Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Medici-ilmiö

Kirjoitettu 08.04.13
Esseen kirjoittaja: K M
Kirjapisteet: 3
Kirja: Medici-ilmiö
Kirjan kirjoittaja: Frans Johansson
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Nappasin Frans Johanssonin Medici-ilmiön luettavakseni LÄN- tehtävän vuoksi. Maria suositteli tätä kirjaa ja Timo Lehtonen ihmetteli suureen ääneen: ”Onko täällä joku joka ei ole lukenut Medici-ilmiötä?” Onneksi luin.

 

Syy siihen miksi hain Luova älykkyys ja notkeus –koulutusohjelmaan on se, että en koe olevani luova. Tässä tapauksessa tarkoitan idearikkautta. Koen, että aivoni ovat urautuneet todella pahasti ja estän itseäni keksimästä uusia ja hulluja ideoita. Olen looginen ihminen. Teen nopeasti johtopäätöksiä ja pystyn reagoimaan helposti uusiin tilanteisiin. Kirjan mukaan käytän tällöin aivoihini muodostuneita assosiaatioketjuja. Ne rakentuvat kokemuksistamme ja helpottavat suuresti jokapäiväistä elämäämme. Valitettavasti ne myös ehkäisevät luovuutta. Haluan selvittää juuri sen: Kuinka assosiaatioesteet kaadetaan?

 

Kirjailija kirjoittaa muun muassa Charles Darwinista seuraavaa: ”Nämä ihmiset onnistuivat assosiaatioesteiden murtamisessa, koska he tekivät jotain tai kaikki seuraavista:

  • He olivat monien kulttuurien vaikutuspiirissä.
  • He oppivat eri tavalla.
  • He hylkäsivät oletuksensa.
  • He sovelsivat useita näkökulmia.”

 

Siskoni valmistuu kesällä hammaslääkäriksi. Hän on suunnitellut väittelevänsä tohtoriksi niin pian kuin mahdollista. Keskustelimme hänen urastaan ja siitä, että haluan tehdä tulevaisuudessa bisnestä siten, että se aiheuttaa hyvää. Siskoni ehdotti: ”Kun keksin hammaslääketieteen saralla jotain uraauurtavaa, auta minua tekemään siitä kanssasi hyvää tekevää bisnestä.”

 

Edellä mainitussa esimerkissä ei voi puhua tieteenalojen yhdistämisestä, mutta eri kulttuurien yhdistämistä se on. Siskoni on tiedemaailmasta ja minä taas yritysmaailmasta.

 

Johansson kertoo kirjassaan Paul Maederista, joka on perustanut Highland Capital –riskisijoitusyhtiön. Hän lainaa Maederia seuraavasti: ”’Innovaattorit ovat usein itseoppineita. He ovat ihmisiä, jotka kouluttautuvat jatkuvasti ja heillä on usein runsaasti oppimiskokemuksia; he ovat menestyneet loistavasti yhdellä alalla ja opiskelleet sen perään toista alaa.’”

 

Vaikka ei yhtään tekisi mieli, on alettava uskoa toistuvia ohjeistuksia menestyviltä ihmisiltä. Menestyvällä ihmisellä on jatkuva halu oppia uutta ja kouluttautua.

 

Olen miettinyt usein, että Tiimiakatemia olisi ihanteellisin paikka sellaiselle ihmiselle, jolla on jo jonkin alan koulutus takanaan. Ainakin Maederin sanojen mukaan tämä vaikuttaisi todelta. Tällainen ihminen voisi Tiimiakatemian aikana hakea tietoa muilta aloilta ja siten kasvattaa innovatiivisuuttaan. Valitettavasti suurimmalla osalla akatemialaisista ei ole minkään alan kokonaisvaltaista tietämystä tukenaan.

 

Yksi mielenkiintoisimmista ja samalla itsestään selvimmistä asioista, millä kirja minut hämmensi on se että ihminen haluaa tehdä töitä itsensä kaltaisten ihmisten kanssa. Varsinkin Tiimiakatemian arjessa huomaamme jumittuneemme tekemään töitä vain oman tiimimme jäsenten kanssa. Valitettavasti kolmen ja puolen vuoden aikana käymme toisillemme liian tutuiksi ja alamme jopa ajatella samalla tavalla. Jo se, että tekisimme projekteja eri tiimeistä tulevien ihmisten kanssa lisäisi luovuuttamme suuresti. Saisimme käyttöömme paljon uusia ajatuksia ja toimintatapoja. Kirjailija huomauttaa kuitenkin siitä, että vaikka lähtisimme oman ympäristömme ulkopuolelle, saatamme silti valita joukkoomme itsemme kaltaisia ihmisiä. Siksi meidän pitäisikin valita seuraamme tietoisesti sellaisia ihmisiä, jotka eivät vedä meitä puoleensa.

 

Medici-ilmiössä on siis kyse välimaastoista, joita esimerkiksi kaksi eri tieteenalan edustajaa luovat työskennellessään yhdessä. Kirjoittaja listaa seuraavat tavat avuksi välimaastoon pääsemiseksi:

 

  • ”Etsi tasapaino tiedon syvyyden ja leveyden väliltä.
  • Suolla aktiivisesti ideoita.
  • Varaa aikaa arvioinnille.”

 

Kirjailija käyttää uskomattomalla tavalla matematiikkaa avukseen kertomalla esimerkin muusikosta joka yhdistää työssään klassista ja perinteistä rock-musiikkia. Viesti on se, että on parempi tietää vähän useammasta alasta kuin todella paljon yhdestä. Paras yhdistelmä on edellä mainittu: Syvä tietämys jostain alasta ja sen rinnalle pintatietoa useammasta alasta. Liian syvä perehtyminen voi kuitenkin kirjailijan mukaan rakentaa assosiaatioesteitä.

 

Kirja yllättää minut kumoamalla kaksi uskomusta: Kiire tehostaa luovuutta ja aivoriihet ovat toimiva työkalu. Käytämme usein ideointimenetelmiä, jotka perustuvat nimenomaan siihen, että ideoijalla on vähän aikaa keksiä paljon ideoita. Kirjailija kuitenkin kirjoittaa: ”Jos haluaa saada välimaastoideoita, parasta mitä voi tehdä, on varata sille aikaa”.

 

Luimme eräänä päivänä yhdessä Heikin kanssa. Olin juuri silloin lukemassa tätä kirjaa ja kerroin Heikille kirjailijan vinkin: Pidä muistikirjaa aina taskussa, sillä parhaat ideat tulevat silloin kun niille antaa aikaa. Eli ideointitilanteen ulkopuolella. Heikki nyökkäsi ja totesi niiden tulevan usein tupakkaa poltellessa.

 

Käytämme tiimissä usein aivoriihen tapaista ideointia. Kirjan mukaan henkilökohtainen ideointi on kuitenkin tehokkaampaa, koska yksinkertaisesti yhteenlaskettu ideointiaika on suurempi ja ihmisten ei tarvitse odottaa puheenvuoroaan, jolloin hyvät ideat unohtuvat. Aivoriihissä on usein myös ihmisiä, jotka eivät osallistu ideointiin aktiivisesti. Kirjan mukaan aina ennen yhteistä ideointisessiota jokaisen ryhmän jäsenen pitäisi päästä hetkeksi ideoimaan yksinään. Siten kaikki voivat tuoda alustavat ideansa yhteisen pöydän ääreen.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!