Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mad Manners

Kirjoitettu 01.12.13
Esseen kirjoittaja: Jugi
Kirjapisteet: 3
Kirja: Mad Manners: Seikkailijan etiketti - Opas maailman tapoihin
Kirjan kirjoittaja: Tuomas Milonoff, Riku Rantala
Kategoriat: 8.4. Ihmisen tulevaisuus

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Madventuresin äijien Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin uusi kirja, Mad Manners Seikkailijan etiketti – Opas maailman tapoihin, on hyvää jatkumoa heidän Seikkailijan oppaalleen. Tässä kirjassa perehdytään syvemmin käyttäytymistapoihin ja siihen, miten missäkin maassa voi toimia maan tavalla. Olen lukenut molemmat mainitsemistani Madventuresin kirjoista ja voisin sanoa, että Mad Manners on jopa edeltäjäänsä hyödyllisempi opus, ainakin jos haluat tehdä kohdemaassa vaikutuksen paikallisiin tietämykselläsi ja osaamisellasi heidän kulttuuristaan. Maailmanympärysmatkasta haaveilevan on hyvä aloittaa Kansainvälisen seikkailijan oppaalla ja löytää sieltä kohteet, minne haluaa matkustaa ja sen jälkeen kaivaa Mad Manners esiin ja opetella hyvät käytöstavat.

 

Innomon toiminnan kohdalla tämän opuksen luku tuli ajankohtaiseksi, kun olemme suuntaamassa koko tiimin kanssa Turkkiin pienelle Istanbulin visiitille. Keskityin siis löytämään kirjasta oleellisimmat asiat meidän matkaamme liittyen ja siihen miten teemme reissusta kokemuksena hyödyllisen. Syy vajaan viikon kestävään Istanbulin visiittiimme on, että ainakin kaksi henkilöä on lähdössä tulevana kesänä pyörittämään ravintolaa Turkkiin. Kokemusta tiimistä löytyy ravintola-alalta, mutta ravintola ulkomailla on sitten jo aivan toinen juttu.

 

Lukemalla Mad Mannersin ja tutkimalla asiaa netistä löysin Turkista asioita, joihin on mielenkiintoista nähdä kuinka hyvin ne pitävät kutinsa jahka on itse käynyt siellä. Yksi tärkeimmistä asioista, joka tulee selvittää aina kohteesta on sen pääuskonnot ja niiden mahdollinen vaikutus jokapäiväiseen elämään kulttuurissa.

 

Turkki on osa Eurooppaa, osa Aasiaa, osa Kaukasiaa sekä osa Lähi-itää. Tämä tekee alueesta mielenkiintoisen, kun paikassa on mahdollista kohdata useita eri kulttuureita. Minkälainen ravintola toimii paikassa, jossa on paikoin suuriakin eroja ihmisten välillä ja kenelle se halutaan kohdentaa. Valtaosa Turkkilaisista on kuitenkin muslimeja, joista suurin osa Islamin-uskon enemmistön edustajia eli sunneja. Mad Manners kirja kehotti opiskelemaan sunnilaisuuden ja shiialaisuuden peruserot ja niimpä lisäsin seuraavaan lyhyet tiivistelmät näiden pääpointeista:

 

Sunnalaisuus on islamin suurin suuntaus. Se on eräänlainen sateenvarjo-liike, joka kattaa yli 90 prosenttia maailman yli miljardista muslimista. Sunnalaiset eli sunnimuslimit seuraavat Koraanin lisäksi profeetta Muhammadin tapoja, joista on muodostunut traditio eli sunna. Sunnalaisuus on myös varhaisen keskitetyn islamilaisen valtion perillinen.

 

Shiialaisuus taas on islamin toiseksi suurin suuntaus sunnalaisuuden jälkeen. Shiialaiset seuraavat profeetta Muhammadia ja hänen serkustaan ja vävystään Alista alkaneen imaamisuvun opetuksia. Šiialaiset uskovat, että Jumala määräsi Alin ja Muhammadin tyttären Fatiman suvun ainoiksi oikeutetuiksi islamin ja Muhammadin sunnan jatkajiksi, ja hylkäävät sunnalaisten kolme kalifia. Sunnalaiset puolestaan hylkäävät shiialaisten Alin jälkeiset imaamit. Istanbulin reissulla muistakaamme siis sunnalaisuuden opit.

 

Turkin reissulla tarkoituksenamme on kartoittaa maan nykyistä ravintolatarjontaa ja ammentaa oppia niiden vahvuuksista ja heikkouksista. Istanbulissa on kuulemma valtava ravintolatarjonta alkaen kebab-kojuista aina kaikista loitstokkaimpiin kansainvälisiin ravintoloihin. En vielä tiedä mihin väliin Innomon mahdollinen tuleva ravintola tässä maastossa sijoittuisi, mutta toivottavasti reissun jälkeen olemme viisaampia. Porukalle on jaettu tehtävät eri aihealueittain, joita heidän on kohteessaan tarkkailtava. Muslimimaat voivat usein olla melko tiukkoja alkoholipolitiikkansa kanssa, mutta luin sellaisen asian kirjasta, että Istanbulissa bisnesnainen/mies päiväkaljalla ei ole ollenkaan tavatonta. Baareissakin kuulemma on jopa hyvä ostaa kaikki tuplana niin ei joudu liian usein raivaamaan tietään tiskille. Mad Manners oli luokitellut Turkin kirjassaan Lähi-idän maihin, mutta sanoi sen olevan jos mahdollista kaikista lämimpänä länsimaita kulttuuri- ja asenneilmastonsa osalta. Tämä ei varmasti ole yhtään huono juttu ravintolaa miettiessä.

 

Mitäs nyt sitten, kun lentokone nousee ilmaan ja matka Istanbuliin alkaa? Jokaisen meistä on hyvä osata käytöstapoja sen verran ettei ketään hävetä tarvitse ja siksi kokosin pientä listaa muistettavista asioista vaikkapa asiakaskäynnille Turkin maalla.

 

Tervehdyksissä perinteinen poskisuudelma tervehdys on vaihtunut ohimoiden kosketukseen, tosin vastakkaista sukupuolta ei kosketa ja on hyvä odottaa toisen aloitetta niin ei ainakaan mene mönkään. Kun tervehdykset on vaihdettu ei vieläkään mennä asiaan vaan höpötellään niitä näitä ja vastaillaan sekä kysellään kuulumisia. Suoraan puhumista vältellään usein kohteliaisuuttaan, joten on osattava tulkita milloin vastapuoli puhuu totta ja milloin hän haluaa olla vain loukkaamatta. Tästä hyvä esimerkki oli syömään kutsuminen, johon ei pidä sännätä heti ensi käskystä. Näin vältetään tilanteet, joissa ruokaa on tarjottu kohteliaisuuttaan vaikkei sitä välttämättä olisikaan.

 

Jos ja kun sitten päästään siihen kahvi- tai ruokapöydän ääreen noudatetaan hyviä käytöstapoja. Kahvista on epäkohteliasta kieltäytyä ja sitä on hyvä hörppiä vähintään pari kolme kuppia. Siinä vaiheessa, kun tuntuu ettei enää kestä voi pyöräyttää kupin nurin niin asia on sillä selvä. Ruokailun osalta oli enemmän sääntöjä. Kuten täälläkin hyviin tapoihin kuuluu, on kädet pestävä ennen ateriaa sekä aterian jälkeen. Aloittaessa kiitetään Allahia ja lopettaessa Jumalaa. Ahnehtiminen on myös pahasta ja maha tulisi syödä aina vain kolmannekseen asti täyteen. Loppu tila jätetään vedelle ja ilmalle. Lautaselle kannattaa myös jättää nokare ruokaa. Tämä tieto helpottanee meidän reissussa ainakin ruokaryhmää, jonka tehtävänä on tutustua paikalliseen sapuska tarjontaan. Napaa ei tarvitse vetää räjähdyspisteeseen asti vaan ruoasta voi hyvällä omalla tunnolla nauttia kohtuudella. Eleistä on hyvä muistaa se, että ne ovat hieman erilaiset kuin meilläpäin. Pään pudistaminen tarkoittaa myöntävää vastausta ja kieltäytyminen tehdään kallistamalla päätä takakenoon samalla päästäen kielellä naksahtelevia ääniä. Michael Audio on tälläisten äännähdysten erikoismies, joten ei muutakun naksauttelemaan Turkin puolella.

 

Pukeutumisesta ei pitäisi tulla meille mikään ongelma vaikka melko peittävää sen tuleekin olla. Joulukuun keskimääräinen ylin lämpötila on vain kymmenisen astetta, joten uskoisin kaikkien pitävän mielellään vähän enemmänkin vaatetta päällään.

 

Reissussa voidaan sitten kippistää sanomalla Serefee tai Sagliginiza!

 

MUISTILISTA TURKIN REISSULLE:

1. Tervehdi lämpimästi, äläkä mene suoraan asiaan

2. Tunne kohdemaan uskonto: Islam →  sunnalaisuus

3. Pukeutuminen: Peittävää vaatetta ylle

4. Ole kohtelias: Small talk kunniaan

5. Turkissa ihmistä kutsutaan luokse suoralla kädellä, sormien matkiessa raapimista siten, että kämmen osoittaa alaspäin.

6. KIPPIS: Serefe “kunnialle” Sagliginiza “terveydeksenne”

7. Pese kädet ennen ateriaa ja sen jälkeen. Kiitossanat: Bismillah ja Alhamdulilah

8. Kuppi nurin, kun kahvia ei enää uppoa, juo kuitenkin 2-3 kupillista.

9. Jätä nokare lautaselle

10. Maksa aina laskut vaikka niille kaveri kintaalla viittaisikin.

11. Pidä hauskaa!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!