Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Luovuus ei ole luonteenpiirre tai muu ennalta määrätty asia. Se on toimintatapa.”

Mitä on luova järkevyys? Paljon puhutaan luovasta hulluudesta, josta puhuessa saattaa tulla mieleen lähinnä taiteilijat tai ”elämän taiteilijat” joita voit nähdä kesällä Kirkkopuistossa. Tälläisiä ”luovia hulluja” kuulemma tarvitaan. Varsinkin suuret yritykset kailottavat hullujen ja villien ideoiden perään, joilla he saisivat markkinaedun kilpailijaansa nähden. Mutta tapahtuuko mitään? Jos kaikki etsivät hulluja ideoita jatkuvasti niin eikö niitä pitäisi jo kohta alkaa näkyä?

Ideointiprosessi

Koen, että ideointiprosessilla yritetään saavuttaa, tai ainakin päästä lähelle flow-tilaa. Flowssa kaikki mielet ovat synkronisaatiossa, loistavia ideoita satelee jokaisen suusta ja aika lentää lentämistään. Flowssa syntyy parhaat ideat, tai mikäli ei synnykään on kokemus joka tapauksessa ideoivalle ryhmälle erittäin virkistävä sekä voimaa-antava.

Sana ”prosessi” antaa meille turvaa kaiken kaaoksen keskellä. Prosessissa on tietyt raamit joiden mukaan toimitaan ja säännöt mitkä johtavat meidät hyvään ideointiin ja presentaatioihin. Suomalaiset ovat kansaa, jotka tarvitsevat raameja joiden mukaan toimitaan, sillä niiden puuttuessa lamaannumme kaiken kaaoksen keskellä emmekä tiedä miten toimisimme.

Tarkoittaako tämä siis, että luovuudessa on sääntöjä? Edistääkö rajoittaminen luovuutta? En näe itse, että säännöt rajoittaisivat luovuutta, varsinkaan alkuvaiheessa. Enemmänkin se ohjaa meidät liikkeelle, jotta voimme rikkoa nämä säännöt myöhemmin. Luovuudessa säännöt on tehty rikottaviksi, sillä juuri ajatuksemme alitajuisia ”sääntöjä” ja ”normeja” rikkomalla saavutamme ajatuksemme uusia ulottuvuuksia. Pointtina tässä on siis se, että vaikka prosessi sanana tarkoittaa jotain asiaa joka täytyy viedä läpi saakka sen määräämien protokollien mukaan, voi prosessin keskeyttää tai unohtaa silloin kun tarve vaatii. Ärsyttävintähän olisi se, että flow-tilassa joku tulisi sanomaan sinulle ”ihan siisti flow teillä menossa, mutta meidän täytyy viedä prosessi loppuun asti”. Minä ymmärrän luovuuusprosessin tällä tavoin, sillä luovuus on osaksi (vanhojenkin) rajojen rikkomista.

Pelko ja laiskuus

Voimme keksiä mitä tahansa. Ideamme voivat olla päässämme loistavia ja voimme huomata yhdistelevämme asioita täysin uudella tavalla. Näemme mielessämme niiden valtavan käyttämättömän potentiaalin ja hyödyn mitä se toisi ihmisille. Esittäessämme idean saamme silti joskus kuulla soraääniä kuuntelijoilta. Nämä soraäänet voivat vaikuttaa myös omaan ajatteluusi sillä tavalla, että sinusta voi tulla entistä kriittisempi itseäsi ja muita kohtaan, tai kyynisyytesi uusia kokeiluja kohtaan kasvaa. Miksi hyvä ratkaisuehdotus ei sitten ole muiden mielestä yhtä hyvä?

Uudet ideat, joita meidän pitäisi soveltaa käytäntöön tarkoittaa muutosta. Voimme seuraavaksi kysyä; Mitä muutos tarkoittaa? Muutos tarkoittaa uudelleenasennoitumista, asioiden ”rutiinin” häiriintymistä, sekä lisää työtä. On kirjoitettu lukuisia tekstejä siitä, kuinka muutos aiheuttaa joissakin ihmisissä todellista nihkeyttä ja täten hidastaa organisaation muuttumista sekä uuden ratkaisun käytäntöön viemistä. Voi vain kuvitella miltä ideoivasta ryhmästä tai idean esittäjästä tuntuu silloin, kun työtä on tehty toimeksiannon mukaan eli keksitty ”hulluja ja villejä” ideoita, vain siksi, että johtoporras voi sanoa takaisin ”hyvä idea, mutta en tiedä miten toimii käytännössä”. Halutaan samalla rajoja rikkovia ideoita, mutta samalla ei haluta muuttua. Halutaan pysyä samassa pisteessä kuin aiemminkin ja odotetaan, että messias tulee ja pelastaa. Tämä on sekä pelkoa, että laiskuutta ja nämä kaksi ovat luovuuden ja innostuksen päävastustajia.

Kokeilut

Idean toimivuutta ei voi tietää ellei sitä kokeile. Muistan vielä vuosituhannen alkupuolella esimerkiksi Nokian olleen todella luova ja hullunkurinen yritys. Heiltä tuli aina uudenlainen puhelin mitä kukaan ei ollut aiemmin tehnyt. Ne olivat rohkeita kokeiluja, joiden toimivuudesta ei ollut mitään varmuutta. Nokia rikkoi rajoja vähintäänkin puhelinten muodoissa ja ominaisuuksissa. Nokia oli todellinen markkinajohtaja vielä tuohon aikaan. Aikaan, jolloin puhelimet olivat vielä puhelimia. Esimerkkinä Nokian N-Gage -pelipuhelin, joka oli oikeastaan GameBoy -tyylinen kämmenkonsoli jolla tietysti pystyi soittamaan ja tekemään mitä tahansa oikealla puhelimella pystyikään. Laitteeseen oli omat pelinsä, joka oli lisätuote vain tätä puhelinta varten. Pakkauksessa taisi tulla kaksi peliä valmiina. Tiedettiinkö Nokialla että tulisiko tämä tuote menestymään vai epäonnistumaan? Tuskin. N-Gage oli floppi, mutta ennen kaikkea näen itse sen Nokian rohkeana kokeiluna valloittaa siniset meret ja muuttaa varsinkin nuorten käsitystä kännyköistä. N-Gage oli omalla tavallaan älypuhelinten pioneeri. Ei Nokialla tiedetty tuleeko jokin tuote menestymään vai floppaamaan. Siihen aikaan ei keskitytty vielä samankaltaisuuteen, kuten älypuhelimissa nykyään, vaan kännyköiden muodoilla, ominaisuuksilla ja ohjelmistolla oli oikeasti väliä. Nokia teki rohkeita kokeiluja ehkä löytääkseen tämän ”master key” -mallin, josta kaikki pitäisivät. Nokia teki rohkeita kokeiluja hulluilla ideoilla, tietämättä toimiiko se käytännössä vai ei. Eikö näin kaikkien pitäisi toimia? Kokeilla vaan. Kokeilla jatkuvasti jotain uutta, edes jotain pientä.

Luovuuden voi istuttaa yrityskulttuuriin melko helposti. Lähtökohtana on kuitenkin se mikä kaikilla yrityksillä on jatkuvasti mielessä; palkkaa parhaat työntekijät. Parhaat työntekijät tarkoittaa yleensä parhaita tyyppejä. Tästä on hyvä lähteä, sillä parhailla tyypeillä saa parhaat tulokset. Luovuuden edistäminen yrityskulttuurissa on helppoa siksi, että se ei vaadi massiivisia ponnisteluja. Luovuus on halua tehdä vähän paremmin, joka kerta.

Kirjailija kertoo käyneensä eräällä makkaratehtaalla tutustumiskäynnillä ja odotti tapaavansa perinteisiä stereotyyppisiä suomalaisia työmiehiä, jotka luottavat prosessiin. Toisin kävi, sillä heidän kulttuuriinsa oli istutettu ajatus; ”Jos huomaat helpomman/paremman tavan tehdä jokin asia, kokeile muutosta”. Näin yksinkertaista. Kaiken lisäksi tiedän omasta kokemuksestani, että se toimii.

Kun tekee vähän paremmin joka kerta, kasvaa kokonaiskäsitys koko toimintaprosessista esimerkiksi makkaratehtaalla. Vähän ajan päästä alkaa huomata, kuinka asiat vaikuttavat keskenään. Kun näet isomman kuvan ja olet tehnyt kokeiluja, tiedät millä pienillä jatkoaskelilla saat prosessista entistä tuottavamman ja tehokkaamman. Pienistä tipoista kasvaa iso meri. Jatkuvilla kokeiluilla olet tehnyt aina ”vähän paremmin”. Kohta huomataankin, että vähän paremmin ei olekaan enää vähän paremmin. Se on paljon paremmin.

Kun tehdas toimii paljon paremmin, ihmettelevät kilpailijat keskenään; ”Miten he voivat tehdä asiat noin jäätävän hyvin”. Mutta kaikki onkin lähtenyt liikkeelle vain pienillä askelilla. Ensimmäinen ”vähän paremmin” -teko oli se, että istutimme kokeilemisen kulttuurin yritykseen. Toinen teko oli työntekijöiden ansiota; he tekivät kuten parhaaksi näkivät. Kolmas teko oli molempien yhteinen; nämä kaksi asiaa yhdistyessään muodostavat tehokkaan ja innostavan työympäristön, jossa jokainen päivä on erilainen ja näin innokkuus työtä kohtaan säilyy.

Luovuus:

Vähän paremmin = innokkuus x kokeilut

Vähän paremmin x Aika = Paljon paremmin

Paljon paremmin x Aika / Kokeilut = Paras

Paras = Luovuus

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!