Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mikä on juustoni?

Kirjoitettu 24.11.13
Esseen kirjoittaja: Maiju Schreck
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kuka vei juustoni?
Kirjan kirjoittaja: Spencer Johnson
Kategoriat: 1.5. Oppimisen klassikot, 3.5. Yrittämisen klassikot, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mie voisin lukee vaan näitä satukirjoja loputtomiin!!


Kuka vei juustoni oli kirjoitettu ihanan helposti ja ymmärrettävästi. Siinä käsitellään neljän eri hahmon toimintatapoja muutoksen kohdatessaan: kahden yksinkertaisen hiiren Nuuskun ja Vipen sekä kahden älykkään pikkuihmisen Hemmin ja Hoksun. Nämä hahmot elävät sokkelossa, johon menevät joka päivä etsimään ”juustoa”, josta heidän onnellisuutensa ja kylläisyytensä ovat riippuvaisia. Jonain päivänä juusto loppuu heidän perinteiseltä paikaltaan. Nuusku vaistosi tämän jo varhain ja Vippe halusi heti lähteä etsimään uutta juustoa, joten hiiret lähtivät heidän perinteiseltä juustopaikaltaan. Pikkuihmiset Hemmi ja Hoksu eivät lähteneet, vaan odottivat, että jostain kyllä pitäisi tulla heille lisää juustoa…

 

Tykkäsin kovasti kirjassa monesta asiasta. Erityisesti juustokuvista ja mietelauseista, joita Hoksu kirjoitteli aina sokkeloiden seinille pysäyttivät aina hetkeksi. Se sai minut miettimään eri tilanteita, joissa olen kohdannut jonkin muutoksen. Miten olen niihin reagoinut? Ja miten pystyn nykyhetkessä hallitsemaan muutoksiin reagointia haluamallani tavalla?

Minulta kerran jo kysyttiin treeneissä mitä tekisin jos en pelkäisi. Tässä kirjassa sitä kysyttiin taas. Ekalla kerralla vastasin ”lopettaisin koulut ja lähtisin Etelä-Amerikkaan reissaamaan”. WTF? Nyt jälkikäteen en todellakaan. En ollut miettinyt asiaa loppuun asti. MITÄ MINÄ TODELLA TEKISIN JOS EN PELKÄISI? Mikä on minun juustoni tällä hetkellä elämää? Löysin elämästäni monta eri juustoa, semmoisia asioita joiden olen tajunnut olevan yhä tärkeämpiä minulle, joista haluan pitää kiinni. Ihmissuhteista olen tässä viimeisen vuoden aikana tajunnut aivan eritavalla perheen merkityksen, ja sen että ihmissuhteet eivät ole itsestäänselvyys ja niitä pitää huoltaa ja hoivata jos niistä haluaa toimivia. Eli mitä tekisin jos en pelkäisi. Puhuisin vanhempieni ja veljieni kanssa asioista suoraan, antaisin heille enemmän aikaa ja kunniottaisin heitä vielä enemmän.

Toinen juustoni on Tiimiakatemia. Se ei vielä ole minulle erityisen tärkeä juusto, mutta toivon että ymmärrän sen tärkeyden ja merkityksen elämässäni mahdollisimman pian. Elämässäni tuntuu monet muut asiat olevan niin paljon tärkeämpiä, jotka tuntuvat pidättävän minua Tiimiakatemian suhteen. Eli jos en pelkäisi, niin omistautuisin ja antaisin enemmän Tiimiakatemialle ja tiimilleni itsestäni. Mutta veikkaan, että mikä myös minua vielä pidättää totaallista antautumista Tiimiakatemialle on: mitä minä itse saan Tiimiakatemialta? Onko se minulle hyödyllistä? Minusta tuntuu, vaikken kaikkea itsestäni olekkaan antanut, on ympärilläni ihmisiä, jotka antavat itsestään vieläkin vähemmän. Me ollaan kaikki yhtiä Hemmejä, ja se että nyt tämä yrittäjäelämän tuoman muutoksen pelot ja ahdistukset saataisiin revittyä kaikista irti ja käännettyä positiiviseen mielentilaan ja energiaan vaatii jokaiselta itsetutkiskelua ja motivaation löytämistä, eli sen Tiimiakatemia-juuston jonka haluaa löytää tästä laitoksesta.

Äh nyt meni vähän ehkä ohi aiheen….

 

Siellä oli myös muita mielenkiintoisia ”juustokuvia” jotka saivat minut pohtimaan:

Kun ylität pelkosi, tunnet itsesi vapaaksi”. Mietin sitten monia muita pelkoja mitä minulla on, ja yksi niistä on lähestyä vaikutusvaltaisia ihmisiä, esimerkiksi yritysten johtajia. Tiedän etten ole ujo, ja pystyn juttelemaan melko avoimesti kaikesta kenen tahansa kanssa. TÄMÄ KUITENKIN AHDISTAA. Minun pitää ylittää tämä pelko, haastaa itseni tekemään jotain, että juttelen jonkun vaikutusvaltaisen ihmisen kanssa ja tajuttava että hekin ovat ihan perus jannuja, jotka elävät ihan samalla tavalla kuin minä itse ja kaikki muutkin. Epäonnistumisen pelko ja torjutuksi tuleminen ahdistaa, näitä ihmisiä lähestyttäessä minulla on todennäköisesti joku päämäärä ja jos en saavuta sitä ja onnistu vakuuttamaan toista osapuolta. Olen niin varmanpäälle pelaaja, enkä ole löytänyt sellaista korttia jolla voisin pelata aina näissä tilanteissa jos tulen torjutuksi. Haluan ylittää tämän pelkoni ja olla VAPAA!!!!

Mielikuvat, joissa nautin Uudesta Juustosta, johdattavat minut sen luo”. Haluan menestyä. Jos pelkään juuri niiden ihmisten lähestymistä jotka voivat olla minulle hyödyksi siinä, niin mitenköhän tässä sitä sitten menestyisi?

On turvallisempaa etsiä sokkelosta kuin jäädä juustottomaan tilaan”.

Just. Olen aika juustottomassa tilassa, näin Tiimiakatemian kannalta katsottuna. On aika lähteä ETSIMÄÄN JUUSTOA, eli sitä mitä minä oikein haluan!

Vanhat uskomukset eivät johdata sinua Uuden Juuston luo”.

Minun uskomukseni on tällä hetkellä – Me olemme nuoria, osaamattomia, kokemattomia, mutta innokkaita yrittäjiä. Kuka heevatti meidät palkkaisi? Tässä asiassa jälleen kerran huomaan ajattelevani kuin Hemmi. Vituttaa. En halua olla sellainen.

 

Opin jälleen kerran monia uusia näkökantoja asioihin. Nämä päräyttivät minun tajuntaani eniten ja aijoin muistutella itseäni näistä aina muutoksen hetkellä:

  1. Kun ylität pelkosi, tunnet itsesi vapaaksi.
  2. Mitä nopeammin luovut Vanhasta Juustosta, sitä nopeammin löydät Uutta Juustoa.
  3. Pienten muutosten havaitseminen ajoissa auttaa sopeutumaan tuleviin suuriin muutoksiin.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!