Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Menestyksen periaatteet ihmisten johtamisessa

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Milloin olet viimeksi tavannut karismaattisen ihmisen ja miettinyt, että kuinka hän onkaan noin hyvä ihmisten kanssa? Itse en muista sitä, mutta olen huomannut, että jokaisella ihmisellä on kehitettävää ihmissuhdetaidoissaan. Ja ne ihmissuhdetaidot ovat se karisma, joka saa muut seuraamaan sinua – ihmissuhdetaituria, johtajaa.

Johtajana oleminen on jatkuvaa kasvuprosessia. Siinä suuri osa on henkistä kasvua, kuten myös eri johtamistekniikoiden kokeilua ja harjoittelua, jota täytyy kokeilla omaan johdettavaan ryhmään. Ennen vanhaan on yleisesti ajateltu, että johtajan täytyy nousta inhimillisten kompastuskivien, kuten esimerkiksi tunteiden yläpuolelle, olla kylmän analyyttinen jokaisessa tilanteessa ja pitää jatkuvasti mielessään seuraava saavutettava tavoite. Nykyään on kuitenkin herätty hiljalleen siihen, että johtajan on erittäin tärkeää osata olla paljon helposti lähestyttävämpi kuin ennen, ymmärtää johdettaviensa tunne-elämää, osata kuunnella ja sparrata johdettaviaan ammatillisessa kehittymisessä. Johdettavien oikeanlainen motivointi, sparraus ja inspirointi on nykyään kaiken A ja O!

Omiin johtamisarvoihini sopivia kehityskohteita löysin kirjasta muutamia, joista ensimmäinen on helposti lähestyttävyys.

Tämä arvo ei ole itselleni pelkästään johtamisarvo, vaan myös yleisestikin elämän perusarvo. Olen huomannut, että helposti lähestyttävyydellä saa ihmisistä paljon enemmän irti. Voit jakaa heille omaa osaamistasi ja tietopääomaasi sekä lähestyä ihmisiä ennakkoluulottomasti sekä keskustella arvokkaasti ja avoimesti mistä tahansa asiasta, ilman tabuja. Kun teet tämän ja tuot oman kantasi ja ajatuksesi selville niin, että ne ovat muillekin selviä, saat muilta ihmisiltä myös aivan valtavasti. Saat nähdä heidän todellisen näkökulmansa asioihin, tiedät mitä he ajattelevat ja kuinka ajattelevat niin kuin ajattelevat, tutustut heihin syvällisemmin sekä saat tietää paljon enemmän, kuin olemalla vaikeasti lähestyttävä. Mutta miksi johtajan täytyisi tietää niin paljon kuin voi? Siksi, että mitä enemmän tietää johdettavistaan, sitä paremmin heitä voi ymmärtää. Ja mitä paremmin ymmärrät, sitä paremmin voit koko porukkaa johtaa.

Helposti lähestyttävyys on myös työkalu siihen, että sinut hyväksytään liiderinä, eikä vastusteta pomona. Helposti lähestyttävyys luo johdettaville luottamuksen tunteen, jolloin he tulevat matalammalla kynnyksellä kertomaan ongelmista, haasteista sekä toiveistaan johtajalle. Se madaltaa siis montaa organisaatiota vaivaavaa johtajapelkoa, joka aiheuttaa sitä, että johtaja ei saa tietää omista heikkouksistaan – eikä aina välttämättä haluakaan – ja tällöin ei organisaatio kehity, vaan jää paikoilleen ja pahimmassa tapauksessa alkaa ottamaan takapakkia.

Johdettaville on tärkeää, että johtaja on yksi heistä ja näyttää sen esimerkillään. Johtajan on oltava ydinpelaaja ja prototyyppi omassa ympäristössään ja välittää ryhmästään luodakseen positiivisen vaikutuksen kierteen.

Helposti lähestyttävyydestä syntyy myös johtajan karisma ja vaikutusvalta ihmisten elämään; Siitä, että on aidosti kiinnostunut muiden tekemisista, elämistä, ajatuksista ja mielipiteistä eri asioihin, sekä pystyy käsittelemään ja kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä täysin avoimesti. Lisätään siihen soppaan vielä avuliaisuus ja käytännön teot, kuinka voit auttaa ketäkin ja karismasi on kasvanut.

Usko ihmisiin joka ikinen päivä ja voit mullistaa heidän elämänsä. Kun tarpeeksi elämiä on mullistettu, mullistuu ympäröivä maailma sen mukana.

Ihmiset eivät välitä siitä, kuinka paljon tiedät, ennen kuin tietävät, kuinka paljon välität”.

Palveluhenkisyys

Johtaminen on asiakaspalvelutyötä. Johdettavat ovat asiakkaitasi, joita sinun tulee palvella parhaasi mukaan omalla toiminnallasi. Palveluhenkisyys ja johdettavien sparraaminen kulkevat käsi kädessä kehityksen tiellä. Sparraamisella, kannustamisella ja positiivisella vaikuttamisella pystyy luomaan ja vahvistamaan tervettä positiivisuuden kierrettä omassa ympäristössään ja näin luomaan lisäarvoa johdettaviensa elämään ja toimintaan. Jokaisen johtajan täytyy kuitenkin tunnistaa palveluhenkisyyden rajat, sillä liian pitkälle ei voi mennä. Liian pitkälle mennessä huomaat pian tekeväsi kaikkien muiden työt, jotka eivät oikeastaan kuuluisi edes sinulle, mutta olet halunnut auttaa. Ei haittaa, jos auttaa kaveria todella tiukassa paikassa, koska sillä voi vahvistaa omaa asemaansa ja saada hieman takaisin myöhemmin vastapalvelusten muodossa. Tämän ei kuitenkaan tulisi olla pääasiallinen tavoite.

Olen huomannut itsestäni sen, että olen välillä hieman liian avulias ja palveluhenkinen. Haalin itselleni sellaisia homia, jotka eivät välttämättä edes kuulu minulle. Tämän olen huomannut johtuvan siitä, että silloin välillä kun tulee vastaan sellaisia asioita, joita harva haluaa vapaaehtoisesti ottaa tai suorittaa, eli ns. ”nakkihommia”, otan ne vapaaehtoisesti omalle kontolleni, jotta pääsisimme asiassa eteenpäin. Tästä kuitenkin johtuu se, että ne vievät minulta omaa, arvokasta aikaani, jota voisin käyttää itseni ja oman toimintani kehittämiseen. Tässä on itselleni ehdoton kehityskohta; Minun täytyy opetella sanomaan ”ei”.

Olen kuitenkin sisäistänyt palveluhenkisyyden merkityksen ja vienyt sitä käytäntöön läpi elämäni. Ehkä mieleenpainuvin esimerkki palveluhenkisyyden hedelmistä on viime kesältä, kun työllistimme kaksi vakituista työntekijää Laivuriin koko kesäksi. Pidimme heistä hyvää huolta, sekä pidimme alusta asti huolta siitä, että he kokevat olevansa osa sen kesän tiimiä Pielavedellä. Täten he kokivat olevansa paljon muutakin kuin pelkkiä työntekijöitä, joita esimiehet käskyttävät tehtävästä toiseen. Annoimme heille monipuolisia työtehtäviä ja opetimme heille jatkuvasti uutta sekä ravintolatoiminnasta, että tiimityöstä muutenkin. Kuuntelimme heidän toiveitaan jatkuvasti ja yritimme parhaamme mukaan saada jokapäiväisen työn vastaamaan heidän toiveitaan. Jokainen meistä käytti palveluhenkisyyden käytäntöjä heidän johtamisessaan, joka taas poiki meille lisää tyytyväisiä asiakkaita heidän ystävä- ja sukulaispiireistään, mutta oli myös ennen kaikkea mahdottoman tehokas positiivisen markkinoinnin kanava.

Epämukavat asiat

Jälleen yksi kehityskohta omassa johtajaprofiilissani. Pidän siitä, että asiat ovat hyvin ja kaikki palaset resonoivat keskinäisessa harmoniassa. Harmoniaa ei kuitenkaan ole olemassa, ellei virhesointuja ole tullut vastaan ja niiden olemassaoloa ja uhkaa ei tiedosta tai osaa käsitellä.

Välillä itse ajaudun liikaa harmonian syövereihin, ja virhesointujen tullessa vastaan en osaa aina reagoida nopeasti. Olen myös huomannut, että aina en edes haluaisi. Jälkeenpäin ajateltuna huomaan kuitenkin aina myös niiden rikkauden. Miten kiva voi olla kivaa, jos ei muista kuinka paskaa paska on? Elämä on aaltoliikettä, myös johtamisessa. On ylä- ja alamäkiä, mutta jos kaikki on täyttä tyyntä koko ajan, on elämä vain ajelehtimista aavalla merellä ilman tietoa seuraavasta satamasta tai myrskystä. Hankaluudet ja sellaiset tilanteet, joissa on avuton ja tiedoton olo, kasvattavat eniten. Minun täytyy kysyä itseltäni usein kysymystä: Kummasta on enemmän hyötyä; Ristiriidan ratkaisemisesta vai sen välttelystä?

Etenkin epämukavien asioiden vastaantullessa on oma taitonsa olla olematta täysin tunteiden vietävänä, sillä niinä hetkinä selkeällä ajattelulla on tapana hieman hämärtyä. Näissä tilanteissa juuri siinä hetkessä tehtävän reflektion merkitys on korvaamaton. Etenkin niinä hetkinä on ratkaisevaa ymmärtää omaa ajatuksenjuoksuaan, sekä tietää mistä mikäkin ajatus on saanut alkunsa. Ensimmäinen mieleen tullut ajatus on harvoin se kaikista harkituin ja paras vaihtoehto, sillä tunteet ovat saattaneet saada ylivallan järjenkäytöstä. Olemmehan kaikki tunteellisia otuksia!

Onnekseni voin kuitenkin omalla kohdallani todeta, että syvällinen ajattelu on vahvempi osa-alueeni näissä tilanteissa. Kehitettävää kuitenkin on paljon muilla saroilla, kuten esimerkiksi ristiriitojen esiin tuomisessa.

”Suoraan puhuminen on ympäristöstä välittämistä”.

Kuten olen jo todennut tässä esseessa aiemmin, on johtajan tehtävä kasvattaa ihmisiä kohti täyttä potentiaaliansa. Mutta ratkaisevaa on myös valita sen arvoiset henkilöt ympärilleen. Kuka on sinun arvoisesi? Kenen arvoinen minä olen? Kenen avulla voin saavuttaa parhaan potentiaalini? Ketä voin auttaa saavuttamaan omansa? Pitääkö meidän jakaa samat arvot, tai kuinka erilaisia voimme olla toisiimme nähden, jotta homma toimii?

Erilaisuus on tietysti rikkaus, mutta ei kannata silti ampua joka suuntaan. Jokaisen elämässä ihmisiä tulee ja menee, saavutuksia saavutetaan ja saadaan myös ulkoisia palkintoja. Mutta mikä on enemmän kuin kaikki ulkoiset ihmisten itse keksimät palkinnot? Ne ihmissuhteet, jotka mahdollistivat kasvusi, jotta sait sen ulkoisen tunnustuksen! Positiivisen kierteen ihmissuhteiden doktriini – joka pätee myös missä tahansa johtamistehtävässä – menee siis näin:

Palvele

Opasta

Arvosta

Palkitse

Näillä eväillä saa positiivisen vaikuttamisen kierteen aikaan. Näillä eväillä pystyy pitämään huolta ihmissuhteistaan, jotka ovat jatkuvan inhimillisen kasvun kannalta elintärkeitä asioita jokaisen elämässä, vaikka sitä ei vielä tietäisikään.

Positiivisen vaikuttamisen doktriini on nyt käyty, ja kuten kaikilla asioilla tässä maailmassa, on myös sillä kääntöpuolensa. Vastaavasti negatiivisen vaikuttamisen alaspäin vievä kierre niin muussakin henkisessä elämässä kuin myös johtotehtävissä menee näin:

Syyllisyys

Viha

Ahneus

Kateus

Syylisyys alkaa huonosta omasta itsetunnosta ja kyvyttömyydestä käsitellä sitä. Jokainen tuntee varmasti syyllisyyttä jossain vaiheessa, mutta siitäkin pääsee ylitse rehellisellä asian myöntämisellä ja katseen suuntaamisella kohti tulevaa. Kaikki tekevät virheitä joskus, mutta on eri asia hyväksyä ne osana jokapäiväistä elämää, kuin jäädä vatvomaan niitä pidemmäksi aikaa. Asioiden käsittelemättömyys asianosaisten kanssa johtaa seuraavaan kohtaan kierteessä: Vihaan.

On selvää, että spiraalin vajotessa aina alemmas ja alemmas aiheuttaa se siitä kärsivälle lisää kärsimystä ja vellomista negatiivisten asioiden parissa. Loppujen lopuksi hän saattaa kuitenkin havahtua ja tajuta, että johtuu siitä, että ei osannut käsitellä asioita. Se, miten hän näkee maailman vihan, kateuden, ja ahneuden lasejen läpi kuvastaa ainoastaan hänen omaa sisäistä pahaa oloansa ja tyytymättömyyttä itseensä. Mutta aina voi päästä ”takaisin jaloilleen”, kunhan tiedostaa ongelmt ja haluaa aidosti kehittyä. Silloin on edessä jälleen suuri henkisen kasvun paikka.

Fear leads to anger, anger leads to hate, hate leads to suffering”

– Mestari Yoda

Kaikki ihmisen toiminta tässä maailmassa perustuu loppujen lopuksi siihen, mihin hän itse uskoo, eli arvoihin. Jokaisella on omat arvonsa ja joillakin ihmisillä saattaa olla samanlaiset arvot kuin sinulla. Jokainen on kuitenkin jollain tapaa uniikki. Jaamme joitain arvoja ja käyttäydymme niiden mukaan, mutta silti jokaisella on myös jotain omaansa. Voimme esimerkiksi puhua samasta asiasta, mutta käsitämme sen eri tavalla. Joka tapauksessa, täytyy aina muistaa ne asiat joihin itse uskoo; omat arvosi.

Minun elämänarvoja ovat esimerkiksi:

Ystävällisyys

Avuliaisuus

Kuuntelu

Halu ymmärtää

Erilaisuuden arvostaminen

Positiivinen toisten kannustaminen

Hyvänteko

Voisin luetella listaa loputtomiin asti, mutta ehkä tuosta saa jo irti jotain.

Kynttilä ei menetä mitään, kun se sytyttää toisen kynttilän”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!