Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Medici-ilmiö

Kirjoitettu 26.11.13
Esseen kirjoittaja: Jarkko
Kirjapisteet: 3
Kirja: Medici-ilmiö
Kirjan kirjoittaja: Frans Johansson
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Frans Johansson esittää kirjassaan Medici-ilmiö, että saamme hyvinkin kummallisia ideoita juuri silloin, kun tuomme itsellemme tuttuja käsitteitä aivan uusille aloille. Näitä kutsutaan niin sanotuiksi välimaastoiksi. Kun tutut asiat törmäävät syntyy uusien ideoiden ryöppy. Esimerkkinä tästä voi ottaa alojen merkittävän kasvun. Nyky-yhteiskunnassa on todella paljon sellaisia ammatteja, joista ei vielä 100 vuotta sitten tiedettykään.

Me Tiimiakatemiallakin voimme saada, ja saammekin aikaan Medici-ilmiön. Se on meille tuttua, vaikka siitä emme ole tienneetkään. Voimme ideoida yhdessä ja hyödyntää sitä niin yksilöinä kuin tiiminäkin. Voimme tehdä sen saattamalla tietomme ja näkemyksemme yhteen ja etsiä niiden väliltä yhtymäkohtia, eli välimaastoja.

Välimaastoideointia on edesauttanut kolme asiaa, jotka ovat ihmisten liikkuvuuden kasvaminen, tieteiden yhdistyminen ja kasvanut laskentateho. Ensinnäkin ihmisten liikkuvuus yleistyy kaikkialla. Globalisoitumisen vaikutukset kaupan esteiden madaltumiseen ja rajojen avautumisineen ovat lisänneet mahdollisuuksia saada työtä ja hankkia koulutusta lähes kaikista maailman maista. Tämän seurauksena syntyy valtava määrä kulttuurien välimaastoja. Monikulttuuriset ideat uppoavat yhä moninaisempaan yleisöön, etenkin liike-elämässä ja taiteissa.

Toinen välimaastoideointia edesauttava tekijä on tieteiden yhdistyminen. Kun eri alojen ammattilaiset yhdistävät voimansa, voivat he kehittää jopa aivan uuden alan. Tai yhden alan ammattilainen perehtyy tälle tuntemattomaan alaan ja soveltaa sitä omaansa, voi hän keksiä jotain aivan uutta.

Laskentatehon kasvu on vaikuttanut välimaastojen löytymiseen myös merkittävästi. Tietokoneiden laskentateho kaksinkertaistuu puolentoista vuoden välein. Tämä mahdollistaa muun muassa entistä nopeamman työskentelyn ja tiedonhankinnan. Myös viestintä vaikkapa maapallon toiselle puolelle on helpottunut merkittävästi.

Välimaastoideoinnilla on myös vastustajia, joita olemme me itse. Omat ennakkoluulomme ja putkikatseemme vaikeuttavat meitä keksimästä uusia ideoita. Näitä vaikeuttavia tekijöitä kutsutaan assosaatioesteiksi. Huomaan monesti itsekin väittäväni jotain uutta ideaa vastaan, ettei se voi tietenkään toimia noin, jos idea on minulle täysin vieras ja tottumuksieni vastainen. Ikävän usein vielä tällaisissa tilanteissa joku muu on oikeassa ja olen projektin ulkopuolella.

Onneksi Johnssonin kirja antoi myös vinkkejä näiden assosaatioesteiden madaltamiseen. Jo edellä mainitut kolme keinoa auttavat tässä projektissa huomattavasti. Mutta myös itsensä kehittämistä monipuolisesti painotettiin kirjassa paljon. Ideointiin annettiin myös yksi hyvä työkalu, joka toimii seuraavasti; Otetaan haaste, tuote, tilanne tai käsite ja tähän liittyvät oletukset. Käännetään oletukset päälaelleen. Pohditaan miten saamme näistä mielekkäitä. Ideana on siis lähteä ajattelemaan tilannetta täysin eri näkökulmasta, josta olisi voinut ajatella lähdettävän. Tällä tavoin päästään tuloksiin, jotka eivät ole itsestään selviä ja oletettuja.

Kuten olemme jo Akatemialla huomanneet, ei pelkkä ideointi tuo rahaa tilillemme. Ideamme tulee olla käytäntöön vietäviä ja meidän tulee se itse tehdä. Rohkeus on suuri valtti välimaastoon pyrkivälle, eikä epäonnistumisia kannata pelätä. Viisaan miehen ajatuksia lainaten päätän tämä kirjaesseen; ”Ei ole olemassa epäonnistumia, on olemassa vain vähän paskamaisempia oppimistilanteita.”

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!