Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mihin se luovuus katosi?

Kirjoitettu 03.04.20
Esseen kirjoittaja: Elisa Sihvonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Luovan ajattelun käsikirja – Kuinka ideat syntyvät
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski, Ilkka Kärkkäinen & Saku Tuominen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Luovan ajattelun käsikirja – Kuinka ideat syntyvät

By

By Jussi T. Koski, Ilkka Kärkkäinen & Saku Tuominen

 

Onko työ työtä jos se ei näytä työltä?

 

Tuntuu, että olen jumissa oman luovuuteni kanssa. Kaipaan nuoruuteni luovuutta ja intohimoa. Piirsin ja piirsin piittaamatta siltä onko se tarpeeksi hieno tai realistinen. Piirsin, mistä tykkäsin. Mihin se loppui? Mihin sen kadotin?

Tuntuu, etten enää osaa piirtää tai uskalla piirtää ajatuksistani. Pelkään, että mittasuhteet ovat päin helvettiä ja vertaan itseäni liikaa muihin. Piirtämisestä ja taiteen tekemisestäni puuttuu hauskuus ja kokeilun halu. Olen jäänyt jumiin täydellisyyden hakemiseen ja luovuus on kadonnut tekemisestä.

Taiteessa on myös ihme paineet, että kaiken pitäisi olla super omaperäistä ja syntynyt jännittävässä ja mystisessä Black Boxin sisällä. Et ole kopioinut ketään keksit kaiken aivan itse. Todellisesti kaikki kopioi, varastaa ja matkii. Parhaat tekevät sen van niin hyvin, ettei kukaan tajua sitä. Jotta syntyy jotain uutta pitää saada varastaa, mutta myöntää se ja antaa kunnia varkauden kohteille.

 

Syyllistyn välillä muille naureskelulle ja vähättelylle. Osallistuin ryhmätehtävään, missä oli tehtävänä rakentaa vaahtokarkkitorni tarkoilla säännöillä. Suhtauduin itse tyypilliseen tapaani eli välinpitämättömästi, minua ei kiinnostanut hölmö tehtävä. Se ja sama voitetaanko vai ei. Ryhmässä oli Marjatta, joka oli todella intohimoinen ja hieman nörttimäinen asiaan ja vain raivosi menemään. Mietin itsekseni, että vittu jillaa ny vähän. Ei tähän maailma kaadu.  Sitten tajusin, että no mitä helvettiä tuon takia en saavuta mitään, koska en suhtaudu intohimoisesti asioihin. Pelkään, että jos pistän kaikkeni peliin ja häviänkin, menetän kasvoni. Olen todella ylpeä ja sen takia vihaan heittäytymistä asioihin, jotka ovat poissa omalta mukavuus alueeltani esim. piinapäivien tuolinajokisat. En halua joutua naurun alaiseksi. Mutta sitten kaikki tekemäni asiat ovat minun hallinnassani, enkä siten voi epäonnistua. On hyvä tietää omat rajat, mutta päästäkseen seuraavalle levelille pitää uskaltaa tehdä, feilata, nöyrtyä osaamattomuudelleen ja lähteä uudestaan taistoon.

 

Kai sitä kaipaa niin paljon sosiaalista hyväksyntää ettei halua olla missään huono.

 

Haluun tosin lisätä, että on tärkeää miettiä mihin taisteluihin lähtee ja minkä takia. Sen takia, että joku muu haluaa, että hyppäisin helikopterista ja pitää minua pussy as bitchinä kun en uskalla on minulle yhden tekevää. Minun täytyy itse saada valita asiat, missä haluan ylittää itseni. Olen oppinut kunnioittamaan omia rajoja ja haastamaan itseäni niissä asioissa, jotka koen merkitykselliseksi. On hyvä tiedostaa, miksi joku haluaa että teet jotakin. Onko se hyvän tahtoista vai, että he hyötyisivät siitä jotenkin?

 

Tanssin aloittaminen aikuisiällä on tehnyt minulle todella hyvää. Käyn ryhmässä, mikä on open level. Seassa on todella taitavia tanssijoita ja normi pulliaisia. Aluksi aina hävetti kun en pysy perässä ja näytän hölmöltä. Mutta ei ole suurempaa nautintoa, kuin vihdoin tajuta liike ja se onnistuukin. Otan itselleni myös liian korkeita tavoitteita tasooni nähden. Se tappaa motivaatiota ja en pääse nauttimaan pienistä onnistumisista. Voisin seurata pikkuisen parempia taiteilijoita ja tavoitella heidän tasoaan. Sitten ei tulisi niin kovaa lannistumista. Olen kehittynyt paljon, mutta kun vertaan muihin en ole mitään. Mutta jos vertaan itseäni itseeni huomaan jo edistyksen töissäni.

 

Kirjassa suositeltiin olemaan utelias kaikkea kohtaa, tekemään kaikesta muistiinpanoja, eikä saa olla liian nirso. Tarkoittaen, että koskaan ei tiedä mikä saa mehut liikkeelle. Olen esim. miettinyt kun porukkaa arvostellaan katsomistaan ohjelmista. Itse olen oppinut paljonkin elämästä ja saanut uusia ajatuksia esim. modernista klassikosta Temppareista. Ei voi päättää etukäteen mikä säväyttää ja saa ajatukset rullaamaan. Dokumentit ja uutiset on tavallaan pureskeltu sinulle jo valmiiksi. Nämä on tärkeitä ja näitä pitää kuunnella. Oudoissa jutuissa tai turhissa jutuissa pitää itse kiinnittää huomiota asioihin, tarkkailla muiden käytöstä. Kuinka mielenkiintoista. Osa näkee pelkästään hölmöilyn teeveessä, osa näkee ihmisen primitiivisen käyttäytymisen, tunteita ja tuskaa.

Aina on joku saatanan eliitti päättämässä mikä on tärkeää tai nyt se oikea juttu. Kaikki semmoinen pitää kyseenalaistaa.

Se on ristiriitaista, että samalla pitää kuunnella muita ja totella laji käyttäytymistä, kun pitää myös hullutella ja ajatella eritavalla kuin kaikki muut mitä muut paheksuu. Tykkään ideoistani ja ajatuksistani ajattelin, että kaikki muutkin diggaa tai jos ei vielä niin kohta. Aksulla ideoinneissa olen kuitenkin huomannut, että usein ideani eivät pääsekään suosioon samalla tavalla kuin itse  ajattelin. Olenko siis paska ideoimaan vai väärinymmärretty nero? Ehkä en kumpaakaan, pohdin tässä vain.

 

On hyvä muistaa, että kaikki on jonkun keksimää, mikään tässä maailmassa ei ole tullut annettuna. Nuorempana aina luulee, että näin se on aina ollut ja tulee aina menemään niin. Aina on kuitenkin syntynyt uusi ajatus/idea mikä haastaa vanhan. Kulttuurikin ja sen tottumukset on jonkun keksimää ja syntynyt ajan vyörytessä osaksi valtavirta kulttuuria. Mitkä ovat nykyajan ajatuksia, mitä ei enää tulevaisuudessa ole? Metoo on ollut hyvä lähivuosina tapahtunut idealogian muutos. Tosi mielenkiintoista seurata miten maailma kehittyy ja mihin suuntaan se menee.

Tarvitseeko idea oikean ajan? Kommunismi menestyi, mutta ei menesty enää (en laske Kiinaa todelliseksi kommunistiseksi valtioksi) menestyykö kapitalismi enää 20 vuoden päästä? Kukaan ei voi tietää.

 

  • Ole avoin kaikkea kohtaan: uudet kokemukset, ideat ja elämys, ei ole yhtä ainoata oikeaa tapaa
  • Luova ihminen tietää paljon ja haluaa oppia koko ajan lisää

 

Miten varmistun siitä, että jokaisen viikon jälkeen olen oppinut jotakin uutta jostakin minulle tärkeästä asiasta?

 

Kun teen viikko to do listaa pitäisi tehdä luovuudelle ja ideoinnillekin tilaa. Aikaa tuhlattavaksi hölmöihin juttuihin, seikkailuihin ja tutkimusmatkoihin. Joku uusi juttu per viikko esim. luku kirjasta joka ei liity akatemiaan, elokuva tai pihalle tutkimaan.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!