Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Markkinointia, markkinointia ja vähän lisää markkinointia

Kirjoitettu 08.03.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 1
Kirja: A Very short, fairly interesting and reasonably cheap book about studying marketing
Kirjan kirjoittaja: Jim Blythe
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Katsausta markkinointiin yleisellä tasolla lähdin etsiskelemään näin ensi alkuun, kun markkinoinnin teoriaan päätin nyt lähteä syventymään. Jim Blythen kirja osui sattumalta silmään Lutakon kirjastosta ja ei ollenkaan huonoksi vaihtoehdoksi kirja osoittautunutkaan. Tilannehan on minulla nyt se, että valmennusbisnestä lähden kasailemaan, eli tuotteistamista ja markkinointia luvassa. Ensi alkuun pohdin, että olisi hyvä saada itselle vähän kuvaa maailman meiningistä näin markkinoinnin näkökulmasta ja pohtia että miksi touhua yleensäkin tehdään. Ja miten hommassa tulisi moraali ottaa huomioon.

Koko kirjahan oli oikeastaan vaan muiden gurujen teorioiden esiin nostamista ja mitään uutta Blythe ei itsessään tarjonnut. Hyvä niin, sillä kyllähän tuosta hommasta irtosi yhtä jos toista. Ensimmäisenä kirjasta tarttui Herzbergin, Dual Factor Theory, joka käsittelee ihmisten tarpeita. Vähän Maslowin tarvehierarkian tapaan Herzbergin teoria selittää ihmisten käyttäytymistä. Teorian mukaan ihmisten tarpeet jaetaan hygieenia tekijöihin ja motivaattoreihin. Hygieenia tekijät ovat siis tekijöitä, joiden oletetaan kuuluvan pakettiin ja jotka puuttuessaan aiheuttavat tyytymättömyyttä, mutta eivät varsinaisesti motivoi ihmistä esimerkiksi osto päätökseen. Auton kohdalla tällainen voisi olla esimerkiksi ratti. Jokaisessa autossa tulee olla ratti, mutta ei se ratti nyt varsinaisesti herätä mitään tunteita, jonka takia auton ostan. Auton kohdalla motivaattori voisi olla esimerkiksi Isot kromatut vanteet, jotka saat lisävarusteena. Ihminen ei oleta, että hänen Honda Civicissään olisi välttämättä hienot kromatut vanteet, mutta se voi toimia positiivisena tekijänä, myyntipäätöksen kannalta. Työn kohdalla palkkaus on esimerkki hygieeniatekijästä, joka ei varsinaisesti toimi motivaattorina, kun taas esimerkiksi työn merkityksellisyys on motivaatio tekijä. Tavallaan palkka on siis tärkeämpi, teet mielummin työtä josta saat rahaa kun jotakin merkityksellistä ilmaiseksi, mutta tietyn pisteen jälkeen merkityksellisyys nousee tärkeämmäksi kuin raha.

Pohdin tätä suhteessa tiimimme tilanteeseen ja totesin, että oletus arvo tiimiyrityksessämme ei ole, että pitäisi kyetä nostamaan palkkaa. Työn mielekkyys tuntuu olevan tärkeämpi tekijä, vaikka rahaa ei juuri tulisikaan. Toisaalta mikäli meillä olisi selkeä johtaja, joka antaisi suunnan jota kohti lähdetään voi olla, että raha voisi noustakin tärkeämmäksi tekijäksi. Tällä hetkellä tiimiyrityksestä puhuminen on itseasiassa hieman outoa tämän suhteen siinä mielessä, että omaa unelmaa kohti meneminen on ainakin itselleni se oleellinen pointti tässä kohtaa. Rahalla itsessään ei juuri ole merkitystä, vaikka sitä ei olekkaan tai onhan sitä opintotuen muodossa. Tämä Herzbergin teoria selittää, ehkä vähän liiankin yksinkertaistetusti, miksi raha ei tunnu motivoivan tiimissämme ihmisiä kovinkaan hyvin. Toki täytyy olla varovainen tämän asian kanssa, sillä Herzberg ei missään vaiheessa sanonut, että teoria soveltuisi tähän ympäristöön, eli sovellutus on pitkälti minun tekemäni.

“Only puny secrets need protection. Big discoveries are protected by public incredulity.” – Marshal McLuhan

Kirjassa viitattiin myös paljon kulttuurifilosofin Marshal McLuhanin kirjoituksiin, jonka viitataan usein myös ennustaneen internetin syntymisen 30 vuotta, ennen sen keksimistä. On tässä tullut pohdittua useassa tapauksessa viime aikoina, että miksei tieto leviä. Erityisesti Wim Hoffin kohdalla tämä homma tuntuu täysin absurdilta. Kaveri on todistanut kliinisesti, että hän pystyy vaikuttamaan autonomiseen hermostonsa toimintaan ja opettamaan metodinsa muille. Silti hänen metodiensa tutkimiseen ja kokeilemiseen, ei tunnu ihmisillä olevan hirveän suurta hinkua. Toki kaveria tutkitaan muun muassa Harwardin yliopiston toimesta jatkuvasti ja muuta vastaavaa, mutta ihmisten on hirveän vaikea uskoa hyötyihin, joita hänen mukaansa hyvinkin helposti voi saavuttaa. Olen itse huomannut saman ilmiön kyllä myös itsessäni, on hirveän vaikea uskoa edes tutkimustietoa aiheesta, kun media ja ihmiset ympärilläni pitävät asiaa lähinnä vitsinä. Olenkin pohtinut, että minkälaista tietoa oikeasti pitäisi olla, että vakuuttuisin se pohjalta, mutta todennut, että ehkä kysymys on kuitenkin vain toistosta. Olen reilun viikon verran Wim Hoffin hengitysharjoitteita tehnyt ja kyllähän harjoituksen lopuksi alkaa erikoisia tuntemuksia tulemaan, mutta kärsivällisyyttähän tämä vaatii. Wim Hof sanoo, että homman oppiminen vie 10 viikkoa, että on tässä vielä pitklä tie edessä ja hänen verkkokurssiaan asian suhteen suoritankin ja kesällä hänen leirilleenkin menen. Eli ainakin homma on ylittänyt sen kriittisen osto pisteen hänen bisneksensä kannalta, ja olin jo valmis investoimaan rahani hänen palveluunsa, vaikka epäilenkin sitä kovasti. Kiinnostuksen herättäminen kuitenkin ainakin omalla kohdallani tuntuu riittävän. Saman olen myös todennut kirjojen suhteen, sillä harvemmin tiedän valmiiksi mitä kirjassa tullaan kertomaan, mutta ostan sen silti.

Viimeiseksi vielä Jim Blythen näkökulmaa guru-statuksen saavuttamisesta:

“Becoming defined as a guru is not all that simple. First, you need to have something important and preferably profound to say. Secondly, you need to be able to express it clearly and concisely – a problem which Wroe Alderson in particular had trouble with, as has Philip Kotler. Thirdly, you need to be in the right place at the right time, and also in the right journals at the right time.”

Itse olen vielä tuossa 1 ja 2 välillä sooloilemassa, kartutan vielä sitä tärkeää sanomista, joskin pikku hiljaa sitä alkaa olemaan. Joskaan en osaa vielä sanoa sitä ollenkaan selkeästi saati ytimekkäästi. Toisaalta kuten Marshal McLuhan sanoo: “Mud sometimes gives the illusion of depth.” Toisin sanoen usein asiantuntijoiden väitteistä saa sen kuvan, että he ovat miettineet homman pitkälle, vaikka asia ei välttämättä näin ole. Tällaisten asiantuntijoiden ura jää kuitenkin yleensä onneksi lyhyeksi.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!