Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Menestys ja onnellinen elämä

Kirjoitettu 21.04.13
Esseen kirjoittaja: Anni Autio
Kirjapisteet: 3
Kirja: Menestys ja onnellinen elämä
Kirjan kirjoittaja: Brian Tracy
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lukaisin Bryan Tracyn kirjan menestys ja onnellinen elämä. Olemme jutelleet tiimissämme paljon itsensä johtamisesta ja aionkin kirjottaa nyt siitä, mitä sain kirjasta irti liittyen työn tekoon ja muutenkin asioidan järjestämiseen.

Ensimmäinen iso koppi kirjasta oli tavoitteiden asettaminen. Monesti minullakin on muka tavoitteita, mutta usein ne jäävät vain puheeksi ja kaukaisiksi haaveiksi. Asetan myös itselleni monesti esteitä, selittelen itselleni ettei jokin vain ole mahdollista. Tästä eteenpäin täytyy vain päättää mikä on minulle oikein ja unohtaa mikä on mahdollista, vaan miettiä miten tulen pääsemään tavoitteisiini.

Oli mielenkiintoista miettiä miten erilaisia ihmiset ovat kun kuitenkin alun alkaen olemme olleet aivan samanlaisia. Olemme vain luoneet vuosien kuluessa erilaisia minäkäsityksiä ja ottaneet mallia ympäröiviltä ihmisiltä. Ihannekuva ja minäkuva on vain oma käsityksemme itsestämme joka on muokkautunut toisten ihmisten kanssa kommunikoimisesta. Olen aika pidättyväinen, enkä lähde tuosta vain tekemään uusia asioita. On siis hyvinkin mahdollista, että tuo ominaisuus on muokkautunut perheemme käytännöistä. Meillä on kotona aina ollut melko tarkat rutiinit ja jotkin asiat ovat olleet vain sellaisia mitä on ollut pakko tehdä. Työt on tehty mukisematta ja nopeasti mitään kummempia miettimättä.

Itsellä tuli kirjaa lukiessa paljon asioita mieleen omassa elämässään joita haluaisi muuttaa. Muutos ei kuitenkaan ole helppoa ja siihen kuuluu kolme ehtoa, eli vilpitön halu muutokseen, valmius muuttumiseen ja valmius näkemään vaivaa. Uskon, että useimmiten elämäntapamuutokset epäonnistuu ainakin minun kohallani vaivan näköön. Jos muutoksen tekeminen tuntuu epämiellyttävältä, usko onnistumiseen alkaa hiipua ja homma jääkin tekemättä. Tylevaisuudessa täytyy siis vain alkaa varautua siihen, että muutokset eivät vain tapahdu itsekseen hetkessä, vaan välillä täytyy pistää itsensä koville.

Kirjassa oli seitsemän eri tapaa, joilla voi hallita mieltä, eli

  • visualisointi
  • vahvistukset
  • sanoiksi pukeminen
  • roolisuoritus
  • mielen ravitseminen
  • myönteisten ihmisten seura
  • muiden opettaminen

Jos päättäisin pitkän tähtäimen tavoitteita ihan henkilökohtaisessa elämässäkin, voisin siis visualisoida lopputuloksen jo mielessäni ja kirjoittaa sen ja välitavoitteita paperille. Näin olenkin jo tehnyt. Se on aika pientä. Mielen hallitsemisen voisi viedä paljon pidemmälle. Esimerkiksi ruokkimalla omaa alitajuntaansa positiivisilla viesteillä omasta itsestään. Kirjassa oli ohje peiliin katsomiseen ja puhumalla itselleen. Tuo harjoitus tuntuu vähän kummalliselta, mutta voihan sitäkin kokeilla. Toiseksi viimeinen lista kolahti ehkä eniten. Eli myönteisten ihmisten seura. Ajattelisin tuon myös saman henkisten ihmisten seurana. Jos olet päättänyt päästä tavoitteiseen, niin todennäköisemmin tulet pyrkimään tavoitteisiin ahkerammin jos ympärilläsi on ihmisiä jotka kannustavat sinua puurtamaan eteenpäin. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, ei kannata jäädä sellaisten ihmisten seuraan jotka vain jarruttavat matkalla.

Yksi asia jäi häiritsemään kirjan viidennestä luvusta. Tavoitteiden pitäisi olla yhdenmukaisia. Tällä hetkellä minulla on monia tavoitteita. Tai tarkemmin sanottua unelmia, joista en vielä ole tehnyt tarkempia tavoitteita. Nähtäväksi jääkin mitkä niistä päätän toteuttaa. Tavoitteiden pitäisi perustua vahvuusalueisiin ja mahdollisesti esimerkiksi sellaisiin taitoihin, joita minulla jo on. Pienenä ongelmana onkin miten tästä niin sanotusta ”timanttiröykkiöstä” saa hiottua oikeanlaisia timantteja. Miten omista vahvuuksistaan saa hiottua itselleen ammatin? Miten kaikki muut tavoitteeni sulautuvat tähän tavoitteeseen? Tietenkin minulla on muitakin tavoitteita, kuin vaan ammattiin ja työn tekoon liittyviä. Esimerkiksi perheeseen ja muihinkin läheisiin ihmisiin liittyviä tavoitteita. Ja omaan jaksamiseeni liittyviä tavoitteita niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pienen hajoamisen jälkeen päätin kirjoittaa paperille joitakin tärkeimpiä päämääriä jotka haluan tavoittaa. Jäljellä on vain suunnitelman tekeminen niiden saavuttamiseen. Suunnitelmaa tulee varmaankin hiottua ajan myötä.

Olen tullut aikaisemmin hyvin toimeen ihmisten avulla ja olen ehkä jopa liidellyt toisten siivillä. Tosiasia on kuitenkin, että se on omalla vastuullani millainen minusta tulee ja mitä tulen tekemään tulevaisuudessa. Kukaan muu ei pistä minua tekemään uusia ja isoja asioita, vaan minun täytyy itse nousta kuopasta. Monesti syy voi olla pelossa. Itseasiassa en tiedä.  Tekosyitä varmasti löytyy vaikka mihinkä lähtöön. Kirjassa olikin vinkkejä syyllisyydestä vapauttamiseen:

  • lopeta itsekritiikki
  • kieltäydy syyttämästä ketään mistään
  • älä suostu muiden syyttelevään käytöksen manipuloitavaksi
  • kieltäydy keskustelemasta muiden syyllisyydestä
  • anna anteeksi

Pääpontti tuossa olikin se, ettei ongelmakohtia kannata lähteä purkamaan sillä kuka niistä on vastuussa. Ongelmat täytyy vain havaita ja korjata jos mahdollista. Jos ei pysty niin opitaanpahan tekemään seuraavalla kerralla tekemään paremmin. Olen itseni pahin kritisoija. Monesti etsin syytä itsestäni esimerkiksi epäonnistuneen projektin jälkeen ja varmasti minunkin työtavoissani on korjattavaa. Tämän lisäksi syyllistyn vielä monesti muiden kritisoimiseen ja vastuunsiirtämiseen. Odotan innolla käynnissä olevan projektin jälkipuintia, koska on hyvinkin paljon mahdollista, ettei se tuota niin pajon kuin odotimme. Jälkimotorolaa käsitellessä täytyy muistaa, ettei syytä itseään kaikesta, eikä anna muiden sysätä kaikkea syytä päälle. Kaikista tärkein on viimeinen kohta, eli anteeksi antaminen. Puhutaan suumme puhtaaksi hyvässä hengessä, ettei mitään jää hampaan koloon ja annetaan sen jälkeen anteeksi.

Yksi tärkeimmistä luvuista minulle oli kappale 8. Olen tiimissäni tunnettu stressaajana. Olen kirjoittanut muistiinpanoihin lauseen ”hallitse tunteitasi → hallitse stressiä”. Pari yötä sitten en saanut yöllä unta moneen tuntiin toimistolla sattuneen sanaharkan takia. Menin nukkumaan ajoissa, mutta sain unta vasta kolmelta yöllä. Asia ei sinänsä ollut iso, mutta siitä juontuneet negatiiviset tunteet eivät jättäneet rauhaan. Seuraavana päivänä asia kuitenkin jokseenkin selvisi ja älysin ettei ollut kyse isostakaan jutusta. En tiedä liittyikö tämä Tracyn ajatuksiin, mutta laitoinpa ylös. Tuo oli hyvä esimerkki siitä miten omilla tunteillaan saa rakenneltua aivan pienestäkin asiasta stressaavan tilanteen.

Stressi johtuu aina jostakin näistä seitsemästä;

  • huolestuneisuus
  • mielekkyyden ja tarkoituksen puuttuminen elämästä
  • keskeneräinen työ
  • epäonnistumisen pelko
  • hylätyksi tulemisen pelko
  • tosiasioiden kieltäminen
  • viha

Monesti minun kohallani stressi johtuu myös siitä, etten tiedä mistä näistä lähteistä stressi johtuu. Samalla kertaa syitä saattaa myös olla monia. Esimerkiksi keskeneräinen työ ja epäonnistumisen pelko tai mielekkyyden ja tarkoituksen puuttuminen elämästä ja viha. Seuraavalla kerralla kun menetän taas yöuneni tai tilanne tuntuu taas painostavalta, täytyy muistaa miettiä mistä stressi johtuu ja miten siitä pääsisi eroon, eikä vain vello pahassa olossa.

 

Mitä kirjasta jäi siis lyhykäisyydessä käteen?

  1. Aseta tavoitteita → suunnittele toteutus → sitoudu
  2. Yhdenmukaista tavoitteet
  3. Lopeta syyttely ja keskity olennaiseen
  4. Havaitse stressin aiheuttaja ja pyri poistamaan se

 

Anni Autio

Osuuskunta Millio

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!