Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mahdollisuuksien vuorikiipeily

Kirjoitettu 20.05.14
Esseen kirjoittaja: Alli Laukkanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: The finnish miracle
Kirjan kirjoittaja: André Noël Chaker
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

André Noëlin mukaan mahdollisuuksien polku on viisiportainen tunturi, johon kuuluu avoin mieli, yritys ja erehdys, työnteko ahkerammin ja fiksummin, sisu sekä omana itsenään oleminen. Kirja oli ensimmäinen, joka oikeasti imaisi mukaansa runsaine suomi-esimerkkeineen ja havaintoineen, ja se herätteli ajattelemaan paljon omaa matkaansa niin projekteissa kuin henkilökohtasessa elämässäkin (SYTYIN).

Ensimmäisenä oli siis avoin mieli. Tärkeää mahdollisuuksien luomisessa on raja-aitojen kaato omasta päästään. Ajatukset, kuten “se ei ikinä onnistu”, ovat vain oman itsensä lyttäämistä, kun vaihtoehtona olisi rajattomien mahdollisuuksien näkeminen! Ennakkoluulojen ja urpojen ajatusten lisäksi tieto on tärkeää, ja sen luulisi olevan helppoa hankkia, sillä sen lisääntyminen on progressiivista: mitä enemmän sinulla on tietoa, sitä helpommin ja enemmän sitä tarttuu lisää tietopohjan karttuessa. Huomaan minulla olevan vaikeuksia varsinkin urpojen ajatuksien ja sulkeutuneiden aivojen kanssa: vedän ihan itse maton itseni alta, ja sokaistun vaihtoehtojen paljoudesta kuvittelemaan ettei niitä kerta kaikkiaan edes ole. Tiimiakatemia on näissä tilanteissa siunaus sekä kirous: se tavallaan pakottaa ajattelemaan, mutta se voi olla samalla myös niin ahdistavaa että sulkeutuu entistä enemmän. Olen kyllä huomannut kevään edetessä sietokyvyn kasvaneen ja energiatasojen nousseen joten varmaan hyvään suuntaan ollaan menossa.

Seuraava askel on yritys ja erehdys. “Totuus paljastuu, erehdys erehdykseltä”, sanoo Freud, ja tottahan se on järjellä ajateltuna; jos onnistut kerralla, mistä tiedät mikä on sattumaa ja mikä oikean työn tulosta? Olisi tärkeää oppia epäonnistumaan rakentavasti, mutta Suomen kulttuurissa se on vaikeaa: ei saisi onnistua eikä epäonnistua, ja ollaan supersuorittajia: pelätään ettei ollakkaan oikeassa. Tähän kirjailija ehdotti syyksi sitä, että tietoa pidetään vakan alla, epäonnistumisista vaietaan. Minulle epäonnistuminen on todella vaikeaa tärkeissä asioissa, koen menettäväni palan itseäni, jos jokin iso asia menee huonosti. Uskon siihen auttavan juuri tietoisuus siitä, että muutkin tekevät mokia, sekä omat onnistumiset ja myöskin ne epäonnistumisen kokemukset.

Ja kaikkihan me ollaan kovia ideoimaan, mutta ideat ovat tyhjiä ilman toteuttajia, joten olisi opittava tekemään töitä ahkerammin ja fiksummin. Työn hyötysuhde on yhtä suuri kuin työpanos kerrottuna älyllä ja (työ)kulttuurilla. Tämä tarkoittaa sitä, että ilman työpanosta ei ole työn hyötysuhdetta. Älyllä voi myös “korvata” työpanosta, ja turhaa ponnistelua nostaen laatusuhdetta, sillä turhat työtunnit älyttömyydellä on tutkimustenkin mukaan haitallisia kilpailukyvylle. Omastakin kokemuksesta huomaa, että mitään järkevää ja siistiä ei synny siitä, että puurtaa vain pitkää päivää ilman suunnittelua. Pitäisi käyttää omaa kokemusta ja tietopohjaa apurina, ja oikeasti ottaa se aivokapasiteetti rohkeasti käyttöön.

Ja mitä tuohon (työ)kulttuuriin tulee, niin selkeästikin tieto siitä, minkälainen on asiakasympäristö, auttaa kohdistamaan tuotetta, ja työympäristön tuntiessa tietää, miten työskennellä kenenkin kanssa. Lisäksi jos luottamus löytyy, löytyy myös nopeammat sopimukset sekä jouhevuus työnteossa. Tämä sai minut pohdiskelemaan sitä, että miltä itse vaikutan muiden silmissä. Olenko luotettava? Jos sovin jonkun asian, uskooko ihmiset, että saavun paikalla ja teen, vai kiiltääkö siinä epäilys? Miten sitä pystyisi parantamaan?

Vaikka kirjassa paljon suomalaisia ylistettiinkin, mainittiin myös pari parantamisseikkaa, kuten hiljaisuuden pimeä puoli. Hiljaisuuttahan voi pitää myös hyvän kuuntelijan merkkinä, mutta se voi myös olla nihkeää viestintää, mihin se usein saattaa meillä kaatua. Myös työn oikea fokus (ding ding tiimi!) on joskus hakusalla. Oli tutkimusta, jossa selvisi, että yritykset käyttää kapasiteettinsa nykyisten tuotteiden suorituskyvyn parantamiseen, kun raha tulee liiketoimintainnovaatioista, kuten uusista bisnesmalleista ja verkostoitumisesta. Siis 2% projekteista tuottaa yli 90% arvosta! Meilläkin huomaa hommien aina lähtevän ihan sivuraiteille, onneksi ei ole kyse vielä isoista rahoista..

Neljäs porras on sisu. Ilman sitä ei pääse “seuraavalle tasolle”, sillä näin täällä ylempänä vuorella alkaa jo tuulla. Kirjailija kuvaili tilannetta nuorallakävelynä; nuoran toisessa päässä jähmettyminen nykyisyyteen, ja toisessa päässä haluttu uusi tilanne. Matka on sisun avulla muuttumista ja nuoralla tanssimista, rajojen rikkomista ja uskaltamista. Suomalaistahan sitä tunnetusti löytyy, mutta ruotsalaisten sanoin meininki saattaa joskus olla tekemisen sijaan “management by perkele”, joka kuulostaa tosi mairittelevalta. Sisua löytyy varmaan meistä kaikista kuin pienistä kylistä, mutta omalla kohdalla on ainakin ongelmaa kanavoida sitä rakentavasti. Miten sitä sitten saisikaan projekteihin ja muuhun tämän hetken juttuihin.

Viimeinen, muttei vähäisin, porras on omana itsenä oleminen, sillä siitä syntyy luotto muiden silmissä. Besides, kuka jaksaa/pystyy esittämään jotain muuta kuin mitä on pitkään? Omana itsenä olemiseen kuuluu persoonallisuus, aitous sekä itseluottamus, ts. “Omana itsenä olemisen graalin malja”.

Persoonallisuus voi olla sinun siunaus tai kirous, riippuen sen käytöstä. Voit erottua eduksesi, toimia hieman normeja vastoin, onhan se menestyksellekin tärkeää osata olla erilainen jotta nouset kilpailijoista TAI voit olla se hihhuli joka kannattaa juurikin hieman liikaa omia juttuja eikä kuuntele muita.

Aitouteen liittyy systemaattisuus tilanteissa toimiessa, sekä alkuperäiset arvot. Esimerkkinä tästä oli Nokia tires, jossa mainostetaan ainutlaatuista ja alkuperäistä, sillä tokihan suomalaiset tietää, minkälaiset talvirenkaiden kuuluu olla.

Mitä tulee itseluottamukseen, on kyse riskin hyväksymisestä. On tärkeää nähdä epäonnistumisen näkeminen onnistumisen väkinäisenä osana (mieti vaikka Roviota: Angry Birds oli vasta niiden 56. peli.) Lisäksi luottamus itseensä ja tekemiseensä, rohkeus yrittää sekä kokemus ovat isoja osia. Kokemuksen kohdalta olen itse saanut juuri elävän esimerkin, kuinka se kasvattaa itseluottamusta: kun tekee ja onnistuu, energiatasot nousee ihan uudelle levelille, ja täten rohkeuskin yrittää nousee.

Lisäksi tietopohja, analyyttinen fakta ja pohdiskelu ovat tärkeitä, mutta ei saa silti liikaa miettiä mahdollisia huonoja lopputulemia (minun akilleen kantapää), sillä se taas estää kokeilemasta. Ethän sinä voi ennustaa kaikkea, ja vain kokeilemalla oppii!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!