Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mestarit

Kirjoitettu 09.10.15
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: The Fifth Discipline
Kirjan kirjoittaja: Peter Senge
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.5. Oppimisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimimestarit (Fifth discipline)

Ai että ihminen voi nauttia omista hyvistä valinnoista elämässä! Liityin tänä syksynä Tiimimestarit 66 ryhmään. Muutaman koulutusohjelman käyneenä oli olo aluksi vähän skeptinen, mutta ajattelin että mennään nyt sitten kun kerta valinta osui kohdalle. Omassa porukassa on tällä hetkellä melko värikäs porukka vaikka suurin osa onkin opettajia. Toisaalta värikäs ei missään tapauksessa tarkoita avoimuutta. Ensimmäinen kontaktikerta järjestettiin Lahdessa ja kyllähän se oli aikamoinen shokki. Ymmärrän toki että ihminen joka työskentelee samassa paikassa parhaillaan yli 20 vuotta on jollain tavalla juurtunut niihin rutiineihin, joita siinä firmassa noudatetaan, mutta en voinut kuvitella että tilanne on aivan niin toivoton. Ensimmäinen pari tuntia meni lähinnä vääntämisessä että mikä on tämän koulutusohjelman tarkoitus! Mutta ei siitä sen enempää. Orientaatio oli mitä oli, mutta ensimmäinen virallinen kontaktikerta oli jotain erittäin antoisaa niin itselleni kuin muille kanssakävijöille.

Ensimmäinen kontaktikerta pidettiin Morvan majatalossa eli ympäristö oli jo alusta alkaen melkein paras mahdollinen. Tiimimestareiden rakenne toimii pitkälti täysin samalla tavalla kuin Tiimiakatemia sisäisetkin ohjelmat. Mutta tässä tarinassa en jaksa paneutua siihen mitkä omat fiilikset oli vaan kertoa mitä opin tällä kerralla.

Mitä olen oppinut:

  1. Oppiminen on eri asia kuin osaamisen kehittäminen

Aloitimme keskustelua ylipäätänsä miten ihmiset oppivat ja mitkä asiat vaikuttavat oppimisen luontevuuteen. Syntyi paljon keskustelua siitä että onko käytännössä oppiminen tehokkaampaa kuin teoriassa oppiminen (Opettajia paljon paikalla, joten keskustelusta tuli suhteellisen kiivas). Käännettiin keskustelu kokonaan ympäri ja aloimme keskustelemaan siitä että onko oppiminen sama asia kuin osaamisen kehittäminen. Aluksi suurin osa oli sitä mieltä että tarkoittavat samaa asiaa. Itsekkin tarkemmin mietiskelin asiaa dialogiringissä ja itse päädyin nopeasti vastaukseen, että nämä kaksi asiaa ovat täysin eri asia. Kalle niminen kanssakävijä ilmaisi asian hyvin. Hän sanoi että oppiminen ja tutkinnon suorittaminen antaa ihmiselle oikeuden aloittaa osaamisen kehittämisen tietyn alan yrityksessä. Elikkä oppiminen vauhdittaa osaamista ja sitä että voit tulevaisuudessa olla jossain asiassa ammattilainen. Tulimme myös siihen lopputulokseen että valmistut mistä tahansa oppilaitoksesta, ei ihminen vielä ole lähelläkään ammattilaista. Tästä keskustelusta itselleni heräsi paljon ajatuksia. Aloin välittömästi miettimään että TA on yksi harvoista paikoista missä voi oppimisen yhteydessä harjoittaa myös osaamisen kehittämistä. Siinä tapahtui ensimmäinen oivallus.

 

  1. Konservatiivisuus tappaa

Pitää muistaa unelmoida. Pitää muistaa tehdä asioita eritavalla. Pitää muistaa että maailmassa on muutakin kuin oma pieni kupla. Elämä eikä työ voi olla mielenkiintoista kovinkaan pitkään jos ei koskaan kokeile mitään uutta. Olen todennut että monet ihmiset suorittavat kaikki arkiset ja ei-arkiset asiat monesti samalla tavalla kuin edelliskerralla… Ihminen käy prismassa kaupassa, käyttää ruoanlaitossa samoja reseptejä, katsoo vain yhden genren elokuvia ja varaa aina lomansa Malagaan. Hyi helvetti! Tälläkin tyylillä ihminen voi olla toki onnellinen, mutta mitään kehitystä ei enää tapahdu. Tässä tilanteessa ihmisestä on tullut kone joka noudattaa joka hetki samaa kaavaa, jonka se on itselleen ajansaatossa luonut. Tämä oli itselläni toinen oivallus. Aleksi… Älä ikinä muutu sellaiseksi koneeksi!

 

  1. Motivoinnin merkitys

Ihmisen polttoaineena ei ainoastaan toimi ruoka, viina ja uni. Motivaatio on ihmisen henkinen polttoaine. Suurimpana haasteena opettajien keskuudessa selvästi on motivoinnin haaste. Kuinka motivoin opiskelijani niin että he antavat kaiken fokuksen oppimiseen? Tämä oli yleisin kysymys näiden parin päivän aikana. Itse vastasin kysymykseen näin: Motivaatio on jotain mitä ihmiselle ei voi pakottaa. Motivaatiolle on luotava tarve. Jos ihminen on täysin väärässä ympäristössä tai paikassa on ihmistä hyvin vaikea motivoida. Ihminen tarvitsee tekemiselle melkein poikkeuksetta jonkin merkityksen. Merkityksen kautta syntyy motivaatio. Itse koen olevani hyvinkin motivoitunut moneen asiaan. Ja oivalluksena koin että ne asiat mistä et motivoidu kehittymään on syytä hankkiutua eroon.

 

  1. Olettaminen on typerää

Miksi olettaa kun asiasta voi keskustella tai asiasta voi ottaa selvää? Keskustelimme siitä millainen opiskelija ympäristö ammattikouluissa tai ammattikorkeakouluissa yleensä on. Totesin nopeasti tähän että miksi olettaa asioiden menevän kaikkialla samalla tavalla? Siihen tuli välitön kommentti eräältä kokeneelta opettajalta. Hän sanoi että on opettanut viidessä eri ammattikorkeakoulussa ja jokaisessa näistä asiat on hoidettu samalla tavalla. Totesin tähänkin että viisi koulua on erittäin vähän ja että meille saa aina tulla vierailemaan jos haluaa myöntää olevansa väärässä. Pointtina on että ennakkoluulo ja oletus todennäköisesti ei koskaan toimi vauhdittavana tekijänä vaan lähes aina rajoittajana.

 

  1. Mihin voin vaikuttaa ja mihin en?

Kävimme läpi työkalua jossa kuvattiin kolmea kenttää. Olin aikaisemminkin nähnyt kuvan ja muistin mistä asiassa oli kyse, mutta en millään tavalla ollut sisäistänyt koko asiaa. Ensimmäinen kehä kuvaa asioita joihin voi itse vaikuttaa 100 %, seuraava kehä kuvaa asioita joihin voit vaikuttaa läsnäolollasi tai tiedoillasi ja viimeinen kehä kuvaa asioita joihin sinulla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Liian usein käytämme aikaamme niihin juttuihin mihin emme voi vaikuttaa yhtään, jolloin tapahtuu niin että keskimmäinenkin kehä pienenee, jonka seurauksena myös sisin kehä pienenee. Toisaalta jos keskittyisimme asioihin joihin voimme vaikuttaa 100 % kävisi päinvastoin. Olen omasta toiminnastani huomannut varsinkin viimeaikoina että mitä enemmän puutun toisten ongelmiin joihin en voi vaikuttaa (varsinkin valtakunnallisiin asioihin), oloni tuntuu ensinnäkin turhautuneemmalta ja väsyneemmältä ja sen lisäksi unohdan ne asiat, jotka oikeasti merkitsevät. Itselläni ei ainakaan ole edes aikaa eikä varaa alkaa pohtimaan liikaa muiden tekemisiä kun omat asiatkin ovat aivan täysin kesken.

 

Pääasiallisesti Tiimimestarit oli erittäin opettavainen kerta sen takia että olin itse niin turtunut näihin työkaluihin ja menetelmiin etten osannut katsoa kolikon kääntöpuolta eli sitä totuutta että olen itse siellä lähes ainutlaatuisessa organisaatiossa eikä toisinpäin. Tuli silloin tällöin suorastaan eliitti olo 😀

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!