Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Matka tiimiakatemialla

Kirjoitettu 31.08.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 5
Kirja: Ihmisyyden rajalla ja Winning with people
Kirjan kirjoittaja: Viktor Franklin ja John C. Maxwell
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemia A – B

Ensimmäinen vuosi

Aloitin tiimiakatemian suurella innolla. Olin kuullut käytännössä tiimiakatemiasta vain hyviä asioita ja minulla oli valmiiksi jo muutama tuttu talon sisällä. Muistan ensimmäisen päivän ja kuinka erilainen kokemus se oli. Olin sitä ennen työskennellyt parisen vuotta Telia Soneralla myyjänä ja olin jo tottunut ns. arkirutiinin normaalissa työelämässä. Täällä kuitenkin opiskelijat ajavat skootterilla lavalle, sisääntulossa juodaan skumppaa ja meininki on katossa. Ensimmäiset viikot meni humuun tottuessa ja kävimme läpi perus asiakaskohtaamiset puhelimella ja ensimmäiset treenit. Tiimit jaettiin Harry Potter teeman mukaisesti lajittelu hatulla ja itse päädyin tiimeistä kovimpaan, Rohkelikkoon joka myöhemmin nimettiin Dynaamiaksi.

Meidän tiimissä oli aluksi 19 henkeä kun yksi oli lopettanut leikin kesken jo ennen tiimeihin jakoa ja valmentajaksi meille valitui Essi Silvennoinen. (Essi jos joskus luet tätä niin haluan sanoa että aina ei asiat ole mennyt niin kuin pitää, mutta arvostan tyyliäsi handlata asiat tavalla millä sen teet. Näissä olosuhteissa ja tämän rämäryhmän kanssa teit kaiken mitä pystyit!) Meidän alku oli aika kivinen niin kuin usein saattaa käydä. Ryhmä niin erilaisia ihmisiä ja niin erilaisia mielipiteitä asioista. Meilläkin perinteiseen tyyliin tiimi jakautua rahaorientoituneisiin ja tiimiorientoituneisiin ihmisiin. Itse kuuluin aluksi vahvasti jälkimmäiseen ja omana tavoitteena oli alusta saakka rakentaa tiimiä, jossa luottamus saadaan kuntoon ja voimme olla ystäviä myös tämän matkan jälkeen. Pieni kuilu alkoi kasvaa isommaksi edetessä ja molemmat osapuolet keskittyivät perustelemaan oman mielipiteensä oikeaksi vaikka totuudessa molempien olisi pitänyt pystyä näkemään molempien puolien hyvät asiat. Ensimmäinen vuosi on perinteisesti etsimisen vuosi ja pyrkimys on löytää laivalle suunta jota kaikki voivat noudattaa.

Ekana keväänä ensimmäinen isompi kokonaisuus alkoi nostaa päätään, kun Samuli, Anders ja Iiro perustivat Mööpeli Outlet – huonekaluliikkeen. Kakkoslaadun huonekaluja myyvä liike oli meidän tiimin ensimmäinen iso projekti ja ensimmäisen vastarinta-ajattelun myötä Mööpeli oli kuitenkin monelle se suurin inspiraation lähde kuten myös itselleni. Muistan että valmentajat eivät olleet aluksi yhtä mieltä uuden tilanteen kanssa ja poikien jatkuvasta poissaolosta käytiin intensiivisiä keskusteluja, mutta loppuen lopuksi Dynaamia seisoi poikien päätöksen takana. Tähän vielä pikku mausteena sellainen tieto että olin meidän ensimmäisen vuoden tiimiliideri ja siinä sitten piti yrittää pitää pakkaa kasassa tavalla tai toisella. Tilanne aiheutti monenmoisia konflikteja ja aloittavana tiiminä emme osanneet kohdata niitä oikeilla tai terveillä tavoilla, uskonkin että tämän takia niin moni lopetti ensimmäisen vuoden aikana. Seuraavaan syksyyn mennessä meitä oli jäljellä enää 13.

 

Toinen vuosi

Kesä oli ollut itse kullekkin mielenkiintoinen. Itselläni oli ensimmäinen kesäkahvilakesä takana, Matilan ankkuri… ja teinkin päätöksen että se jäi myös viimeiseksi. Syksy alkoi mielenkiintoisissa merkeissä, varsinkin koska en ollut enää johtajan vastuussa vaan siirryin viettämään tiimiliiderikrapulaa. Kesällä olin toisaalta saanut uuden idean. Olin kuullut sellaisesta live room escape konseptista, jota ihmiset kuulemma tykkäävät pelata varsinkin Keski-Euroopassa. Siinä syksyn aikana sitten tiimiakatemialle tuli vierailemaan Unkarilainen valmentajan alku Agnes Kiss. Hän kertoi minulle että room escape homma on lähtenyt ainakin Budapestissa aivan käsistä. Selvitittelin asiaa ja sain selville että Helsingissä oli jo yksi tämänkaltainen pulju. Myöhemmin syksyllä Tampereelle ja Turkuun ilmestyi lisää tällaisia. Lokakuussa minut vietiin synttäreiden kunniaksi Helsinkiin pelaamaan tätä Suomen ensimmäistä live room escape peliä. Pelin jälkeen olin aivan pähkinöinä ja oikeastaan tein päätöksen siinä Helsingin Kalliossa myöhään illalla että aion perustaa itsekin tällaisen Jyväskylään. Olin onneksi maininnut alustavasti tällaisesta ideasta NJL koulutusohjelmassa henkilölle nimeltä Niko Eskelinen. Niko oli alusta asti innostuneena mukana. Päätös herätti mielenkiintoa akatemialla ja saimme tiimiimme kaksi muutakin ihmistä Simo-Pekka Pillin ja Janina Lindroosin. Tällä kokoonpanolla aloimme tosissaan työstää ideaa joulukuussa. Seuraavan vuoden tammikuuhun mennessä meillä olikin jo melkein valmis konsepti, liiketilat ja vermeet huoneen rakentamista varten. Yrityksen nimeksi muodostui WayOut Jyväskylä.

Vuokrasopimus alkoi helmikuussa ja aloitimme toiminnan 13. Helmikuuta 2015. Kevät menikin siinä kohisten eteenpäin kun piti hoitaa yritystä ja samalla akatemian muut juoksevat asiat. Olin nimittäin maaliskuun tienoolla saanut uudeksi hommakseni myös hoitaa meidän katto-organisaatio Dynaamian taloutta. Muistan että ei meinannut kädet riittää. Dynaamialla itsessään meni ilmeisesti tässä vaiheessa ihan hyvin. En totta puhuen ollut hirveästi läsnä toisen vuoden aikana. Yritystoiminta oli lähtenyt kuitenkin niin hyvin liikkeelle että päätimmekin hieman laajentaa toimintaa ja rakensimme toisen huoneen samoihin tiloihin. Huone valmistui kivasti kesäkuuksi ja voi helvetti mikä kesä siitä lähtikään liikkeelle. Sitä polttariporukan ja työporukan määrää. Töitä sai parhaillaan tehdä 60-70 tuntia viikossa, laskien mukaan kaikki muutkin hommat mitä siinä WayOutin sivussa tuli hoidettua. Opettavainen kesä, mutta myös hyvin raskas. Kolmannen syksyn alussa meiltä oli taas pari ihmistä hypännyt pois kyydistä ja meidän tiimiyrityksessä oli enää 11 jäsentä. Olin saanut myös tiedon aikaisemmin että minut oli valittu seuraavan vuoden pinkkujen VTL pestiin, joten tiesin että syksyllekin riittää varmasti aivan riittävästi työtä.

 

Kolmas vuosi

Tosiaan, kolmas vuosi alkoi perehdyttämisen merkeissä. Uudet pinkut oli valittu taloon, mutta JAMK oli päättänyt hieman sekoittaa pakkaa ja oli tehnyt muutamia rakenteellisia muutoksia koko tradenomiopiskeluun. Olivat päättäneet että tiimiakatemia on tästä lähtien enää vain niin sanottu ”kärki” jonka kuka tahansa tradenomikokelas voi perusopintojen jälkeen valita. Tämä muutos luonnollisesti aiheutti ”pientä” vastarintaa. Tiimiakatemia on kuitenkin yli 20 vuotta vanha organisaatio joka on pikkuhiljaa rakentanut kulttuurinsa ja toimintatapansa ja nyt se sai ison kolauksen. Muistan että olin jopa katkera asian suhteen, koska siinä vaiheessa olin vielä syvästi tiimiakatemialainen ja muutos kuulosti omaan korvaan erittäin pahalle. Siinä pinkkujen kanssa toilatessa pyöritin tietysti edelleen WayOuttia. Kesän jälkeen Janina oli päättänyt lopettaa hommat meidän kanssa ja jäimme poikien kanssa kolmestaan. Syksyllä hoidin WayOuttia, olin VTL, olin Dynaamian talouspäällikkö, osallistuin Tiimimestarit-valmennukseen ja vedin itse Junior Team Coach valmennusta ja tietysti näiden päälle piti hoitaa jonkin lainen läsnäolo treeneissä ja lukea kirjatkin vielä. Hommaa oli niin paljon kun jaksoi vaan tehdä. Syksyn aikana oli taas aika hieman päivittää yritystoimintaa ja teimmekin uuden huoneen ensimmäisen huoneen tilalle. Uusi huone avattiin lokakuussa. Olimme tässä vaiheessa alkaneet puhumaan ajatustasolla myös laajentamisesta toiselle paikkakunnalle. Joulukuussa 2015 ylitimme 100000 euron liikevaihdon ja sitä juhlistaessa aloimme tosissaan puhua jos sitä laajennettaisiin esimerkiksi Lahteen niin mitä se vaatii. Näihin aikoihin palkkasimme meille myös pari apukättä, Ville Töyrysen ja Anttoni Kerkkosen. Pojista on ollut alusta asti valtava apu. Kiitos heille siitä! Vuoden vaihteen jälkeen olimme jo tehneet päätöksen laajentumisesta ja kaupungiksi valiutui Tampere. Syynä siihen oli aluksi se että saisimme Proakatemialta todennäköisesti edullisempaa ja yrittäjähenkisempää työvoimaa kuin mol.fi kautta. Proakatemian tyypit eivät kuitenkaan lämmenneet idealle ihan niin paljon kuin olimme aluksi kuvitelleet. Vuokrasimme kuitenkin tilat maaliskuussa ja aloimme heti etsiä potentiaalista yrittäjähenkistä toimijaa työskentelemään meille. Alun perin oli tavoite että saisimme ensimmäisen huoneen pystyyn hyvinkin nopeasti, mutta emme osanneet ottaa huomioon että Tampere ei olekaan aivan kiven heiton päässä 😀 viikot piti jakaa niin että puolet vietimme aikaa Tampereella remonttihommissa ja puolet ajasta Jyväskylässä hoitamassa kouluasiat alta pois. Remontti vähän venähti ja saimme Tampereen toimipisteen auki toukokuussa. Tähän mennessä olimme löytäneet meille työntekijätkin. Jenna Ruisahosta tuli Tampereen toimipisteen myymäläpäällikkö sekä Nikon veljestä Niklaksesta saimme Jennalle apukäden. Niklas oli meidän ensimmäinen verokortilla toimiva työntekijä. Kevään ja kesän aikana Anttoni ja Ville olivat käytännössä hoitaneet yksin Jyväskylän päätyä ja hekin olivat saaneet idean pienestä laajentumisprojektista ja oikeastaan samaan aikaan kun Tampere avattiin, aloitettiin Jyväskylässä laajentuminen. Pojat olivat löytäneet samalta kadulta missä alkuperäinen liiketila sijaitsi, toisen tilan johon uusi ja kolmas huone oli tarkoitus rakentaa. Siinä se homma vasta olikin. Koittaa pitää pakka kasassa kun Tampere oli juuri avattu ja siellä asiat olivat vielä vähän puoliksi tehty ja sen lisäksi piti rakentaa ja suunnitella laajentamista myös toisessa kaupungissa. Kevät ja kesä olivat erittäin stressaavaa aikaa. Kolmas huone avautui heinäkuussa. Kolmannen huoneen valmistumisen jälkeen jäin totaaliselle lomalle ja sitä olen tässä vietellyt tähän päivään saakka. Loppukesästä tein päätöksen myös jättäytyä pois WayOutin pääaikaisesta yrittäjyydestä ja siirryin hallitukseen 10% omistajuudella.

 

Neljäs vuosi

Tätä esseetä kirjoittaessani on minulla käynnissä virallisesti toinen päivä neljättä opiskeluvuotta. Eilinen oli mielenkiintoinen päivä kun kävimme Teon kanssa vetämässä tiimivalmennuksen ammattiopisto ikäisille aikuisen aluille! Siinä oli vuoristorataa kerrakseen josta kirjoitin erillisen esseen. Tulevaisuus on asia joka aina silloin tällöin ahdistaa ja jokainen sen varmasti tietää. Itselläni on onneksi tulevaisuus aika kirkkaana mielessä. Aion valmistua ajoissa pois tiimiakatemialta, lähteä maailmalle ja sen jälkeen hakeutua jatko-opiskelemaan toivottavasti johonkin muuhun kaupunkiin kuin Jyväskylään. Sen tarkemmin en osaa tulevaisuutta ennustaa eikä pidäkään. Tällä hetkellä olen tyytyväinen siihen mitä teen ja mitä olen tämän matkan aikana saanut aikaan. Enempää ei voisi toivoa.

 

Mitä sitten opin tämän matkan aikana? Niin kuin aikaisemmin totesin. Olin aluksi hyvin tiimiorientoitunut ja uskoin asioihin joihin tänä päivänä en usko enää niin vahvasti. Tieto on klassisesti lisännyt tuskaa ja olen päästänyt irti siitä ideologiasta ja rakentanut tilalle uuden. Uusi noudattaa monia uusia oppeja joita olen saanut melkein kahden vuoden yrittämisestä ja sen organisoimisesta, lukemattomista hämmennyksen hetkistä omassa tiimissä ja synkästä menneisyydestä omassa elämässä. Näiden kolmen asian summana olen oppinut olemaan se kuka olen ja se mielestäni on kaikista tärkein oppi mitä tältä yhteisöltä, paikalta ja itseltäni olisin koskaan voinut pyytää.

Haluan kiittää Dynaamiaa tästä upeasta kokemuksesta! Välillä on ollut surua, mutta suurimmaksi osaksi puhdasta iloa! Erityismaininta muutamalle henkilölle!

Anders Bertlin,

jos sinua ei olisi en todennäköisesti olisi itsekkään saanut mitään aikaiseksi! Olet minulle täällä se esikuva jota tarvitsin! Onnea tulevaisuuden haasteisiin!

Simo-Pekka Pilli,

Rakas kollega ja viilipytty 😀 kiitos että pidit minut tasapainossa niinä hetkinä kun sille oli tarve!

Niko Eskelinen,

Käytännössä jo Dynaamian jäsen. Hyvät pörinät oli meillä moneen otteeseen, painetaan yhdessä pitkälle!

Hartikainen! 😀

Äijä on äijien äijä. Jos ei muuta niin ainakin herätit kapitalistipuoleni henkiin. Eivaan! Hyviä tsemppi ja sparraushetkiä joista useat muistan ikuisesti!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!