Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Luovuus – mitä se oikeastaan on?

Kirjoitettu 22.10.13
Esseen kirjoittaja: Emma Kautto
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kuinka ideat syntyvät - Luovan ajattelun käsikirja
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski & Saku Tuominen
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En ole koskaan aiemmin kunnolla pysähtynyt miettimään mitä luovuus todella on. Tähän asti olen mielessäni hatarasti yhdistänyt luovuuden lähinnä taiteeseen sekä taiteilijoihin, niin kuin ehkä moni muukin. Mutta nyt opin, että luovuus on paljon muutakin kuin pelkkää taidetta. Toki taiteeseen liittyy paljon luovuuteen kuuluvia elementtejä, mutta luovuus itsessään on paljon muutakin.

 

Käsitykseni luovuudesta meni aivan uusiksi. Nyt kirjan luettuani yhdistän luovuuden ennen kaikkea ajatteluun ja ongelmanratkaisuun. Luovuus on ideoita tuottavaa ajattelua. Sitä, kun jotakin halutaan tehdä paremmin. Kehittämistä ja hiomista. Monesti aivan tavalliseen arkipäiväänkin liittyy luovaa ajattelua, vaikkei siltä äkkiseltään ehkä tuntuisi. Joudumme lähes päivittäin tilanteisiin, jotka vaativat luovaa ajattelua. Joudumme ratkaisemaan eteemme tulevia ongelmia. Luovuus on sitä, että osaa nähdä itsestään selviäkin asioita, joita muut eivät vielä ehkä ole huomanneet. Vanhojen, jo olemassa olevien asioiden ja keksintöjen yhdistelemistä joksikin uudeksi.

 

En keksinyt mitään uutta. Minä vain yksinkertaisesti yhdistelin muiden tekemiä keksintöjä autoksi.” – Henry Fordin näkemys kuuluisan Fordin T-mallin synnystä.

 

Millä perusteella ihmistä voidaan kuvailla luovaksi? Paha kysymys. Kirjan kirjoittajat Koski ja Tuominen nostavat esille mm. asiantuntijuuden. Heidän mukaansa ihminen, joka hallitsee oman asiansa ja alansa, on alallaan myös usein luova. Ja jos ihminen on jonkin alan asiantuntija, on hän yleisesti myös hyvin kiinnostunut asiastaan. Kun ihminen tuntee asiansa ja on siitä kiinnostunut, on hänen myös helpompi keksiä uusia ideoita omaan alaansa liittyen. Olen samaa mieltä. Esimerkiksi minä itse tiedän hyvin vähän tietokonepeleistä, enkä ole niistä kovinkaan kiinnostunut. Minulta onkin ehkä turha odottaa uuden tietokonepelin kehittelyä. Siitä tulisi vuosisadan floppi. Tiimiakatemian aikana (ja sen jälkeenkin) haluan kehittää omaa osaamistani minua kiinnostavilla aloilla mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Niin että kykenen joskus kenties luomaan jotain uutta omalla alallani, mikä se sitten ikinä onkaan.

 

Asiantuntija on ihminen, joka on epäonnistunut kaikilla mahdollisilla tavoilla jollain kapealla alueella.” – nobelvoittaja, atomitutkija Niels Bohr

 

Yksi mielenkiintoinen ominaisuus, jonka kirjoittajat myös liittävät luovuuteen, on uskallus epäonnistua. Luovuustutkimuksessa on todettu, että ”luovat ihmiset ovat toimeliaita, tekevät paljon ja itse asiassa myös epäonnistuvat usein. Juuri siksi he ovat luovia.” Tämä sai minut miettimään. Ja toteamaan, että tottahan tuo, perhana. Itse olen aina pelännyt epäonnistumista. Olen neuroottisesti pyrkinyt poistamaan kaikki pienetkin riskit epäonnistua. Minussa saattaa siis olla myös pientä perfektionistin vikaa. Olen jättänyt varmasti monia mahtavia asioita tekemättä ja kokeilematta juuri epäonnistumisen pelkoni takia. Ja se on pyllystä se. Minun on työskenneltävä pelkoni kanssa, astuttava ulos mukavuusalueeltani ja mokattava oikein kunnolla. Mielellään monta kertaa. Niin että tajuan, että hei, enhän mä siihen kuollutkaan. Elämä jatkuu. Tiimiakatemian aikana tulen varmasti mokailemaan ja tekemään virheitä, suuria ja pienempiä. Haluan ottaa niistä opikseni. Tiimiakatemia antaa mahtavat mahdollisuudet kokeilla kaikkea uutta – ja myös tehdä niitä virheitä. Pelko ei luovuutta ruoki.

 

Ainoastaan ihminen, joka on epäonnistunut ja hävinnyt, tietää mitä vaaditaan onnistumiseen ja voittamiseen.” – Muhammed Ali

 

Kirja käsitteli mielestäni hyvin myös ideointia ryhmissä. Ja ryhmätyöskentelyhän on Tiimiakatemian perusta. Koski ja Tuominen ovat rajanneet toimivan ideointiryhmän melko pienikokoiseksi, jotta kaikki uskaltavat helpommin esittää ideansa eikä ryhmäpaine ole liian suuri. Sen lisäksi isossa ryhmässä yksilön on hankala keskittyä sekä kuuntelemaan muita että kehittelemään omia ideoitaan yhtä aikaa. Isossa ryhmässä on myös usein mukana joku, joka lyttää uuden idean heti alkuunsa. Tiimissämme on parikymmentä nuorta innokasta ideoijaa. Ideointi näin suurella porukalla on kuitenkin, edellä mainituista syistä, hieman haastavaa. Tämä kirjan luku auttoi minua ajattelemaan ja antoi malleja, miten ideointia voisi tiimissämme lähteä kehittämään ja parantamaan.

 

Ideointiryhmän muodostamisen lisäksi kirja antoi hyviä ohjeita ja vinkkejä myös itse ideointiprosessiin. Opin, että ratkaisua tärkeämpää on ongelman määrittäminen. Ongelman määrittäminen on ratkaisevan tärkeää koko prosessin osalta. Joskus syyllistyn siihen, etten paneudu itse ongelmaan kunnolla, vaan kiirehdin suin päin ratkaisuun ja sen keksittyäni huomaan, että eihän se nyt oikeastaan ratkaisekaan ongelmaa. Ja ei kun uusiksi vaan. Ongelman määrittämisen tärkeyden lisäksi opin muutamia erilaisia ideointitaktiikoita, joiden avulla ideointiprosessia voi helpottaa, jossa homma uhkaa käydä liian hankalaksi. Opin myös, että ideoinnissa on hyvä olla rohkea. Vaikka kaikki muut lyttäisivät ideasi heti alkumetreillä, ei se välttämättä tarkoita sitä, että olet väärässä. On tärkeää olla rohkeasti oma itsensä ja uskoa itseensä!

 

Vaikka olisit yksin koko maailmaa vastaan, on mahdollista että sinä olet oikeassa ja maailma väärässä.”

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!