Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mentoroinnin monet kasvot

Kirjoitettu 07.12.15
Esseen kirjoittaja: Annu Karkama
Kirjapisteet: 2
Kirja: Mentoroinnin monet kasvot
Kirjan kirjoittaja: Tuulikki Juusela, Tuula Lillia, Jari Rinne
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Päädyin akatemian sisäiseen rooliin alumnipäällikkyyden myötä. Alumnitoiminnassa on noussut esille myös halu/tarve mentorisuhteeseen, jossa alumnit voisivat tarvittaessa auttaa tiimiyrittäjiä heidän projekteissaan tai tiimiprosesissa. Jotta ymmärtäisin paremmin, millaista mentorointi voi kaikenkaikkiaan olla, luin kirjan ”Mentoroinnin monet kasvot”. Mentorin kun voi hakea tiimin ja talon ulkopuolelta alumneista, mutta sen voi löytää myös omasta tai toisesta tiimistä. Itsekin olen kiinnostunut valmentavasta vuorovaikutussuhteesta ihmsten kanssa, ja siksi koin itselleni tärkeäksi katsoa myös tätä näkökulmaa.

Kirja kertookin mentoroinnin olevan nimenomaan vuorovaikutussuhde ja menetelmä, jonka avulla pääsemme askeleen eteenpäin niissä tavoitteissa, joita organisaatiot/henkilöt ovat itselleen asettaneet. Mentoroinnin tarkoitus ei ole antaa valmiita vastauksia vaan edistää vastuun ottamista omasta oppimisesta. Avainsanoja ovat oppimisen taidot, oppimisen tehostaminen ja yhdessä oppiminen, vastuun ottaminen omasta kehityksestä, kokemuksesta oppiminen, osaamisen ja tiedon jakaminen .Nykyään kilpailu parhaista työntekijöistä on kova ja kukaan yritys ei voi taata työpaikan pysyvyyttä joten jokaisen on pidettävä huoli omasta työmarkkinakelpoisuudestaan. Uusi turvallisuus tulee siitä että yksilöllä on työssään myös mahdollisuus kehittää itseään ja rakentaa osaamistaan, joka mahdollistaa selviämisen muuttuvissa tilanteissa. Tässä tukena voi toimia mentori,sillä omia kehityskohtiaan ei aina omassa päässä yksin miettiessään huomaa.

Mentoroitavan ja mentorin välille saattaa syntyä kehittävän huolehtiva, osallistuva ja auttava vuorovaikutussuhde. Kyse on kahden yksilön välisestä luottamussuhteesta, jossa etsitään piileviä kykyjä ja ominaisuuksia kehittääkseen niitä. Kyse ei ole niinkään auttamisesta vaan tuesta omien kykyjen löytämiseen.

Kirjassa puhutaan kahdenlaisesta mentoroinnin levelistä, jossa toinen on hieman hierarkisempi, ohjaava ja ”ylemmällä tasolla” oleva mentori (amerikkalainen tyyli) kun taas toinen (eurooppalainen tyyli) tarjoaa tasavertaisempaa, kokeneempaa mutta ei ylempiarvoista mentorointia, jossa oppimista tapahtuu usein molemminpuolin. Ote ei ole ohjaava, vaan tukee käyttämään mentoroitavan omaa viisautta.

Mentorointi voi olla tarkoituksenmukainen, pidempiaikainen prosessi tai spontaani lyhyt hetki. Arkielmässä kohtaa usein tilanteita, joissa joku ihminen teki vaikutuksen yhdellä lausella. Myös nämä tilanteet ovat omanlaisia tahattomia mentorointihetkiä. Tästäkin syystä, jutustelu eri ihmisten kanssa, tuntemattomienkin kanssa, on antoisaa – et koskaan tiedä mitä eteesi tupsahtaa.

Mentoroinniksi ei lasketa pelkkää taloudellista tukea ja sponsorointia. Myöskään esimerkillä toimiminen ei ole mentorointia, jolloin toinen vain kriitiikittömästi matkii toista sellaisenaan. Tiedonsiirto isältä pojalle, jossa tieto siirtyy sellaisenaan ilman pojan omaa kokemusta asiasta, ei myöskään ole mentorointia. Mentoroinnissa nouseekin siis tärkeäksi sanaksi vuorovaikutus ja oma kokemus.

Mentroitavan odotukset voivat jakaantua neljään osaan:

VALMENNUSTA:

Toivoo selkeitä tavoitteita, sitoutuu tavoitteisiin, on avoin uusille ideoille, haluaa palautetta

ESIKUVIA

Kaipaa neuvoja, pitää mentoria esikuvana, antaa mentorin ohjata, mukautuu

KONTAKTIHENKILÖITÄ

Haluaa apua kontaktien luomisessa, ehdottaa itse asioita joista haluaa keskustella, esittää omia näkemyksiään

SPARRAUSTA

Hakee itseluottamukselleen vahvistusta, osoittaa avoimuuttaa aiheiden valinnassa, on halukas käsittelemään omaa tunnetilaansa.

Mitä enemmän mentoroitava luottaa ulkopuolisiin auktoriteetteihin, sitä ohjaavampaa ja aktiivisempaa otetta hän kaipaa- Mitä enemmän mentoroitava sen sijaan on valmis kontrolloimaan oma kehittymistään, tällöin mentori toimii enemmän taustatukena.

Mentorointia tarvitaan siis monenlaisiin eri lähtökohtiin. Tärkeääon kuitenkin muistaa, ettei mentori kerro vaan tukee ottamaan selvää. Kestävä oppiminen ja kehitys ei tapahdu vain ulkopuolelta tulevian ärsykkeiden takia, vaan siihen vaaditaan otetta omasta niskasta ja heittäytymistä kokeilemaan. Mentorilta voi pyytää pientä potkua persauksiin vauhdin tueksi, mutta hyppy on uskallettava ottaa itse. Myös mentorin on muistettava antaa tilaa yksilön kehitykselle, jokaisella se tapahtuu omalla ajallaan ja omalla uskalluksellaan. Mentorin rooli on ohjaava, mutta kuitenkin nöyrä, sillä hänenkin tulee arvostaa tilannetta, jossa mentoroitava on halunnut juuri hänet nimenomaiseen rooliin.

”Kerran kuulin, kuinka erästä nuorta neuvottiin: Tee aina sitä, mitä pelkäät tehdä” (Ralph Waldo Emerson)

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!