Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Menestys ja onnellinen elämä

Kirjoitettu 17.12.13
Esseen kirjoittaja: Iina Tiihonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Menestys ja onnellinen elämä
Kirjan kirjoittaja: Brian Tracy
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kun avasin kirjan Menestys ja onnellinen elämä, Brian Tracy lupasi heti ensimmäisillä sivulla muuttaa mun elämän ja tehdä siitä onnellisen ja menestyksekkään. Se aiheutti heti vastareaktion: eihän kukaan tyhmä jenkkiläinen Brian voi tietää millainen elämä on mun mielestä hyvä ja onnellinen. Ehkä kahden ensimmäisen luvun ajan olin Brianin kanssa koko ajan erimieltä kaikesta ja kapinoin aivopesuyritystä vastaan. Kun Brian käski illalla että ole positiiivinen, olin seuraavana päivänä harvinaisen kiukkuinen. Hämmästyin lukiessani esseepankin esseitä, jotka toinen toisensa perään hehkuttivat Tracya vähintäänkin jumalana. Itse myönnyin vaasta tavoitteista kertovassa luvussa, että ehkä Brian on sittenkin välillä ihan viisas kaveri. En halua tässä esseessä paneutua siihen, mistä kaikesta olin kirjoittajan kanssa eri mieltä, vaan siihen mitä kirjasta loppujenlopuksi sain.

Tavoitteet

”On mahdotonta osua maaliin jota et näe: et voi saavuttaa elämässäsi upeita asioita jos et tiedä mitä ne ovat.”

Ajattelen useasti että haluan tehdä elämäni aikana kaikenlaisia siistejä juttuja. Harvemmin kuitenkaan pysähdyn pohtimaan mitä ne ihan oikeasti voisivat olla. Lukiessani tajusin, että eivät ne mahtavat jutut tapahdu minulle vahingossa, vaan minun on tehtävä niistä itse totta. Ensimmäinen tehtävä oli siis selvittää mitkä ne omat tavoitteet ovat. Kirjasta löytyi seitsämän kysymystä, joiden avulla oli helppo määritellä omat arvot, unelmat ja tavoitteet. Tärkeintä on kirjoittaa ne ihan oikeasti ylös ja miettiä miten ne voi saavuttaa. Brian neuvoo kirjassa 12 vaiheisen järjestelmän, jonka mukaan tavoitteisiin tulisi päästä. En jaksa paneutua siihen kauhean tarkasti, vaan poimin omasta mielestäni parhaat vinkit tavoitteiden saavuttamiseen. Ensimmäinen ja tärkein on juuri se, että kirjoittaa asiat ihan oikeasti ylös. Kun tavoitteet on vain pään sisällä, ne helposti elää ja unohtuu. Tiimiakatemialla jokainen kirjaa tavoitteensa ylös oppimissopimukseen, mikä on omasta mielestäni ihan huippu juttu! Sieltä ne on helppo löytää ja tarkistaa tasaisin väliajoin. Pelkästään se, että tavoitteet on paperilla ei riitä; niiden täytyy olla myös aktiivisesti mielessä. Jos tsekkaa oppimissopimustaan puolen vuoden välein, tavoitteet jäävät helposti unholaan. Siksi ainakin itse koin hyväksi vinkiksi ajatella omia tavoitteita tietoisesti, vaikka ennen nukkumaanmenoa, tai silloin jos mielessä pyörii jotain turhia kielteisiä ajatuksia. Ainakin isot tavoitteet kannattaa myös pilkkoa pienempiin palasiin. Jo välitavotteiden saavuttamisesta saa hyvän mielen ja näin suuretkaan unelmat ei kaadu siihen, että ne vaikuttavat mahdottomilta.

Ajattelu

”Jos uskot vakaasti että olet huono jossain, silloin olet.”

Brian sai mut tajuamaan omien ajatusten merkityksen. Jos ajattelen olevani huono, todennäköisesti olenkin. Jos taas ajattelen olevani hyvä tyyppi, pidän oikeasti itsestäni ja itsetuntoni on hyvä. Jos uskon että pystyn johonkin, pystyn ihan mihin vaan. Ajattelutavan muutoksella voi saada siis älyttömästi aikaan. Koska kaikki ajattelumallit ja tavat on opittuja. niistä voi myös oppia pois. Brian kertoo kirjassaan että ajattelutavan muutos vaatii 14-21 vuorokautta. Aika ällistyttävän vähän, jos alle kuukaudessa voi saavuttaa vaikka mitä hienoa.

Toinen jännä asia minkä Brian opetti oli, että aivoihin mahtuu kerrallaan vaan yksi aktiivinen ajatus. Jos se ajatus on on joku negatiivinen, miksi ihmeessä en voisi korvata sitä jollain iloisemmalla. Vaikka olen aika perusonnellinen ja -positiivinen ihminen, on mulla huono tapa valittaa turhasta. Oli kiva tajuta, että pystyn vaikuttamaan omaan ajatteluuni, vaikka se ei olekaan kovin helppoa. Jos alottaisin nyt, voisin 21 päivän päästä olla ainakin paljon vähemmän valittava ihminen. Brian puhui kirjassaan että negatiiviset tunteet pitäisi kitkeä elämästä pois. Vaikka turhasta valittamisesta olisi kiva päästä eroon, en silti ole Brianin kanssa ihan samaa mieltä. Haluan välillä olla myös surullinen tai kiukkuinen, ja siihen mulla pitäisi olla oikeus.  Ei ne tunteet elämästä mihinkään katoa. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa että se tapa miten tunteisiin reagoi on muutettavissa, eikä kiukutellakaan tarvitse aina kauhean kauaa.

Mukavuusalue

”Mukavuusalue on ihmisen piilevien kykyjen pahin vihollinen.”

Luen tällä hetkellä No agenda clubia joka hehkuttaa mukavuusalueella pysymistä. Tässä asiassa olen kyllä enemmän Brianin kannalla (aivopesu onnistunut?). Arkena olen helposti juuri sellainen ihminen, joka jumittuu sinne omalle mukavuusaluelle. Jos ulkona sataa eikä huvita mennä pihalle, en mene, koska se ei olisi yhtään mukavaa. Jos akatemialla tekee joku päivä mieli höpötellä toimistolla eikä tehdä töitä, en todennäköisesti tee niitä töitä, ainakaan kauhean tehokkaasti, koska onhan se juttelu paljon mukavampaa kun puhelinmyynti. Loppupeleissä uskallan kuitenkin poistua mukavuusalueeltani. Uskallan laittaa viimeiset rahat ulkomaanreissuihin, ottaa baskin asumaan kotiini ja aloittaa opiskelun alalla, josta en yhtään tiedä onko se oma juttu. Ja kaikki ne hetket jolloin olen uskaltanut ottaa askeleen pois siitä elämää rajoittavasta ympyrästä, olen kokenut ihan huikeita juttuja ja oppinut älyttömästi. Valehtelin kyllä nyt vähän, ei ne puhelinmyyntihommat ole mitään elämän huikeimpia juttuja. Mutta ainakin opin niistä enemmän kuin toimistolla istuskelusta. Ja onhan se itsensä voittaminen aina aika mahtavaa. Tällaiset hetket kannustaa ottamaan näitä askelia lisää, uskaltamaan tehdä juttuja jotka vähän jännittää. Kaikkein parasta on, kun epämukavuusalueesta tuleekin osa mukavuusaluetta, kun oppii sietämään niitä juttuja jotka ennen tuntui inhottavilta tehdä. Ehkä vielä joku päivä tykkään lenkkeillä sateessa.

En tiedä kuinka helppo näitä oppeja on viedä käytäntöön. Tai ei varmasti olekaan helppoa, mutta kysymys kuuluukin että meinaanko viedä? Vaikka tiedostan että on olemassa mahdollisuus, että pystyn ihan mihin vaan, se ei takaa että toimisin sen mukaan. Saatan ehkä jäädä mukavuusalueelle möllöttämään. Kuitenkin tärkeintä on ehkä se, että tiedostan että voin muuttua. Voin saavuttaa tavoitteeni, voin muuttaa ajatteluani, voin antaa anteeksi. Jos vain päätän että pystyn siihen. Eikä kukaan muu varmasti tee sitä mun puolesta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!