Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Madventures

Kirjoitettu 24.05.15
Esseen kirjoittaja: Ella Hurskainen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Madventures- kansainvälisen seikkailjan opas
Kirjan kirjoittaja: Tuomas Milonoff ja Riku Rantala
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kevät alkaa olla finaalissa, ja ajattelin, että haluan tähän loppuun lukea vielä jonkun innostavamman ja rennomman kirjan. Päätinpä siis ottaa lukuun Madventuresin- kansainvälisen seikkailija oppaan. Tämä kirja sopi myös hyvin minun fiiliksiin, sillä eihän meidän Euroopan roadtripistäkään ole kuin muutama viikko aikaa.

 
Tuleva Mymmimme siintää vielä kaukaisessa tulevaisuudessa, eikä se oikein vielä tunnukaan realistiselta. LC kuitenkin sai minut tajuamaan sen, että me todella voimme matkustaa yhdessä, ja tulemmekin matkustamaan. Pienen pieni innostus mymmiä kohtaan on siis jo herännyt, ja varmasti ajan saatossa se vain kasvaa ja kasvaa yhä suuremmaksi. Sitten kun mymmi on lähempänä, aion ottaa tämän kirjan uudelleen lukuun, sillä tämä oli täynnä mahtavia matkavinkkejä ja käytännön neuvoja siitä miten maailmalla pärjää.

 
Matkustelu on ollut minulle pienestä pitäen ihan lemppari juttu, ja olenkin nähnyt Eurooppaa tähän ikään mennessä jo aika paljon. Miellä oli perheemme kanssa tapana käydä joka vuosi jossakin matkalla, ja vanhemmillenikin on ollut todella tärkeää, että pääsemme näkemään erilaisia paikkoja. Lomamme ovat kuitenkin usein olleet lähinnä eri turistikohteisiin, ja pienenä nautinkin siitä todella paljon. Nykyään kuitenkin kun olen kokenut niin monta turistilomaa, minulle on tullut kova hinku nähdä maailmaa eri tavalla. Mielestäni kaupunkilomat ovat antaneet minulle paljon enemmän kuin ns. etelänlomat, sillä silloin tulee käytyä paljon enemmän erilaisissa paikoissa. Minua ei kuitenkaan niinkään kiinnosta kaikki kuuluisat nähtävyydet, vaan haluan etsiä erilaisia mielenkiintoisia paikkoja omien mielenkiintojeni mukaan. Minua kiinnostaa todella paljon tutustua eri maiden ihmisiin ja kulttuureihin. Haluaisin matkoillani mieluummin asua paikallisten keskuudessa ja nähdä mitä elämä erilaisissa paikoissa todella on.

 
Millainen matkustaja minä olen?
Olen oppinut matkoilla itsestäni paljon, varsinkin nyt vanhemmalla iällä. Olen matkantekijänä melko huoleton, enkä todellakaan pidä liian kiireisistä ja suunnitelluista matkoista. Tarkemmat metrojen ja bussien aikataulut jätän mielelläni muiden huoleksi. Haluan kokea seikkailuja, ja nähdä yllättäviä asioita. En siis halua lähteä turistilomien ohjatuille matkakierroksille, vaan mieluummin otan pyörän alle ja lähden kiertelemään paikallisia kyliä ja etsin uusia tuttavuuksia.  Olen huomannut ottavani usein pienen johtajan roolin kaveriporukalla matkustaessamme. Minä saan yleensä porukan liikkeelle matkoilla, sillä en jaksa jäädä esimerkiksi hotellille nyhväämään, jos mahdollisuus on nähdä jotakin uutta ja siistiä. Minua ärsyttää matkaseurassani laiskuus, ja vihaan lausetta ”Levätään nyt hetki tässä hotellilla”. Koko ajan pitää olla menossa, ja keksimässä uutta aktiviteettia. Tämän suhteen täytyy kuitenkin myöntää, että olen hieman rauhoittunut iän myötä. Olen matkaseurana välillä myös aikamoinen jääräpää, ja haluan saada oman tahtoni läpi. Jos lähden maailmalle, haluan saada kaiken mahdollisen irti, joten siksi minulle on tärkeää päästä paikkoihin, mitkä minua itseäni kiinnostavat.

 
Duudsoneitten kirjassa painotettiin sitä, että matkalle kannattaa tarkasti miettiä oikea matkaseura. Haluatko lähteä yksin, kaksin vai porukassa?
Itse en ole koskaan matkustellut Suomen rajojen ulkopuolella täysin yksin, mutta se on kyllä haave minkä aion jossain vaiheessa elämää toteuttaa. Yksin matkustamisessa on tietysti omat riskinsä, ja orpo-olo voi yllättää hetkenä minä hyvänsä. Itse olen vielä kova ikävöimään, joten sen takia yksin matkustaminen tuntuu hieman pelottavalta ajatukselta. Kun matkustaa yksin, voi mennä ihan minne itse haluaa, eikä tarvitse ottaa huomioon toisen tarpeita ja suunnitelmia. Silloin pystyy täysillä keskittyä ympärillä olevaan, sillä ei tarvitse kiinnittää toiseen huomiota. Duudsonit korostivat kirjassaan sitä, että yksin matkustaessa ei varmasti kuitenkaan jää yksin. Maailmalla on paljon porukkaa, jotka ovat lähteneet kiertelemään täysin yksin, joten heihin törmää varmasti, jos vain suinkin haluaa, ja vaikkei haluaisikaan. Yksin matkustaessa siis varmasti näkee maailman avarasti ja täysin uusin silmin, ja tutustuu uusiin ihmisiin helposti. Ei kuulosta lainkaan hullumalta vaihtoehdolta.

 
Porukassa matkustamista olen harrastanut elämässäni paljon. Oman kaveriporukkamme kanssa olemme käyneet mm. Espanjassa, Lontoossa ja Tukholmassa. Nämä kaikki reissut ovat menneet tosi mukavasti, sillä meillä on ollut matkoillemme kaikille melko samanlaiset odotukset, ja olemme kiinnostuneet samantapaisista asioista. Tunnemme toisemme myös niin hyvin, että uskallamme sanoa suoraan asiat. Viimeisin reissu isommassa porukassa oli tiimimme kanssa Eurooppaan. Se reissu jännitti minua todella paljon, sillä tiesin miten erilaisia me kaikki olemme keskenämme, emmekä vielä tunne toisiamme niin hyvin. Olin varautunut moniin ristiriitaisiin tilanteisiin ja erimielisyyksiin, mutta yllätykseni niitä tulikin odotettua vähemmän, vaikkei niiltä kokonaan vältyttykään. Tähän suurin tekijä oli luultavasti se, että kaikki lähtivät matkalle rennolla asenteella, ja pyrimme tekemään matkasta kaikille mahdollisimman mukavan. Emme kuitenkaan mielestäni jutelleet tarpeeksi siitä, mitä kukin haluaa nähdä ja minne mennä. Matkaa ei juurikaan suunniteltu yhdessä etukäteen, joka oli toisaalta mielestäni kiehtovaa, mutta toisaalta hieman ahdistavaa. Erilaiset mielenkiinnon kohteet herättivät erimielisyyksiä, sillä ei ollut mitenkään mahdollista täyttää kaikkien toiveita.

 
Tulevia Bisneran ulkomaanmatkoja ajatellen:
– Täytyy paremmin keskustella siitä, mitä kaikki odottavat matkalta ja minne jokainen haluaa päästä käymään
– Täytyy varata tarpeeksi aikaa matkustamiseen, ja paikoissa olemiseen, sillä jatkuvassa kiireessä ei saa matkasta läheskään niin paljon irti
– Ei pidä hengailla koko ajan isolla porukalla, sillä silloin paikallisiin tutustuminen on paljon hankalampaa
– Täytyy etukäteen katsoa paikkoja, missä vierailemme ja käymme matkan aikana, sillä siinä säästää paljon aikaa

 
Unelmieni matka olisi huoleton, täynnä yllätyksiä ja uusia ihmisiä. Ottaisin repun selkään, lompakkoon muutaman satasen ja varaisin lennot tuntemattomaan. Yöpyisin paikallisten ihmisten sohvilla (coachsurfing) ja tutustuisin eri maiden kulttuureihin ja tapoihin täysin uudella tavalla. Ehkäpä toteutan tämän toiveen Mymmillä, ja lähden hetkeksi yksin kiertämään maita ja mantuja.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!