Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Me, Zlatanit

Kirjoitettu 18.11.13
Esseen kirjoittaja: Suvi Marjanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Minä, Zlatan Ibrahimović
Kirjan kirjoittaja: Lagercrantz
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tässä esseessä peilaan kirjan herättämiä ajatuksia Innomon jorykauteen kirjan ”Minä, Zlatan Ibrahimović” kautta. On muuten pirun hyvä kirja!

Innomon jory on juuri vaihtumassa. Oma talouspäällikön pestini siirrettiin eteenpäin jo muutama viikko sitten.

Intohimo

Zlatanilla oli aito intohimo jalkapalloa kohtaan. Kirja muistutti minua siitä, että on tärkeää tuntea aitoa paloa tekemistään kohtaan, jotta yltää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen.

Johtoryhmäkautemme alussa jokaisella oli intohimo tehtävään kohtaan. Itselläni se intohimo sammui aika nopeasti. Äkkiä talouspäällikön homma olikin pakkopullaa.

Vuosi alkoi epäonnistumisella. Pop up –kaupan talous oli hoidettu huonosti, koska tietotaitoa ei ollut riittävästi. Kevät alkoi niiden sotkujen setvimisellä. Sitten iski toinen pommi päin naamaa. Tyel-maksut, NBF-liput, laskuja laskujen perään. En minä uutena talouspäällikkönä osannut ennakoida sitä, että rahaa ei olekaan tulossa tarpeeksi. Alkukeväästä otin Innomon tuskaisen taipaleen henkilökohtaisena epäonnistumisena. Miksi en kyennyt välttämään talouden ajautumista kuralle?

Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että vika ei suinkaan ole yksin minun. Vaihdoimme syksyllä yhteiskassaan, ja toiminna taso laski silloin huomattavasti. Rahan sijaan tehtiin kehitteleviä projekteja. Painetta rahan tekemiseen ei ollut. Minun talouspäällikkönä olisi pitänyt osata luoda sitä.

Sitten henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui suuria asioita, jotka vaikuttivat työntekooni liikaa. Talous tai oikeastaan mikään ei huvittanut. Sitten tulikin Pielavesi ja keilahallikuviot. Tässä vaiheessa talouden hoitamienn siirrettiin loppukevääksi ja kesäksi Jyväskylään. Sovimme, että hyppään puikkoihin syksyllä uusin voimin.

Jälkeenpäin ajateltuna minun olisi pitänyt osata pyytää apua aiemmin ja uskaltaa sanoa, että nyt ei yksinkertaisesti nappaa. Avun pyytäminen ja omien voimavarojen tunnusteleminen ovat asioita, joihin minun pitää henkilökohtaisesti kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. Minun pitää keksiä keinot välttää paskalammikoihin uppoaminen, ja oppia pyytämään apua jo silloin, kun varpaankärjet alkavat tummua. Tällä hetkellä tuntuu, että tarvitsisin jonkun toisen ihmisen kertomaan, että hei Suvi, nyt olet menossa aivan väärään suuntaan. Ratkaisuna tähän voisi olla yksinkertaisesti höpöttelykulttuurin parantaminen. Jos puhun ja sparraan ajatuksiani jonkun toisen kanssa, eiköhän se sano, jos tekemiseni kuulostaa siltä, kuin löisin päätäni seinään yhä uudestaan.

Saimme luotua syksyllä hyvät perusteet talouden seurantaan. Nyt ne pitää vielä saattaa toimivasti käytäntöön. Kun toimiston seinällä oleva talouskalenteri saadaan rullaamaan, voimme sanoa, että taloudesta on tullut aidosti läpinäkyvää.

Nyt Innomolla on talouspäällikkö, jolla on suuri intohimo omaa tonttiaan kohtaan. Toivon, että intohimo säilyy myös alkuhuuman laannuttua.

Kanna itsesi ylpeydellä

Itse olen ymmärtänyt, että en vielä hahmota vahvuuksiani tarpeeksi hyvin.  Miten voin odottaa arvostusta johtajana, jos en tuo onnistumisia ja tekemisiäni muiden tietoisuuteen? En yhtään ihmettele, että talouspäälliköitä ei arvosteta Tiimiakatemilla tarpeeksi. Ainakaan Innomossa itse en ymmärtänyt aiempien talouspäälliköiden valtavan hienoa työtä ennen kuin itse hyppäsin saappaisiin.

Vaikka paskaa tulikin niskaan saaveittain kun olin talouspäällikkö, minun olisi pitänyt silti jaksaa itse iloita omista onnistumisistani ja ennen kaikkea myös viestiä niistä muille.

Johtajan aito kiinnostus johdettavaa kohtaan

Kirjassa Zlatan puhui hyvin avoimesti valmentajistaan. Yksi valmentaja ei ymmärtänyt lainkaan Zlatania, eikä kohdannut häntä ihmisenä. Saattoi tulla parin viikon jaksoja, joissa valmentaja suorastaan vältteli Zlatanin kasvoja.

Innomossa tiimiliiderimme Mamma on hyvin ottanut roolia tällä saralla. Hän on aidosti kiinnostunut ja ylläpitää höpöttelykulttuuria Innomossa. Mammalla on tuntosarvet viritettynä oikealle taajuudelle ja hän kyllä yleensä haistaa, kun joku asia mättää. Myös Unna kyselee hienosti, miten projektien kanssa menee.

Sen sijaan minä ja Henri olemme jääneet vähän varjoon aidossa kiinnostuksessa. En ole omatoimisesesti mennyt kyselemään talouspäällikön roolissa projektipäälliköiltä, että mitenkä projektin talous ja sen seuranta rallattaa.

Toivonkin, että uusi jory onnistuu luomaan höpöttelykulttuuria parempaan suuntaan. Uskon, että höpöttelemällä ne arjen pikkuongelmat tulevat esiin ja ongelmasta ei ikinä ehdi syntyä katastrofia.

Halu kehittyä

Kun nyt jälkeenpäin ajattelen, minulla ei ollut tarpeeksi suurta halua kehittyä talouspäällikkönä. Olisin voinut lukea kirjoja ja konsultoida muita talouspäälliköitä. Sen sijaan tuskastelin ongelmien kanssa yksin ja yritin saada asioihin jotain järkeä. Mitä idioitismia!

Tässäkin tilanteessa siis tulee jälleen esiin se, etten osaa pyytää apua. Yksi avunlähde voi olla kirjat. Miksi yrittää keksiä pyörä uudestaan, jos joku on sen jo keksinyt? Nyt tämä vasta kolahti. En usko, että osaisin tässä vaiheessa elämääni kehittää niin suuren sopan, etteikö joku olisi käynyt samoja ongelmia läpi. Ja niistä ongelmista joku sankari on ihan varmasti kirjoittanut kirjan. Siispä minun pitää lukea, lukea ja vielä vähän lukea.

Menneisyys ei ole este

Viime kevät meni huonosti. Innomo ui erittäin syvissä vesissä, ja ensimmäinen pelastusrengas heitettiin vasta sitten, kun olimme jo uppoamassa.

Paskalammesta ollaan kivuttu ylös ja nyt olemme noususuhdanteessa. Nyt Innomon pitää unohtaa paska menneisyys. Korkeintaan saamme olla ylpeitä siitä, että onnistuimme nousemaan kohti huippua. Nyt katse pitää suunnata eteenpäin! MYM, here we come!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!