Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Medici-Ilmiö

Kirjoitettu 11.08.14
Esseen kirjoittaja: Kimmo Pulkka
Kirjapisteet: 3
Kirja: Medici-Ilmiö
Kirjan kirjoittaja: Frans Johansson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jeeps eli Medici-ilmiö on saanut nimensä muistaakseni jostain italialaisesta suvusta, jotka oli iha hulluja keksijöitä ja ideoijia. Dusn’t mttr so much. Kirja kertoo tiivistetysti eri alojen välimaastoissa assosisaatioesteiden murtamisesta ja sitä kautta idearyöpyn saavuttamisesta. Kirja on yks parhaista mitä oon lukenu.

 

Välimaasto

 

Tää on sellanen mesta, missä kaksi eri alaa tavallaan kohtaa. No siis vaikka Tiimiakatemia on koulun ja työelämän välimaastossa. Sanotaan, että välimaastossa syntyy parhaat ja menestyneimmät innovaatiot. Kyl tää Tiimiakatemia ihan ok innovaatio on. Välimaastossa tulleet ideat on yleensä rohkeita, hulluja ja mieleenpainuvia. Tämä juuri siksi, että kaksi alaa yhdistyy. Jos Partanen olisi laittanut Rajakadun seinälle lapun, että ”Haluatko olla lähtemättä mihinkään ja oppia siinä sivussa hieman markkinointia tuttuun tapaan luokassa x?” niin eipä siinä ois mitään uutta ollut. Ei mitään mieleenpainuvaa.

 

Välimaastossa ideoiden määrä on toinen merkittävä seikka. Niitä tulee todella paljon, koska mahdollisia käsiteyhdistelmiä on niin paljon enemmän. Kirjassa oli esimerkki, jossa kerrottiin miten rock-biisin voi tehdä, olisiko ollut, 2600 eri tavalla. Klassisen biisin voi tehdä myös 2600 eri tavalla. Jos näiden kahden alan rakenteita aletaan yhdistelemään, saadaan 2600 x 2600 eri tapaa tehdä yksi biisi. Eli melkein 7 miljoonaa.

Välimaastoon pääsy

Välimaastoon pääsy voi olla vaikeaa. Siinä tarvitsee tuntemusta kahdesta eri alasta. Onneksi on kuitenkin olemassa muitakin ihmisiä, joiden kanssa voi lyöttäytyä yhteen ideoimaan. Tarkoitus olisi, että kullakin olisi erilainen tietopohja. Kirjassa otettiin esille juurikin monipuoliset tiimit, joissa on erilaisia ihmisiä. Nämä ovat kaikkein tehokkaimpia luomaan uusia ideoita, sillä heillä on erilaiset ajatusmaailmat ja tietopohjat. Usein ihmiset kuitenkin hakeutuvat itsensä kaltaisten henkilöiden seuraan, jolloin ajatusmaailma kohtaa hyvin, mutta jää huomattavan suppeaksi. Tavallaan sokeudutaan joillekin asioille, jotka joku toinen huomaisi heti.

 

Assosisaatioesteet

 

Siis tää on tavallaan just tota sokeutumista. Eli ei nähdä joidenkin asioiden välillä olevaa yhteyttä. Otetaan esimerkkinä tällainen, että jos sanon vaikka pää, niin mikä sana yhdistyy mielessäsi ensimmäisenä päähän. Hyvin todennäköisesti jotain tyyliin hattu, hiukset, silmät, suu, aivot jne. Usein myös tyydytään näihin ensimmäisiin ”ideoihin”, mitä jostain asiasta tulee mieleen, jolloin ei myöskään saada luotua mitään uutta.

 

Kaataminen

 

1) Unohda kaikki oletukset. Kaikki voi liittyä kaikkeen jollain tapaa. Älä hylkää oudoimpiakaan assosiaatioita, vaan kirjoita ne ylös.

2) Ajatuskävely. Lähde kävelemään, käy kaupassa. Yhdistä kaikkia asioita ongelmaasi, niistä voi hyvinkin löytyä ratkaisu. Kirjassa oli esimerkki siitä, miten insinöörit pohtivat sitä, miten lumen saisi helposti pois sähköjohdoilta. Eräs insinööreistä lähti kauppaan ostamaan hunajaa ja sai idean, jossa hunajaa laitettaisiin sähkötolppien päälle, jotta karhut kiipeäisivät niihin ja pudottaisivat samalla lumet. Tätä tuskin toteutettiin, mutta loistava esimerkki.

3) Etsi ideoita ihan jostain muualta. Jos suunnittelet ravintolan menua, niin kannattaa etsiä ideoita siihen vaikkapa matkaoppaasta.

4) Käännä asiat päälaelleen. Mietitään, että tehdään ihan perinteistä ständittämistä, jossa ei ole oikeastaan mitään erikoista. Entä jos luodaan ständi siltä pohjalta, että kaikki asiakkaat olisivat kuuroja? Millainen siitä tulisi? Tai sokeita? Entä jos ständillä ei olisi mitään esitteitä? Ei tekstiä missään?

5) Eri näkökulmat. Mietitään puun elinkaarta. Se on aluksi siemen, sitten taimi, aikuinen ja lopulta lahoaa. Tällainen ei laita mielikuvitusta paljoa hyrräämään. Entä jos mietit puun elinkaarta siten, että olet itse kyseinen puu. Mille sinusta tuntuu tippua siemenenä maahan ja hautautua sinne? Mille tuntuu ja näyttää, kun pääset lopulta maanpinnalle? Millainen on päiväsi? Millaisia lintuja sinussa asuu ja miten syvälle juuresi ylettävät? Onko maassa kosteaa ja kylmää? Miten paljon tuuli ja ukkonen sinua pelottaa?

 

Loppuun vielä pari settiä. Eli kun ideoidaan, niin kannattaa käyttää tätä kaavaa:

1) Ideoi

2) Arvioi

3) Toteuta

 

Eli aluksi ideoidaan pitkään, jonka jälkeen arvioidaan ideoiden laatua ja poimitaan sieltä parhaat. Sitten ne toteutetaan. Vaikka se epäonnistuisi, niin ei kannata luovuttaa, vaan kokeilla uudestaan eri tavalla. Epäonnistumista ei saisi pelätä, eikä siitä saisi rankaista. Ainoa asia, mistä pitää rankaista, on toimettomuus.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!