Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Matkalla

Kirjoitettu 12.02.14
Esseen kirjoittaja: Iina Tiihonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Madventures - Kansainvälisen seikkailijan opas
Kirjan kirjoittaja: Tuomas Milonoff, Riku Rantala, Ari Lahdenmäki
Kategoriat: 1. Oppiminen

Matkalla , 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Suuri valhe (ja suuri hermojen menetys)

En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, ettei pitäisi matkustamisesta. Nykypäivänä lähes jokainen vastaantulija väittää rakastavansa matkustelua. Nimenomaan väittää, sillä ei se ole totta. Se on raivostuttavin valhe jonka tiedän. En väitä että kaikki valehtelisivat, mutta kerronpa teille esimerkin: ihmiset jotka sanovat että ”rakastan matkustamista, mutta ei minulla ole siihen varaa.” Jos rakastaa matkustamista, aivan varmasti on. Kerron usein kavereilleni tekemistäni reissuista. Tyypillinen dialogi menee näin:

Kaveri: ”Voi ei, mä niiiin haluaisin kanssa jonnekin reissuun, ihan epäreilua!!”

Minä: ”No mikset mene?!”

Kaveri: ”No ei mulla oo rahaa. Ja kenen kanssa mä ees menisin?”

Minä: ”Onhan sulla! Sä käyt töissä ja asut vielä porukoiden luona. Kyllä joku sun kanssa lähtee, vaikka minä. Tai meet yksin!”

Kaveri: ”No pitää miettiä…”

Vaikka ratkaisin juuri kaikki kaverini matkallelähtöön liittyvät ongelmat, ei hän lähde. Raha ei ole ongelma, kyllä hänellä riittää kuluttaa sitä mielin määrin uusiin vaatteisiin, baari-iltoihin, bensaan ja ruokaan. Ymmärrän jos kaverini ei halua lähtee reisuun yksin, mutta juurihan lupauduin mukaan. Minä elän joka kuukausi sillä, mitä opintotuesta jää vuokran jälkeen yli, jotta voisin käyttää opintolainat matkustamiseen. Olen myös siitä onnekas, että tunnen huipputyyppejä joiden kanssa voin lähteä reissuun, jos ei tee mieli mennä yksin. En tiedä uskallanko tuon oman saarnani jälkeen enää väittää, että rakastan matkustamista. Olen minäkin niitä tekosyitä joskus keksinyt. Ainakin pidän siitä tosi paljon.

Toinen minua ärsyttävä asia on ihmiset, joille matkustelu tarkoittaa turistikohteita, suurkaupunkeja, vähintään neljän tähden hotelleja, shoppailua, auringonottoa ja hienoja ravintoloita. Heitä ei kiinnosta juurikaan maan kulttuuri, paikalliset ihmiset tai elämä pääkaupungin ulkopuolella. Minua kiinnostaa. En kuitenkaan halua tuomita heitä, jotka ajattelevat toisin. Se on heidän tapansa matkustaa ja minulla on omani, eikä se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä tai coolimpaa travelleria. Olen minäkin matkoillani shoppaillut, ottanut aurinkoa ja seuraavaksi suuntaan suurkaupungeista suurimpaan, New Yorkiin. Mutta ei ne asiat ole minulle reissuillani tärkeintä, vaan paikallisten ihmisten ja kulttuurin kohtaaminen, sekä upeiden paikkojen näkeminen.

Ainoat treenit joista olen ajatellut käveleväni pihalle, olivat treenit, joissa suunniteltiin Unkarin matkaa. 17 ihmisen matkailumieltymyksiä on käytännössä mahdotonta sovittaa yhteen, ja jonkun on pakko joustaa. Koska matkustaminen on minulle tärkeää, on se myös aihe jonka suhteen saatan menettää hermot keskimääräistä helpommin. Rakkaat tiimiläiset, jos tunnistatte itsenne seuraavista kommenteista, älkää suuttuko. Tässä muutamia väitteitä ja mielipiteitä, joiden sulattelu tuotti reissutreeneissä ongelmia.

1. Ei me voida ajaa Venäjän kautta, koska oon kattonut videoita kauheista autokolareista mitä siellä tapahtuu (Funfact: suurin osa kolareista tapahtuu 5 km säteellä kotipihasta)

2. Ei me voida liftata Virossa, koska siellä liftarit kidnapataan ja niiltä viedään sisäelimet

3. Ei me voida mennä junalla eikä bussilla, koska en tykkää julkisista kulkuneuvoista

4. Ai meinattiinko me muka oikeesti nukkua siellä asuntoautossa? Mä en ainakaan voi nukkua siellä kun siellä on niin paljon bakteereja

5. Mä en halua mennä Viron Latvian ja Liettuan kautta kun ne on ihan tylsiä maita

I have found out that there ain’t surer way to find out whether you like people or hate them than to travel with them. – Mark Twain

 

Matkailu avartaa

Riku Rantalan ja Tuomas Milonofin kirja, Madventures, tuntuu olevan tiimiakatemialaisten suuressa suosiossa, koska siitä saa helposti paljon kirjapisteitä ja sitä pääsee reflektoimaan hauskaan aiheeseen, eli omiin reissuihin. Kirja onkin oikein näppärä opus matkailuun, ja olen sen itsekin jo muutamasti lukenut. Loman jälkeen tuntui mukavalta tarttua kirjaan, joka ei sisällä kuivaa teoriaa tai pitkäveteisiä monologeja. Mietin silti, että mitä se tekee YPK:ssa. Antaako se meille oikeasti sellaisia oppeja, joiden avulla voimme kehittää itseämme, tai kertooko se sellaista tietoa, josta on hyötyä Tiimiakatemialla? Tässä esseessä yritän pohtia, opettiko kirja (tai matkailu yleensä) mitään edellä mainituista.

There are no foreign lands. It is the traveler only who is foreign. – Robert Louis Stevenson

Hienoin asia mitä Madventuresin pojat opettavat, on kunnioitus. Se vaan ei ole okei mennä paikkaan, joka on toisten ihmisten koti, ja käyttäytyä kuin ääliö. Kunnioitusta voi osoittaa pienillä teoilla, kuten olemalla kohtelias, kohtelemalla luontoa nätisti ja suosimalla kaukomaissa oikeasti paikallisia palveluja, eikä rikkaiden länsimaalaisten pyörittämiä turistiparatiiseja. Matkakohteen kulttuuriin ja tapohin etukäteen tutustuminen on tärkeää. Emmehän mekään Suomessa pidä myöhästelevistä italialaisista tai jonossa ohittelevista venäläisistä. Kyse on vain kulttuurierosta, joka olisi mahdollista välttää etsimällä tietoa paikallisesta elämäntavasta.

Paikkojen, tapojen ja ihmisten kunnioittaminen on tärkeää ihan aina ja kaikkialla. Ainakin tämän kirjan ajatuksen aion viedä käytäntöön. Arkipäivässä sitä ei aina muista, että myös tiimikavereita ja heidän mielipiteitään on tärkeä kunnioittaa, vaikka ne poikkeaisivat kuinka omasta ajattelumaailmasta. Olisi aika tekopyhää vaatia muita kunnioittamaan muiden maiden kulttuureja, jos ei ole valmis itse kunnioittamaan edes omien työkavereiden ajatuksia.

A journey is best measured in friends, rather than miles. – Tim Cahill

Toinen asia mistä Rikulta ja Tunnalta kannattaa ottaa oppia, on verkostoituminen. Olen itsekin huomannut että reissuilla on helpompi mennä juttelemaan paikallisille ja muille matkaajille kuin Suomessa. Maailmalla liikkuessa asenne on avoin ja toisaalta monissa maissa juttelukulttuuri on ihan toista kuin Suomessa. Tätä kulttuuria voisi tuoda lisää Suomeen ja Tiimiakatemialle. Olen kuullut monesti valitusta siitä, että muiden tiimien projekteista ei tiedetä mitään. Jutelkaa toisillenne niin tiedätte! Myös mahdollisille asiakkaille ja muuten vaan mielenkiintoisille ihmisille kannattaa mennä puhumaan. Kysykää, jutelkaa, jakakaa kokemuksia ja olkaa avoimia. Harvemmin kukaan suuttuu siitä, että joku on kiinnostunut heidän asioistaan.

It is better to travel well than to arrive. – Buddha

Kun mietin omia saavutuksiani, liian usein unohdan kuinka hieno ja tärkeä matka maaliin oli. Ei tavotteiden saavuttamisessa ole mitään väärää, mutta monesti matkasta olisi voinut nauttia enemmänkin. Kun muistelen aikaa lukiossa, muistan parhaiten ihanan valmistujaispäivän, jolloin tunnelma oli onnellinen ja helpottunut. Itse matkasta päällimmäisenä mieleen tulee vain turhautuminen ja loputtoman pitkäveteiset oppitunnit. Kun muistelen syvemmälle, muistan lukiosta myös hyviä hetkiä. Pienet onnistumisen ilot, hauskat hetket kavereiden kanssa ja uneliaan rauhalliset hyppytunnit lukion sohvilla. Jos olisin Buddhan mukaan osannut ”matkustaa hyvin”, olisin voinut ilota jokaisesta päivästä. Sen sijaan tärkeimpänä mielessä oli vain maaliin pääseminen, ja näin ollen, todella kärjistettynä, iloitsin kolmen vuoden aikana vain yhtenä päivänä, sinä päivänä kun valmistuin.

Madventuresin pojat osaavat matkustaa hyvin. Heillä ei ole kiire kohti seuraavaa etappia, vaan he ottavat rennosti juuri siellä missä sattuvat olemaan. He nauttivat matkanteosta myös etappien välillä, oli alla kulkupeli mikä hyvänsä. Haluan oppia matkustamaan hyvin. Reissatessa se ei ole vaikeaa, mutta haluan matkustaa hyvin joka päivä. Haluan nauttia projektien suunnittelusta ja toteutuksesta, enkä vain siitä hetkestä, kun projekti saavuttaa päämääränsä.

To travel is to take a journey into yourself. – Danny Kaye

Olen yksi meidän tiimin nuorimmista. Vaikka tulen loistavasti toimeen myös vanhempien tiimiläisten kanssa, törmään jatkuvasti asiaan jota heillä on mutta minulle ei – elämänkokemus. He ovat jo löytäneet oman juttunsa, asian jota he tekevät intohimolla ja jonka ympärille he todennäköisesti tulevaisuudessa perustavat oman yrityksen. Haluaisin jo tuntea samoin kuin he, mutta tiedän että se vie aikaa. Ehkä löydän oman juttuni akatemian aikana, mutta jotenkin odotukseni ovat kohdistuneet maailmanympärysmatkaan. Onhan se hieman klisee, että matkalle lähdetään etsimään itseään, mutta se voi silti toimia. Jo lyhyillä reissuilla oppii itsestään uutta. Joka päivä kohtaa uusia asioita, ja oma suhtautuminen niihin opettaa paljon. Pisimmillään olen ollut ulkomailla ainoastaan kolme viikkoa, joten ajatus vaikkapa kolmen kuukauden mymmistä kuulostaa ihanan jännittävältä. Voi olla, että en keksi omaa juttuani vielä maailmanympärysmatkan aikana, mutta ainakin se tulee olemaan upea ja opettavainen kokemus.

En tiedä mikä kirjan kirjoittajien motiivi matkustamiseen on, mutta luulen, että jokainen joka matkustaa, etsii jotakin. Itseään, uusia maisemia, ystäviä, kokemuksia… Loppuun vielä ajatus joka lohduttaa minua ja toivottavasti muitakin etsijöitä.

Not all those who wander are lost. – J.R.R. Tolkien

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!