Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Matkustaminen on elämän suola

Kirjoitettu 17.05.16
Esseen kirjoittaja: Matleena Laaksonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Madventures: Kansainvälisen seikkalijan opas
Kirjan kirjoittaja: Ari Lahdenmäki, Riku Rantala sekä Tuomas Milonoff
Kategoriat: 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

Matkustaminen on elämän suola, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Elämässä matkailu on kyllä parasta. En voi kyllä edes ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat etteivät he pidä matkustamisesta varsinkin silloin jos he eivät ole edes kokeilleet sitä. Omasta mielestäni matkustaminen on elämän suola. Se on niitä juttuja millä jaksaa läpi harmaan arjen ja mitä voi odottaa kuin kuuta nousevaa. Fiilis siitä, että kohta näkee jotain aivan uutta mitä ei ole koskaan ennen nähnyt ja on hetken aikaa toisessa todellisuudessa, on vaan aivan huikea. Olen varmasti niitä ihmisiä, jotka sijoittavat ennemmin tulevaisuudessa palkastaan matkustamiseen kuin uuteen hienoon autoon. Toivon mukaan pystyn saamaan molemmat, mutta sen matkustamisen tiedän jo olevan palkitsevampaa, sama tunne kuin ruokkisi sieluansa hyvällä ruoalla. Jotkut ihmiset saattavat elämässään odottaa sitä, että he saavat lapsia tai kauniin omakotitalon. Itse kuulun vahvasti siihen porukkaan, joka odottaa kylpevänsä Islannin kuumissa lähteissä ja kävelevänsä Kiinan muurilla ja siinä samalla niitä tehdessä vielä haaveilevansa vuoristokiipeilystä Perussa.

 

Olen joskus miettinyt, että mistä asti oma liekkini matkustamista kohtaan on palanut. Olen kyllä niin kauan kuin muistan halunnut matkustaa ulkomaille, se on tuntunut aina hyvin jännältä ajatukselta. Me emme olleet lapsuudessa niitä perheitä, jotka matkustivat vuosittain useampiinkin kohteisiin lastensa kanssa. Reissuilla käytiin kuitenkin jonkin verran ja aina jäi fiilis että tätä lisää. Jo yläasteen alussa sainkin kyllä jo päähän pinttymän, että minä haluan lukioon, koska sieltä voi päästä vuodeksi vaihtoon ulkomaille. Lukio tuli ja valinta vaihtoon lähdöstä. Siinä vaiheessa kuitenkin painoi liika vaakakupissa kaveriporukka ja se, että mitä sitten teen tässä kyläpahasessa, jos kaikki kaverit valmistuu ennen mua. Ratkaisuksi löytyi kielikurssi, jonne lähdin sitten 16-vuotiaana kuukaudeksi Torquayyn, Britteihin. Se reissuhan oli aivan mahtava ja sitä oli saatava lisää. Lukion jälkeen varmasti päätökseeni hakea SAMKkiin opiskelemaan kansainvälistä kauppaa vaikutti eniten se, että sieltä pääsee ulkomaille vuodeksi tai kahdeksi. Tiimiakatemialla hakiessa valintaan vaikutti erittäin paljon kansainvälisyys sekä se kuuluisa maailmanympärysmatka. Sillä mikä voisi olla sen siistimpää kuin kiertää maapallo? Uskonpa, että tätä samaa kaavaa pystyy havainnoimaan muissakin valinnoissani elämän ja koulutuksen suhteen. Epäilen, että se sama kaava saattaa jatkua myös tulevaisuudessa työelämässä.

Olen aina ollut levoton luonne ja se on kyllä vahvasti peritty ominaisuus. Lähteä täytyy ja mennä ja tulla. Kokoajan täytyy olla jotain meneillään. Aina ei todellakaan tarvitse lähteä ulkomaille, kotimaa matkailukin saattaa riittää, mutta paikalleen ei saa jähmettyä, sillä se on tylsää. Uskonpa, että minullakin on jonkinlainen tarve päästä aina hetkeksi pakoon todellisuutta. Mutta uskon, että matkustamisessa on myös se vahva puoli, etten ole koskaan kokenut suomalaista kulttuuria täysin omakseni. Persoonaltani tai ajattelumalliltani en välttämättä koe omaavani sitä perinteistä suomalaista ajattelutapaa. En osaa kuvailla tarkemmin mistä on kyse, mutta itse olen aina halunnut olla osa rentoa ja avointa kulttuuria, jossa huumori näyttelee isoa osaa ja kaikki ihmiset ovat erilaisia. Olen aina halunnut asua ison kaupungin sykkeessä, sulautua silloin massaan kun haluan ja menestyä näkyvästi silloin kun itse haluan. Suomalaisessa kulttuurissa ei myöskään välttämättä ole sitä yritteliäisyyttä ja uskallusta, jota haluaisin nähdä arkipäivässäni. Toisaalta myös Suomen tarjoama rauha, puhtaus, luonto sekä luotettavat ihmiset ovat mittaamattoman arvokkaita hyveitä. Täällä on perhe, ystävät, hyvä elintaso sekä kaikki valmiina, joten miksi se ei riitä? Vastaus on se etten todellakaan itsekään sitä tiedä. Jotenkin tuntuu siltä, että ei tässä voi olla kaikki. Haluan pyrkiä kokemaan elämässäni mahdollisimman paljon eikä sitä koeta pelkästään oleskelemalla Suomen lintukodossa, eihän?

 

Olen kyllä Tiimiakatemian aikana saanut kokea aivan mahtavia ja elämäni parhaita kansainvälisiä kokemuksia. Kaikki alkoi Learning Circuksesta, joka oli Driimin kova yhteinen ponnistus. Pääsimme lähtemään huikealla interrail matkalle läpi Euroopan ja saimme kokea kahden viikon aikana Ranskan, Italian, Sveitsin, Saksan sekä Alankomaat. Huikea yhteinen reissu, joka oli pääasiassa loman viettämistä yhdessä sekä raskaan kevään palkinto. Niin reissuna kuin projektina vähintään yhtä huikea matka oli Team for Learning tapahtuma tuottaminen, jota sain olla toteuttamassa yhdessä kansainvälisen projektiryhmän kanssa. Tapahtuma järjestettiin viime marraskuussa Newcastlessa Isossa-Britanniassa ja se oli kyllä, vastoin ennusmerkkejä, hyvinkin onnistunut aikaansaannos. Ihmiset nauttivat ja sain ensimmäistä kertaa kokea todellista yhteenkuuluvuutta ulkomaalaisten tiimiakatemialaisten kanssa. Se projekti osoitti minulle käytännössä, että kaikki on mahdollista ja maailma on mahdollisuuksia täynnä. Kansainväliset verkostot voivat olla kultaakin kalliimpia ja varsinkin minun asemassani, kun itse satun haluamaan juuri kansainvälisen uran, on verkostojen luominen mahdollistaja tulevaisuudessani.

Koko Tiimiakatemia opiskelujeni aikana ehdottomasti parhaita kokemuksia on ollut projektimme Etelä-Afrikkassa, Kapkaupungissa. Afrikkalainen kulttuuri ja ne kokemukset, joita pääsin siellä kokemaan ovat ikimuistoisia ja tulen varmasti niitä vaalimaan koko loppuelämäni. Kapkaupunki on maailman kauneimpia kaupunkeja ja se todella lunasti lupauksensa, jokainen aamu herätessäni tunsin olevani paratiisissa. Elämä tuntui ihmeen kevyeltä ja todella tunsin, että tähän hommaan minä voisin sopeutua, minä voisin oikeasti asua täällä. Totta kai meillä oli onnea ja Kapkaupunki näytti kaikki kauniimmat puolensa. Olimme siellä kuukauden ajan emmekä välttämättä nähneet todellista arkea, mutta kyllä yleisen ilmapiiriin, kulttuurin sekä elämäntavan pystyy aistimaan jo kuukaudessa. Kaukomaihin kohdistuva unelmointi on syttynyt kyllä kunnolla lähinnä nyt Etelä-Afrikan reissun jälkeen. Aikaisemmin enimmäkseen Euroopassa reissanneena en ole edes ennen Etelä-Afrikkaa päässyt kokemaan niin ”erillaista maailmaa”. Ei ehkä niin yllättäen minulle on tästäkin herännyt himo nähdä vain vielä ja vielä enemmän.

 

Madventures Kansainvälisen seikkalijan opas herätti jälleen toki matkakuumetta, mutta myös fiilistä siitä, että kyllä minäkin jo jotain tiedän matkailusta. Kirjassa oli mielestäni aika basic tietoa passin hakemisesta matkalaukun pakkaamiseen, jonka itse kuvittelen olevan jokaisella yleistiedossa. Jos kuitenkin reissuun on lähdössä ensimmäistä kertaa elämässä, ovat tiedot varmasti hyödyllisiä joillekin henkilöille. Olisin toivonut kirjalta enemmän inspiroivia sekä hauskoja juttuja Tunnan ja Rikun hulluista reissuista sekä selkeitä matkavinkkejä ja must see-paikkoja, jotka on vaan pakko nähdä omin silmin tämän elämän aikana. Kirja herätti lähinnä henkilökohtaista pohdintaa omista matkakokemuksista sekä ajatuksia siitä minne seuraavaksi.

Mihin sitten MYMmillä? Omia unelmakohteitani tällä hetkellä on Islanti, Uusi-Seelanti, Yhdysvallat sekä mahdollisesti Japani. Afrikkaa haluaisin myös ehdottomasti nähdä enemmän jossakin vaiheessa. Kaikki melko kalliita ja kliseisiä matkakohteita, mutta who cares ainahan voi unelmoida. Kaikissa näissä on yhdistävä tekijä, huikea ja erilainen luonto sekä henkeäsalpaavat maisemat. Ainakin nämä unelmat pyritään toteuttamaan jo kahden vuoden sisällä ja voi kyllä rehellisesti sanoa olevansa maailman onnellisimpia ihmisiä kun lähtö maailmanympärysmatkalle alkaa ja liput on kädessä. Ihanaa, että MYMmi kuumoittelun voi aloittaa jo oikein kunnolla ensi lukuvuonna. Taas uusia kokemuksia ja elämyksiä, joita voi vielä hekumoida ja odottaa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!