Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Medici-ilmiö

Kirjoitettu 04.03.13
Esseen kirjoittaja: Jussi Galla
Kirjapisteet: 3
Kirja: Medici-ilmiö
Kirjan kirjoittaja: Frans Johansson
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Innovointi sitä innovointi tätä lässyn lässyn lässyn lää. Lässyn lääryneistä huolimatta meikäläinen nauttii, kun näen ja tunnen uusia ideoita syntyvän eri tilanteissa. Kirjan sanomaa alleviivaten tätä ideoiden syntyä pääsee parhaimmillaan ihailemaan erilaisten ihmisten kohdatessa erinäisissä ympäristöissä.

 

Johansson pohjustaa kirjan ydinsanoman kolmeen asiaan:

 

  1. Mikä on välimaasto?
  2. Miksi välimaastossa syntyy medici-ilmiö?
  3. Välimaastojen haasteet?

 

Mahtavaa että niinkin ihana ja mukavan kiperä asia, kuin innovaatioiden syntyminen on saatu siirrettyä paperille jollakin tavalla järkevällä ja luonteeseen sopivalla tavalla. Tämä taivaalta kuulostava välimaasto on siis risteyskohta jossa yhdistyy luonnollisesti eri taustoista tulevat ihmiset (kulttuuri, toimiala jne) ja uutena koppina meikäläiselle käsitteet. Tämä käsitteiden voima näkökulmana on vallan virkistävä meikäläisen päähän. Kirjan mukaan eri käsitteiden yhdistyessä syntyy pärisevä määrä uusia ideoita ja kyllä se ihan järkeen käyvältä kuulostaakin. Kirjassa tämä käsitteiden yhdistelyn voima kuvataan mahtavasti pienellä kertolaskulla. Mietitään että esimerkiksi ravintola-alalla olisi käytössä 500 eri käsitettä joiden kanssa pelailla. Tällöin meikäläisen arsenaalissa olisi näiden käsitteiden yhdistelmä. Funtsitaan että ajautuisin yhteen ihmisen kanssa joka rokkaa roskabisneksessä jossa käsitteitä olisi käytössä sellaiset 300 kipaletta. Nämä yhdistäessä erilaisia yhdynnäisiä syntyypi 500 x 300 = 150 000 kappaletta! Helvetti sehän on aivan järjetön määrä. Tämä ajatus sai ainakin meikäläisen havahtumaan ja löytämään ”konkreettisen” kosketuspinnan tähän ristiretkeen paskat housuun päräyttävän hyvän idean etsinnässä. Meikäläinen lähti nyt siis virallisesti matkaamaan kohti välimaastoja.

 

Tämä place to be mesta kuulostaa vallan houkuttelevalta joten kyllähän sen etsimisessä täytyy haasteita olla. Ei sitä puuhunkaan kiivetä käpyjä keräämään ilman oksahelvetin selvittämistä puhumattakaan kiipeilyn ensiaskelista. Kirjassa puhutaan ”haasteesta” nimeltä assosiaatioesteet. Nämä assosiaatioesteet ovat, mikäli mitään ymmärsin, aivojen oma pieni työkalu hommien luistattamiseksi. Homman täytyy luistaa tai veri lentää ja menee hiekkaa silmiin. Esimerkki suoraan kirjasta:

 

Susan on 28-vuotias, naimaton, suorasukainen ja varsin älykäs nainen. Hän on opiskellut pääaineenaan biologiaa ja sivuaineena yhteiskuntapolitiikkaa. Hän oli opiskeluaikanaan kovasti huolissaan kestävään kehitykseen, globaaliin ilmaston lämpenemiseen ja liikakalastukseen liittyvistä asioista, ja hän toimii aktiivisesti politiikassa. Kumpi lausunto on todennäköisemmin totta?

  1. A. Susan on toimistopäällikkö
  2. Susan on toimistopäällikkö ja toimii aktiivisesti ympäristöliikkeessä.s.63

 

Badam ja busted! Vastasin B:n ja kirjan mukaan suurin osa meistä ihmisistä vastaa samoin. Totta turisee kumminkin vastaus A.  Seuraavaksi kirja kysyi seuraavaa:

 

Kumpi lausunto on todennäköisempi?

  1. A. Omena on vihreä
  2. B. Omena on vihreä ja kallis.” s.64

 

Tällä mahtavalla vertauksella meikäläinenkin huomasi tämän aivojen salakavalan liukastevoiteen. Automaatiotoiminnon joka yhdistelee mielleyhtymiä mikä saa aikaan tällaisen efektin. Helkkarin toimivaa mutta toisaalta avoimin mielin pohdiskelua ja uusia oivalluksia estävää salakavalaa toimintaa. Seuraavaksi julistan sodan tätä varsin hyödyllistä liukkaria vastaan ja etsin työkalut kirjasta!

 

Johansson turinoi teksteissä erinäisiä sankaritarinoita kundeista ja tsirbuloista jotka olivat ja ovat löytäneet välimaaston ja tulleet vierailulta takaisin mahtavat innovaatiot kourassa.

 

Nämä ihmiset onnistuivat assosiaatioesteiden murtamisessa, koska he tekivät jotain tai kaiken seuraavista:

–       He olivat monien kulttuurien vaikutuspiirissä.

–       He oppivat eri tavalla.

–       He hylkäsivät oletuksensa.

–       He sovelsivat useita näkökulmia.” s.71

Tuumailen tässä meikäläisen päällä, että tässähän on vallan hyvät tsänssit päästä murtamaan noita assosiaatioesteitä! Akatemian verkostossa pääseepi vallan mainiosti tuohon eri kulttuurien vaikutuspiiriin mihin tulen panostamaankin tulevan Team Masteryn ja nykyisen LE:n kautta. Kolmesta muusta yritän vääntää kättä pääni sisällä jatkuvasti esimerkiksi oletuksia yritän purkaa sanomalla ääneen, että eihän tässä nyt helvetti voi alkaa olettelemaan asioita vaikka oletankin suht helposti. Ohjelmoin aivojani ajattelemaan eritavalla ja olen huomannut sen toimivan varsin hyvin. Tuon eri tavalla oppimisen kanssa meikäläisellä on vielä paljonkin kehitettävää enkä voi jumittua tahi tuudittautua tähän malliin millä nyt painan menemään. Täytyy kokeilla kokeilla ja kokeilla. Ai niin tähän oletusten hylkäämiseen toimivat ilimeisesti nämä TA:llakin käytetyt ideointityökalut mm. kolikon kääntöpuoli. Toisena työkaluna harjoitusmielessä esimerkiksi meidän tiimillemme oletusten hylkäämiselle näkisin aivoriihen rykäisemisen seuraavien sääntöjen mukaan(näistä säännöistä meinataan lipsua mutta nyt minulla on teorianäyttöä lipsumista vastaan! BUAHAHAHAHAHAH!):

 

  1. Tuota mahdollisimman paljon ideoita.
  2. Tuota mahdollisimman hurjia ideoita.
  3. Tukeudu toisten ideoihin
  4. Vältä ideoiden arvostelua.

 

Kuten olen jo muutaman kerran viitannut: meinaa tulla melekonen into painella tuonne välimaastoon etsimään yhdistelmiä! Kirja vastaa kysymykseeni ”Miten minä nyt niitä yhdistelmiä löydän?” seuraavalla tavalla.

–       ole vuorovaikutuksessa monenlaisten ihmisryhmien kanssa

–       monipuolista osaamistasi

–       lähde välimaastojahtiin

 

Meikäläisellä lähimpänä noista kohdista on tuo osaamisen monipuolistaminen. En ole oikein hyvä missään vaan osaan vähän sieltä ja vähän täältä. Tämä keskittymiskyky lisättynä tuohon soppaan tukee hyvin tällaista osaamisen monipuolistamista. Pitää korostaa vahvuuksia eli rohkeasti vain uusia aloja valtaamaan ja testailemaan. Siinä on se meikäläisen paikka. Voi tulla turpaan mutta tulkoon. Parempi tulla sitten kunnolla.

 

Mielenrauhaa tuova kappale kirjassa on kohta jossa kerrotaan näiden mahtavien ideoiden syntyvän tuottamalla helvetillinen määrä ideoita. Siinä olen ihan hyvä vaikka suurin osa onkin hyödyntämiskyvytöntä paskaa. Meikäläisen uusi idolimestari SIR Richard Bransonkin on perustanut 240 yritystä ja ideoita on varmasti ollu helkkaristi enemmän. Suollan siis vain rohkeasti lisää ja entistä enemmän ideoita niin kyllä sieltä vielä niitä kultakimpaleitakin syntyy!

 

Viimeisimpänä koppina kirjasta sain joustavuuden merkityksen. Pyörittelen tälläkin hetkellä mielessäni ”maailman parasta ideaa!” ja saatan ajautua tilanteeseen jossa en uskalla ajatella ideaa enää uudella tavalla. Täytyisi pystyä elämään ”lukitsematta” ideaa jotta pystyy mukautumaan prosessiin. Joustavuus, tietty taloudellinen vakaus sekä ”semijärkevä” riskien hallinta tulee ottaa huomioon. Lukittautumalla liian tiukasti ideaan voi pistää homman vituralleen.

 

”Tulevaisuus on välimaastossa” sanoo kirja ja niin sanon minäkin. Sinne minne haluan sekaan pyörimään ja hörskööttelemään. Yksin en kumminkaan halua kikkailla ja kokkailla vaan nämä hommat haluan tehdä yhdessä.

Jussi Galla

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!