Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Maailmassa On Virhe

Kirjoitettu 07.11.20
Esseen kirjoittaja: Jesse Branthin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Maailmassa On Virhe
Kirjan kirjoittaja: Daniel Rydén
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Maailmassa on virhe

Daniel Rydén

 

 

’’Virheet ovat tekoja, joiden seurauksia emme ole osanneet ennakoida.’’ – Daniel Rydén

 

 

Jes! Me epäonnistuimme!

 

Meidän tiimimme sai tehtäväksi järkätä talon ikoninen vahvuuslaskenta a.k.a vahvari ja aina H- hetkeen asti sen valmisteluihin ja itse suoritukseen suhtauduttiin kirkkain sinisilmin, kunnes sitten itse shown alettua paska lävähti tuulettimeen ja asioita, joita emme osanneet ennakoida alkoi ilmestyä ovista, ikkunoista ja itseasiassa taisi pari probleemaa lennähtää liaaninkin avulla paikalle. Me epäonnistuimme. Vihdoinkin. Miksi olen vähääkään fiiliksissä tästä epäonnistumisesta? No koska tiimimme pääsi just tämän projektin avulla niin lähelle akatemian ydinideaa, kun vaan voi olla mahdollista! Projektiryhmä lähti tekemään rohkeasti täysin uutta ja heille tuntematonta projektia, josta oppia tuli aivan törkeä määrä. Pienen sulattelun ja muutaman hyvin nukutun yön jälkeen he itsekin sen huomasivat.

Tapa oppia epäonnistumisien kautta voi tuntua joistakin hetkittäin pahalta ja nöyryyttävältä, mutta se on samalla erittäin tehokas tyyli kehittää itseään ja tiimiä. Se ei todellakaan ole toimiva toimintatapa kaikille vaan se vaatii valtavasti rohkeutta ja itsevarmuutta uskaltaa lähteä kehittämään itseään tämän ’’oikoreitin’’ kautta. Yleensä pöytään pelataan se turvallisempi ja himmailevampi kortti. Itse epäonnistuminenhan on kuitenkin vasta ensimmäinen steppi tässä ajatusmallissa, jossa epäonnistumiset ovat hieno juttu ja ne koulivat meistä huippuyksilöitä- ja tiimejä. Epäonnistumista on pakko käydä yhdessä läpi ja siitä on ammennettava tiimille yhdessä kaikki oppi mikä vain irti lähtee. Samalla pöydälle on nostettava ne asiat, jotka johtivat epäonnistumiseen; Tapahtuman suunnitelma oli täynnä reikiä, kenraaliharjoitus jäi välistä, rooleista ei oltu sovittu ja meille ennestään tuttu ongelma, eli viestintä oli vastasyntyneen beibin tasolla. Heti seuraavissa treeneissä asiaa lähdettiinkin pilkkomaan entistä pienemmiksi paloiksi ja juurisyitä tarkasteltiin. Treeneissä käytiin laajasti läpi kaikkien mielipiteitä tapahtumasta, kun asiaa oli päässyt pureskelemaan muutaman yön verran. Me ymmärsimme yhdessä muutaman kyyneleen kautta sen, että toisten syyttely ei johda mihinkään ja koimme ennemminkin epäonnistuneemme tiimin sisäisessä toiminnassa, kuin vahvarin parissa.

 

Mitä tapahtuman parissa olisi voinut tehdä toisin? (Treeneissä kartoitettua)

  • Kenraaliharjoitus, oltaisiin huomattu missä tarvitaan apukäsiä.
  • Olisi pitänyt suunnitella paremmin ja tekniikka olisi pitänyt opetella.
  • Konkreettinen aikataulu vielä selkeämmäksi ja siitä pidetään kiinni.
  • Lumipalloefekti paniikin kanssa olisi pitänyt välttää.
  • Projektiryhmän toiminta oli heikkoa. Projektiryhmässä ei ollut selvää johtajaa ja ryhmän roolit olivat epäselviä. Projektiryhmä ei tarpeeksi valmistellut tapahtumaa.
  • Edeltävällä viikolla olisi pitänyt jakaa jo vastuut.
  • Ketään ei saa jättää ongelmatilanteessa yksin.

 

Kirjoitin muutama tovi sitten reflektion kirjasta ’’Kantapään kautta’’, joka käsitteli rohkeita epäonnistumisia ja kyseisessä reflektiossa puhuin siitä, kuinka tiimimme ei ole oikein kohdannut vastaiskuja tämän ensimmäisen vuoden aikana ja kuinka niitä tiimin ja yksilöiden kehityksen kannalta toivoisi enemmän. Näin jälkiviisaana voi sanoa, että olisi ehkä pitänytkin toivoa kyseisessä reflektiossa ennemmin lottovoittoa epäonnistumisien sijaan, mutta mistäs sen olisi voinut tietää, että juuri tuon esseen toive tulisi sitten toteutumaan. Tuossa reflektiossa oli kuitenkin hyvä sitaatti kirjasta, joka innostaa minuakin ottamaan jatkossa haasteellisempia ja opettavaisempia projekteja vastaan, joista minulla ei välttämättä ole ennestään mitään käsitystä.

 

’’Minulla on taipumus ottaa vastaan hommia, joista itsellä ei ole mitään käsitystä. Näin pidän huolen siitä, että opin jatkuvasti jotain uutta.’’

 

Todella mielenkiintoista oli muuten huomata kuinka monen ulkopuolisen oletuksena oli se, että itselläni olisi mieli maassa kyseisen vahvarin jäljiltä ja kieltämättä aika suurena, mutta positiivisena yllätyksenä minulle tupsahti muutamat tsemppiviestitkin asiaan liittyen. Parasta niissä viesteissä oli se, kuinka heille pääsi valaisemaan kolikon kääntöpuolta ja sitä, että ehkä asioita kannattaa tarkastella aina useammasta näkökulmasta. Ei ne epäonnistumiset ole automaattisesti huonoja juttuja, eikä niiden tuomiin tunnetuskiin kannata jäädä vellomaan! Kyseiset herrasmiehet olivat todella kiinnostuneita ajatusmallistani ja lähtivätkin heti fiilistelemään sitä opin määrää, mitä tällaisesta tilanteesta voikaan tiimi saada itselleen ammennettua. Jengi oli loppujen lopuksi siis kiinnostuneita epäonnistumisen tuomista hyödyistä ja ken tietää, ehkä he myös osaavat jatkossa katsoa epäonnistumisia erilaisessa valossa. Yhden herrasmiehen tiesin jo varmasti olevan hyvin erittäin tyytyväinen tähän meidän pieneen kömmähdykseemme ennen, kuin edes juttelin hänelle asiasta ja tämä mies on tiimivalmentajamme Lehtonen. Näimme Lehtosen kanssa tilanteen juuri niin timanttiseksi, kun mitä se olikin ja yhdessä voitiin todeta, varsinkin tapahtuman jälkipuintien jälkeen, että tämä epäonnistuminen oli yksi parhaista asioista mitä Onixialle olisikaan voinut juuri nyt toivoa.

Hyvät akatemialaiset, jatkakaa tai aloittakaa viimeistään nyt se epäonnistuminen!

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!