Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Madventures – LekaMyM

Kirjoitettu 08.12.15
Esseen kirjoittaja: Ville Komaro
Kirjapisteet: 3
Kirja: Madventures
Kirjan kirjoittaja: Ari Lahdenmäki, Tuomas Milonoff ja Riku Rantala
Kategoriat: 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tätä on odotettu kolme ja puoli vuotta! Lähtöni Tiimiakatemialle vuonna 2012 sinetöi silloiselta tiimiakatemialaiselta kuulemani tarinat valmistuneiden maailmanympärimatkoista. Nämä matkathan on tietysti rahoitettu tiimien jäsenten kovalla työpanoksella, mutta olin valmis ottamaan haasteen vastaan. Nyt on siis se hetki, että valmistun noin viikon kuluttua ja meidän tiimin MYM –lähtöpäivä häämöttää tammikuun 26. On olo, että onneksi tää on kohta ohi, mutta myös samaan aikaan todella haikea fiilis. Kohta tämä on oikeasti historiaa. Noh.. mutta sen enempää haikailematta tartuin Madventuresin opukseen kerätäkseni itselle hieman kokemuksia ja ajatuksia kokeneilta travellereilta omaa matkaani varten.

”Etukäteen ei kannata suunnitella liikaa tai muuten voi helposti kadottaa reissun arvokkaimman asian – vapauden.”

Itse odotan reissulta ehkä eniten juuri tuota vapauden tunnetta. Heräät aamulla tietämättä tarkalleen mikä päivä on, mitä kello on tai edes välttämättä missä olet ja parasta on se, että itsestä tuntuu siltä ettei sillä ole edes mitään väliä.

Yksin vai yhdessä matkalle?

Lähtökohtaisesti ainakin itse ajattelin MYM:in ”viimeisenä” yhteisenä reissuna tiimin kanssa, jonka kanssa on kasvettu, tehty töitä ja opittu viimeiset 3,5 vuotta. Itsessäni kuitenkin asustaa pieni travelleri, joka ehdottomasti haluaisi tutustua paikallisiin ja heidän kulttuuriinsa, mutta silti viettää aikaa tiimin kanssa. Kuinka yhdistää nämä? Kirjassa todetaan:

”Kun ystävä ei ole koko ajan vieressä, on helpompi tarkkailla uutta ympäristöä, omeä vaikutteita, kirjoittaa matkapäiväkirjaa, lukea ja valokuvata. Voi keskittyä kokemaan enemmän, kun ei tarvitse keskittyä johonkuhun toiseen. On myös helpompaa häivyttäytyä paikallisten sekaan ja päästä näkymättömän tarkkailijan asemaan, kun ei juttele ystävän kanssa vierasta kieltä. Myös paikallisten on luontevampi tutustua yksinäiseen matkailijaan. Kaksikkoa tai ryhmää on hankalampi lähestyä – voi helposti tuntua siltä, että keskeyttää jotain tai tunkeilee.”

Madventuresin pojat kuitenkin nostavat hyviä pointteja myös kaksin tai ryhmässä matkustaessa. Kuten esimerkiksi sairastapauksissa on usein mukava, että joku tuttu on tukena ja jaettu ilo on paras ilo. Kimppamatkaamisessa on selvää, että ihmisten on oltava valmiina kompromisseihin ja jokainen ei pääse toteuttamaan omia unelmiaan täysin tällaisella reissulla ja se on vaan hyväksyttävä. Itse ainakin ajattelin ottaa irti tästä reissusta kaiken, vaikka sitten siitä näkökulmasta, että en usko samanlaista tilaisuutta tulevan lähivuosina. Harvempi pääsee maailmalle ikinä ja sitäkin harvempi saa mukaansa 10 kaveria ;).

On se aina ilo, jos tapaa Suomessa jonkun ulkomaisen travellerin joka osaa edes yhden sanan Suomea. Samasta syystä täytyy ottaa neuvosta vaari ja opetella matkakohteiden kohdekielestä perusasioita.

Opettele paikallista kieltä jo ennen matkaasi niin paljon kuin mahdollista. Vähintään perussanastoa, kuten tervehdykset ja kiitokset, kannattaa tankata. Paikalla kieltä kannattaa opetella itse aktiivisesti: lukusanoja ja matkanteossa välttämättömiä ilmauksia, kuten vaikkapa hotellihuone, bussi, vessa , anteeksi, ruoka, vesi , kalja ja tietenkin kippis.”

Itsellä ei ainakaan vielä ole sen suurempia suunnitelmia tekemisen ja näkemisen suhteen maailmalla. Macchupicchu on sellainen, mitä erillisenä juttuna odottaa, mutta muuten ei ole paljon jaksanut ressata suunnittelujen suhteen. Olen vahvasti samaa mieltä Madventuresin poikien kanssa, että:

”Liiallisen suunnittelun vaarana on se, että päätät matkasi sisällön etukäteen. Yllätyksellisyys vähenee ja seikkailu muuttuu pelkäksi paikkojen konemaiseksi rundaamiseksi.”

Itsellähän kotiasiat on aikalailla järjestelty matkaa ajatellen, mitä nyt autoon ja linjasaneeraukseen liittyvät asiat ovat kysmysmerkkejä. Tärkeimpänä nyt täytyisi miettiä mitä sinne matkalle tarvitsee.

  • Kannettava akunlaturi (puhelinta varten)
  • Ipad + laturi
  • Passi, lentoliput, kopiot niistä
  • Lompakko (jossa vain matkalla välttämättömät kortit)
  • Käteistä ensimmäisen kohdemaan mukaan
  • 7-10 päivän alusvaatteet, t-paidat/hihattomat ja sukat
  • Muovipussukoita + muutama jätesäkki (rinkan suojaamiseen ääriolosuhteissa) + minigrip + jesari
  • Pitkiä housuja ja paitoja auringolta suojautumiseen
  • Sadevaatteet
  • Kuullokkeet
  • Välttämättömimmät hygienia tavarat ja lääkkeet
  • Hyttysverkko / permitiivibandana meininki
  • Makuupussi
  • Riippumatto
  • Päiväreppu
  • Urheilujalkineet + trekkijalkineet + everydayjalkineet
  • Leatherman + muutama metri kevyttä narua (esim pyykkihommiin)
  • Munalukko + useampi vara-avain
  • Aurinkolasit
  • Verkkovirta-adapteri
  • Pyyhe
  • Uimavermeet
  • Illaksi pitkää puuvilla vaatetta suojaamaan ja lämmittämään
  • Nenäliinoja
  • Ruskapullo

Nyt on suunnilleen rinkkakin pakattu ja mieli avoimena uusia kulttuureja ja ihmisiä kohtaan. Se ei matkusta, joka pelkää.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!