Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Madventures

Kirjoitettu 07.06.15
Esseen kirjoittaja: Sara Savolin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Kansainvälisen seikkailijan opas
Kirjan kirjoittaja: Riku Rantala,Tuomas Milonoff
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jokaisen MYM-vastaavan must-read teos, joka kertoo kaiken pakkausvinkeistä kokeilun arvoisiin paikallisiin ruokaan.

 

Millio on nyt alustavasti päässyt harmoniseen yhteisymmärrykseen reitistään, joka menisi kutakuinkin seuraavanlaisesti: (lisäksi Madventuresin ”vaikeusaste”

Rio-VäliAmerikka-USA roadtrip-Uusi-Seelanti-Japani-Nepalin vaellus. Kirjasta heti kenties käytännöllisin huomio oli nähdä eri maiden budjettitarve, etenkin niden maiden suuretkin erot, joissa näin länkkärinä ei näkisi olevan niin paljon eroa. Pohdimme esimerkiksi Tiibetin ja Nepalin välillä vuoristo kohteena, mutta nähtyäni suuren eron, montako päivää pärjää kussakin maassa 1000€lla, valinta oli selvä; Nepali –, Tiibet —. Arvaa kaksi kertaa kumpaan käy Million matka.

 

Aussien ja Learning Circuksen jälkeen, on melko selvää, että ryhmämatkailu on rankkaa ja uuvuttavaa, kun kaikki haluavat mennä ja tulla miten sattuu, jollain on aina vessahätä, nälkä, väsy tai muuten vain huono hetki. Silti ainakin itse haluan reissata mymminkin porukalla, unohtamatta kuitenkaan jo näin etukäteen järjestettyä omaa aikaa. Porukalla luodaan kuitenkin usein parhaita muistoja ja hulluimpia tilanteita.

 

Kirjassa kuvailtiin erilaisia travellerityyppejä. Omaksi haasteeksi tulee luultavasti turha ”extreme-Ekeily”, jo nyt budjettiin on kirjattu jos jonkinlaista aktiviteettia haihäkistä laskuvarjohyppyyn. Itse matkustaminenkinhan on melko rankkaa, ja sluibailullekin on jätettävä aikaa, joten voi olla että joitain listan juttuja olisi karsittava jotta ei tarvitse juosta koko 4 kuukautta paikasta toiseen. Pitäisi ehkä tajuta että ehtiihän sitä matkailla myöhemminkin, ei tämä viimeiseksi jää. Tietysti sellaisiin paikkoihin kannataa nyt mennä, mihin ei sitten itsekseen ehkä raaskisi, esim Uusi-Seelanti.

 

Olen Madventuresin tyyppien kanssa samoilla linjoilla siitä että antoisin tapa matkustaa on tutustua maahan paikallisten silmin, eikä jumittua perus turistikohteisiin. Siksi alammekin keräämään nyt kontaktilistaa matkakohteistamme. Valmiina takataskussa odottaa ainakin vuoristokoti Riossa Learning Expedition vieraan luona. Varmasti muitakin alkaa löytyä kun miettii verkostoaan laajasti. Olisi tosi jees löytää joka maahan ainakin pariksi päiväksi paikallinen opas joka osaa kertoa kaikki parhaat vinkit ja menomestat.

Paikallisten kanssa saattaa myös huomata paikallisten janlänkkärihintojen eron esim. Taksitaksassa ja ruuassa. Meille hinnat ovat huomattavasti korkeampia kuin paikallisille mutta paikallisen völjyssä saatat saadakin ”paikallisalea”. Ei paha.

 

Hyvän vinkin esim. Aussimatkaamme varten oli WWOOF-järjestö, jonka kautta voi päästä ympärimaailmaa luomutiloille hommiin ilmaiseksi, mutta majoitus ja ruuat katetaan. Voi olla että olemme jo vähän myöhässä, sinne ei ilmeisesti ihan extempore ole asiaa, mutta tämä oli kyllä tutkimisen arvoisa huomio, koska jo vuosia turistikohteita kolunneena kaipaan jo uusia näkökulmia matkailuun.

 

Kotipuolen asiat kannattaa kyllä matkalle lähtiessä hoitaa mallikkaasti ja ajoissa. Hyvä vinkki oli ottaa passikuvia mukaan, jos vaikka sattuukin päättää haluta maahan johon tarvitaan viisumi. Postit kannattaa kääntää porukoille, laittaa ei-mainoksia kyltti tai irtisanoa vuokrasoppari muutenkin. Kaikista dokumenteista kannattaa olla kopiot sähköpostissa.

 

Rokotteita tarvitaan myös matkalle vähän enemmän kuin perus Kanarian lomalle. Hepatiitit ja jäykkäkouristus ovat toki ihan must, mutta lääkäriltä kannattaa kysyä myös muista suosituksista, kunhan reitti selviää tarkemmin ja tiedät missä ja milloin.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!