Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Matka kohti mahdollisuuksia?

Kirjoitettu 11.07.17
Esseen kirjoittaja: Tomi Rytkönen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rakkaus kasvuun - 112 oivallusta johtamiseen
Kirjan kirjoittaja: Jani Tikkanen
Kategoriat: 9.01. Oppiminen, 9.04. Johtaminen, 9.08. Henkinen kasvu

Matka kohti mahdollisuuksia?, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Joskus aikaisemmin olen ihmetellyt, onko jatkuva uuden opetteleminen ja itsensä kehittäminen siinä mielessä turhaa, että hetken päästä opittu tieto on kuitenkin vanhentunutta? Pitäisikö sen sijaan keskittyä yhteen asiaan kerralla moniosaajana toimimisen sijaan? Ainakaan itse en ole koskaan niin halunnut tehdä. Monipuolisuudesta olen nähnyt enemmänkin hyötyä kuin haittaa.

Olen intohimoinen itseni kehittäjä. Vuosien varrella olen halunnut päivittää osaamistani seuraavalle tasolle opiskelemalla, tekemällä käytännön töitä, lukemalla ja asettamalla itseni sellaisille alueille, joista minulla ei ole ollut paljoakaan tietoa. Itsensä kehittämisen myötä olen kokenut henkisen kasvamisen tärkeäksi, sillä juuri kehityksen avulla pystyn ymmärtämään muuttuvaa toimintaympäristöä työelämässä ja luomaan itse omat mahdollisuuteni urani suhteen.

Rakkaus kasvuun – 112 oivallusta johtamiseen antaakin Jani Tikkasen sanoin katsauksen pinnan alle ja näkemään mahdollisuuksia ja ratkaisuja siellä, missä yleensä havaitaan vain vaikeuksia ja ongelmia. En ole koskaan halunnut jarruttaa silloin, kun olen havainnut edessäni ongelmia, vaan olen lähtenyt kehittämään niihin määrätietoisesti ratkaisuja.

 

”Ollaanko matkalla kohti mahdollisuuksien avautumista?” 

 

Siinä missä aiemmat sukupolvet ovat tottuneet, että työelämä on suorittavan tuotantotyön kantamaa hedelmää, nykyään ihmisten välinen vuorovaikutus ja jatkuva toimintaympäristön sekä henkilöstön kehittäminen ovat fokuspisteitä lähes kaikilla moderneilla aloilla. Työelämän vaatimukset ovatkin muuttuneet suorittavan työn tekemisestä ja johtamisesta ihmisten johtamiseksi ja osaamiskulttuurin mukaiseksi oppimiskulttuuriksi. Työpaikoilla ollaan kehittymässä ja oppimassa aina duunarista johtoportaaseen saakka. Kokeilukulttuuri näkyy myös yhä vahvemmin niin markkinoinnissa, liikeideoissa ja tekemisessä, sillä nykyään uskalletaan kokeilla uusia asioita rohkeammin kuin koskaan.

Tässä modernissa työkulttuurissa mukana pysyminen vaatiikin mielestäni jatkuvaa kehitystä varsinkin yrittäjiltä. Kalliiden konsulttien sijaan mielestäni tulisikin katsoa yhä useammin peiliin ja miettiä, mikä on mennyt hyvin, mikä on mennyt huonosti, mitä vie käytäntöön ja tärkeimpänä juurikin, että mitä on oppinut. Työelämäoppimisen kautta pystytään luomaan uusia mahdollisuuksia ja näkemään uuteen tuntemattomaan, jonka keskiössä ovat työelämässä toimivat ihmiset.
Jani Tikkasen mukaan menestys tulisikin rakentaa ihmisten mahdollisuuksille ja vahvuuksille.

Kasvua tavoittelevan yhteisön tai yksilön tulee keskittyä kuuntelemaan ja havainnoimaan ympäristöään. Tunnistamalla omat tai yhteisön pelot tai esteet kehittymiselle voidaan kehittää toimintaympäristöä sopivammaksi juurikin yksilöitä ajatellen.

 

”Henkilökohtaiselle kasvualueelle pitää mennä ihan tietoisesti ja säännöllisesti aina yhä uudestaan kyseenalaistamaan omia käsityksiä ja näkökulmia. Siellä kehitytään aikuisena ihan samalla logiikalla kuin lapsena. Oma osaaminen ja ymmärrys laajenevat.”

 

Olen tehnyt läpi nuoruuteni hyvin pitkälle projektitöitä. Tämä on mahdollistanut sen, että yhden projektin saadessaan päätöksen voi tavallaan aloittaa aina puhtaalta pöydältä, sillä jokainen projekti on aina erilainen. Projektin päättyessä olenkin oppinut myös kuuntelemaan ja havainnoimaan niin omaa toimintaani kuin työkavereideni toimintaa, tavoitteenani oppia tehdyistä virheistä ja olla tyytyväinen pienistäkin onnistumisista. Olenkin pystynyt kehittämään itseäni mielestäni suhteellisen tehokkaasti, sillä minulla on ollut niin paljon mahdollisuuksia oppimiselle. Siinä missä joskus työelämässä painetaan menemään ilman päämäärää ja puhutaan suorittamisesta, ei aikaa jää omalle henkiselle kehittymiselle ja oppimiselle.

Puhuttaessa yksilön kehittymisestä ja kasvusta tulisikin panostaa yhä enemmän oppimiskulttuuriin. Pelkkä osaaminen ei riitä, vaan kyky ottaa itse vastuu omasta kehityksestään ja oppimisestaan luo vahvan pohjan elinikäiselle työelämäosaamiselle. Tässä astuvat kuvioon yhä vahvemmin työelämätaidot ja niiden sisällyttäminen tulevien työntekijöidemme elämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siinä roolia ottavat opettajat, jotka ovat tarjoamassa eväitä nuorille tulevaisuutta varten.

Jani Tikkasen puhuessakin johtajuuden merkityksestä ajattelinkin, että opettajat ovat juuri niitä johtajia, joiden tulisi olla innostavia ja keskittyä kuuntelemaan ja havainnoimaan ympäristöään. Jos opettajat eivät itse osaa oppia ja kehittää toimintamallejaan työelämän mukana, kuinka he pystyvät tehokkaasti opettamaan useita kymmeniä muita?

Tämän kaiken haluankin kiteyttää yrittäjyyskasvatukseen. Vielä olemme siinä pelkovaiheessa, jossa yrittäjyys -sanaa pidetään hieman etäisenä ja varsinkin nuoret eivät ymmärrä yrittäjyyskasvatusta erillisenä yrittäjyydestä. Yrittäjyyskasvatuksen kulmakivet ja niinsanotut yrittäjätaidot ovat kuitenkin samaan aikaan juuri niitä, mitä nykypäivän työelämässä tarvitaan kaikista eniten. Kuinka voisimme siis saada koulutettua nuorista työelämävaatimuksia vastaavia rohkeita yksilöitä, ilman että puhumme sanallakaan yrittäjyydestä?

Olisiko tässä paikka yrittäjyyskasvatuksen sissimarkkinoinnille? Sitä varten minä teen juuri omaa työtäni suomalaisen opetuksen ja yrittäjyyskasvatuksen edistämiseksi.

Katsotaan, mitä saan aikaan!

 

Tomi Rytkönen
tomi@opiskelijayrittajyys.fi
044 355 4847
www.opiskelijayrittajyys.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!