Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mikä motivaatio?

Kirjoitettu 01.02.17
Esseen kirjoittaja: Teemu Kukkonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Payoff: The Hidden Logic That Shapes Our Motivations
Kirjan kirjoittaja: Dan Ariely
Kategoriat: 4. Johtaminen, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

On käynyt mielessä monta kertaa Tiimiakatemian aikana, onko tämä oikeasti missä haluan olla. Joka kerta kun olen tätä pohtinut, en ole löytänyt parempaa vaihtoehtoa itselleni. Kaikki tulee kiinni siitä, miten paljon olen jo saanut Tiimiakatemiasta irti. Millä tavoin tämä on kehittänyt itseäni ja kuinka suureksi tavoitteeni ovat kasvaneet. Tämä on luonut minulle ajatuksen jostain suuremmasta ja saavutettavasta. Olen avannut uusia ovia ja löytänyt piilotettuja unelmia. Minulla on siis motivaatiota, ei vain ehkä sanan merkityksessä.

Tarkoitus

Kuvitellen nuoren lapsen jota vanhempi yrittää kovasti motivoida tekemään kotitöitä, mikä on heikoin tapa luoda hänelle motivaatiota? Ei, en puhu perheväkivallasta vaan rahasta. Kaksi huonointa keinoa motivoida ihmistä tekemään työtä mielestäni on alituinen palkitseminen ja rangaistus, jos ei tee. Vanha kunnon keppi ja porkkana. Palkitset lapsen siivoamaan oman huoneensa viidellä eurolla. Seuraavan kerran kun pyydät samaa lapselta, hän joko suostuu, mutta ei tee yhtä hyvää jälkeä kuin aiemmin tai lapsi haluaa palkankorotuksen. Kerran saadun yllättävän palkkion hohto hiipuu pois, kun sitä tarpeeksi toistetaan. Sama kuin palkitset itsesi aurinko matkalla. Viivyt liian kauan, niin alat huomata kuinka inhoatkaan turisti rysiä. Ei se enää tunnu samalta, koska et näe sen tarkoitusta. Sama asia rangaistusten jakelemisessa. Kotiaresti lapselle on kamala ensimmäisellä kerralla, mutta toistat sen tarpeeksi monta kertaa niin lapsi (kuten minä) keksii tavan karata tai onnistuu löytämään tavan jolla jopa nauttia siitä. Se mikä motivoi on monen asian yhtälö, josta tarkoitus on suurin.

Minuun lapsena toimi parhaiten, kun sain olla tietoinen työni merkityksestä. Pääsen auttamaan perhettäni arkisissa askareissa. Olen siis toimiva jäsen, jolloin kun minua palveltiin ja passattiin, huomasin olevani jotain velkaa. Löytäessäni ensimmäisen oikean työn itselleni en ajatellut rahaa. Harvemmin olen rahaa ajatellut ja vielä vähemmän, kun sitä oli enemmän kuin tarpeeksi käyttämään. Tykkäsin työstäni ja halusin kehittyä siinä, mutta ajan kuluttua, kun en löytänyt sitä niin jännittävänä ja hohto oli alkanut hiipua, motivaatio alkoi laskea. Aloin myöhästellä ja rutinoitumaan. En löytänyt jännittämisen aiheita tai sitä jotain. olin todellakin alalla mikä minua kiinnosti ja yrityksessä jota fanitin. Työnteko itsessään alkoi olla sellaista missä löysin: inhottavia tehtäviä ja tehtäviä joita inhosin vähiten. Rahakaan ei ollut motiivi, sillä asuin vielä vanhempieni luona ja oikeaa elämisen kannalta tärkeää tarvetta sille ei ollut. Mikä sitten sai minut pysymään työssäni, jos en saanut siitä oikein mitään irti? Halu olla aikuinen, jolla on työ. Työpaikka oli minulle yksi suurimmista tunnusmerkeistä olla aikuinen ja vastuullinen ihminen. Tämä tieto on minulla muuttunut ja tarkoitusperäni siinä mukana.

Saavuttaminen

Muistatko suurimman saavutuksesi? Aikanaan se oli sohvalle pääseminen omin avuin tai ensimmäistä kertaa pyörällä ajo ilman apurattaita. Tieto siitä, että olet sen kerran jo saavuttanut, on saanut sellaisen ponnistuksen halun tehdä se uudelleen ja määrätietoisemmin. Seuraavalla kerralla saatat jo haluta ottaa aikaa, kuinka nopeasti pystyt sen tekemään uudelleen tai kuinka pitkälle pääset tällä kertaa kaatumatta. Alat löytää innostusta mittaamaan kehitystäsi. Uusien tavoitteiden asettaminen tulee tässä kuvioon. Ei riitä asettaa tavoite sohvalle kiipeämisessä nopeammin, kun on paljon muitakin haasteita tarjolla. Tavoite päästä puolapuiden huipulle on uusi ja jännittävä tehtävä. Vertaillen omaa kehitystäni Tiimiakatemialla, olen tyytynyt haastamaan itseäni suhteellisen vähän. Ei sillä, etteikö tavoitteet olisi hyvät, vaan sillä että ne ovat aivan liian samankaltaiset edellisiin verrattuna. Tälläkin hetkellä. Aikaisemmin kun sanoin ettei raha ole merkinnyt itselleni mitään, niin nyt se näyttää merkitsevän kaiken. Omassa Self Journalissa olen asettanut tavoitteet mitä haluan saavuttaa 13 viikon aikana ja jokainen niistä sisältää sanan raha jossain muodossa. Se ei paljoa motivoi ihmistä, jonka mielenmalli on lähes anti-raha mielenosoittajan luokkaa. Pystyn parempaan. Esimerkiksi asettamaan kolme toisistaan riippumatonta tavoitetta. Pystyn tavoittelemaan itselleni erilaisia projekteja mitä olen tähän mennessä tehnyt. Jalanjälkeni koostuvat soitteluprojekteista. Pyrin saavuttamaan itselleni antoisampaa tekemistä, joka vie minut pois turvallisilta vesiltä. Sellaista tekemistä minkä saavuttamisesta voin olla yhtä täynnä itseäni, kuin mini versio päästessään korkealle sohvalle. Ei se mitä haluat tehdä, vaan mitä haluat saavuttaa.

Arvostaminen

Itse tehty vai ostettu? Miksi Ikea on niin suosittu myydessään tee-se-itse tavaraa? Monet rakastavat ruuanlaittoa, sillä siinä on motivaatio kohdallaan. Sinulla on välttämätön tarve ruualle. On nälkä. Sinulla on mahdollisesti muitakin nälkäisiä vierellä. Näet tarkoitukseksesi ruokkia itsesi ja muut samalla, mutta kysymys kuuluu: säästätkö aikaa ja tyydyt valmiiseen vai näetkö vaivaa tehdessäsi itse? Oma tekoista arvostaa enemmän aina, sillä se on sinun kättesi työtä ja olet nähnyt vaivaa sen eteen. Kukaan ei tykkää, jos oma tekemää ruokaa moititaan. Sinä saat sitä moittia, mutta muilta odotetaan rakentavampaa palautetta, kuten suolaa olisi voinut lisätä enemmän. Makunsa kullakin ja tästä syystä suola on hyvä olla ruokapöydässä, kun muut aterioivat samaa ruokaa.

Kirjan esimerkin mukaan oman työn hedelmä kantaa enemmän arvoa myös hinnoittelussa. Kaksi ryhmää oli pyydetty tekemään origami, joista toiselle ryhmälle annettiin hyvin selkeät ohjeet sen tekemiseen, kun taas toinen sai hädin tuskin ohjeita lainkaan. Ohjeet saanut ryhmä sai kauniita teoksia aikaan ja toinen, no vähemmän kauniita ymmärrettävistä syistä. Molemmat ryhmät pyydettiin hinnoittelemaan luomuksensa. Porukka joka vietti enemmän aikaa tuskastellen origaminsa kanssa, hinnoitteli luomuksensa paljon korkeammalle. Siinä missä asiakkaalta pyydettiin millä hinnalla ostaisivat tämän vähemmän kauniin luomuksen, antoi asiakas hinnaksi 15€, kun taas tekijät olivat hinnoitelleet 30-40€ arvoiseksi. Samanlaista hinnoittelu kulttuuria löydetään käsityöläisten keskuudessa. Ihminen joka näkee vaivaa 18 tunnin työpäivien merkeissä ja äärimmäisessä stressissä, tuote voidaan hinnoitella todella korkealle. Käsintehdyllä onkin suuri leima ja merkitys asiakkaan näkökulmassa. Osaamme arvostaa sitä minkä eteen on nähty vaivaa, mutta myös sitä mikä on ainutlaatuista ja uniikkia.

Se mistä tämä 18 tuntista työpäivää tekevä käsityöläinen löytää motivaationsa ei suinkaan ole onnellisuudesta. Monesti motivaatio sekoitetaankin siihen mikä tekee sinut onnelliseksi. Kyse on tarkoituksesta, jonkin suuremman saavuttamisesta, työnsä arvostamisesta, mutta parhaiten kyseessä on mitä tulee sisimmästä. Intohimo ja rakkaus.

Viimeiseksi

Miettiessäsi oikeaa tapaa palkita ja ajaa eteenpäin työntekijää, läheistäsi tai lähikaupan kassatätiä, ajattele miten tekisit sen, sellaiselle ihmiselle kenellä on kaikki syyt hyvään motivaatioon kunnossa. Miten motivoisit motivoitunutta? Sanat ”Hyvää työtä” oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan merkitsevät monelle todella paljon. Se on kirjan mukaan tutkittu asia, että nuo sanat toimivat paljon paremmin pitemmällä tähtäimellä, kuin se 5€ bonusta tehdystä työstä. Se antaa pienissä, mutta merkitsevissä määrin motivaatiota.

Omat askeleeni parempaan motivaatioon on pysähtyä laatimaan tavoitteeni itselleni tärkeämpään järjestykseen, sillä raha on enemmän seuraus kuin syy. Toiseksi opettelen arvostamaan omaa työtäni enemmän, lähtien pyrkimyksessäni vähentämään omaa perisuomalaista vähättelyä aikaansaannoksistani. Kuka ties, vaikka oppisin nostamaan työni hintaa arvostuksen lisääntyessä. Kolmanneksi ja tärkeimmäksi opettelen arvostamaan omia lupauksiani mitä asetan. Niillä on vain yhtä paljon arvoa toisille, kuin niillä on arvoa itselleni. Oppimissopimukseni on nyt laitettu huoneeni seinälle ja päivittäiset tavoitteeni kulkevat mukanani Self Journalissa. En anna anteeksi itselleni niin helposti, kun annan itseni ymmärtää tekemiseni arvon, jonka itselleni tuotan joka päivä. Rakkaudella,

Teemu Kukkonen

Osuuskunta Driimi

teemu@driimi.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!