisältää erittäin hyviä ajatuksia roolitukseen, johtamiseen, luovan prosessin hallintaan ja yleensäkin luovuuden kehittämiseen. Tästä on myös hyvä ammentaa tiimimme seuraavaan synnytykseen ideoita.

 

Liiallinen homogenisuus ei edistä luovuutta. Tiimimme tämän hetkinen näennäisharmoninen tila ei saa meitä yltämään parhaisiin tuotoksiin ja tuloksiin toiminnassamme. Luovissa ryhmissä ja organisaatioissa älylliset konfliktit ovat toivottuja. Niihin halutaan koota riittävän erilaisia persoonia, jotta saadaan aikaiseksi luovaa hierrettä. Tämä kaikki on siis tietyllä tavalla hyvinkin tarkasti harkittua ja suunniteltua. Se vaatii hyvää johtamista.

 

Luovuuden johtaminen

Kuten Kosken kirjassa mainitaan, huippuluovat ryhmät ovat tavallisesti hyvin epähierarkisia ja kollegiaalisia, mutta silti ja ehkä juuri siksi ne tarvitsevat vahvan ja visionäärisen johtajan. Luovuuden johtamiseen ei ole olemassa yksiselitteistä reseptiä, vaan se on yhtä paljon taidetta ja tiedettä. Kuitenkin tutkimusten kautta on saatu nostettua esille neljä seikkaa, jotka löytyvät huippuluovien ryhmien johtajilta.

 

  1. Johtajat määrittelevät ja viestivät mission ja vision. He kommunikoivat intohimoisesti, mutta ilman autoritäärisyyttä, osallistatavat ja sitouttavat ryhmän tehokkaasti.
  2. Huippuluovien ryhmien johtajat luovat ja ylläpitävätluottamusta ja luottamuksen ilmapiiriä, joka on luovassa ryhmässä ja prosessissa erittäin tärkeää.
  3. Johtajat korostavat riskinottoa, uteliaisuutta ja toimintaa.
  4. Johtajat ovat optimisteja ja huokuvat ja välittävät uskoa tulevaisuuteen ja ryhmän mahdollisuuksiin voittaa esteet.

 

Lopuksi on pakko todeta, että itselleni yksi tärkeimpiä luovuuteen liittyviä ajatuksia löytyi suosikkimuusikkoni Neil Youngin elämänkertakirjasta Shakey. Tallenna aina kaikki ideat.

 

”Ehkä sittenkin se. Mikä on hyödytöntä, on loppujen lopuksi arvokkainta ja hyödyllisintä.”

  • Joonas Kokkonen

 

 

Tomi Tajakka

osuuskunta Idealeka

tomi.tajakka@idealeka.fi

 

 

Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!